Harjuniemi: Lama syvenisi Borgin ja Vartiaisen lääkkeillä - Rakennusliitto

Takaisin

Harjuniemi: Lama syvenisi Borgin ja Vartiaisen lääkkeillä

Rakennusliiton puheenjohtajan Matti Harjuniemen mukaan viimeaikaiset esityksen työvoiman tarjonnan lisäämisestä johtavat vain työttömyyden lisääntymiseen ja laman syvenemiseen.
-Pääministerin tilaama Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen raportti esittää Suomen talouden lääkkeeksi työvoiman tarjonnan lisäämistä määrätietoisin toimin. Raportöörit ehdottavat työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden eli putken poistoa, kotihoidon tuen rajausta, vuorotteluvapaan poistamista ja saatavuusharkinnan poistamista työperäisestä EU:n ulkopuolelta tulevasta maahanmuutosta. Näiden toimien väitetään edistävä työllisyyttä.

-Työttömyys, ei suinkaan työllisyys, lisääntyy työvoiman tarjontaa lisättäessä. Eivät työpaikat tällä konstilla lisäänny. Työvoiman tarjonnan lisäys sen sijaan alentaa inflaatiota edelleen ja voimistaa talouden jämähtämistä, deflaatiota. Velallisten asema heikkenee ja kokonaiskysyntä laskee. Köyhyys lisääntyy. Kokonaiskysynnän nousu tai lasku puolestaan ratkaisee yksiselitteisesti työllisyyden. Tekijöitä löytyy, kun työlle saadaan kysyntää.

-Mihin työvoiman tarjonnan lisäämisellä siis pyritään massatyöttömyyden ja taloustaantuman oloissa? Tavoite on kerrottava äänestäjille reilusti, etenkin kun keinoa esittää kansanedustajaehdokas.

-Itse asiassa työvoiman tarjonnan lisäämisellä pyritään palkkojen laskemiseen. Kun työvoiman tarjoajia tulee runsaasti lisää, laskevat palkkapyynnöt, varsinkin kun samalla heikennetään työttömyysturvaa. Tämä pitäisi raportöörien sanoa reilusti ja suoraan vaalikampanjoita seuraavalle kansalle. Sokea Reettakin näkee, että tilanne heikentäisi taloutta edelleen. Oikeammin olisi välttää uudistuksia, jotka kasvattavat työvoiman tarjontaa ja investoida infrastruktuuriin, joka parantaa taloutemme iskukykyä kaikissa oloissa. Niin ikään asuntorakentamisen vauhdittaminen suosien kaikkia asumismuotoja, oli tehokasta, työllistävää ja kansantaloutta kasvattavaa suhdannepolitiikkaa, ei kikkailua eikä keppikuria.