Wienerbergerin Korian tiilitehdas on selvinnyt rakentamisen romahtamisesta yllättävän hyvin. Tehtaan pääluottamusmies Mika Laaksosen mukaan monipuolinen tuotevalikoima ja tuotteiden laatu ovat pelastaneet työntekijät lomautuksilta.

Tehtaan uunit lämpiävät sekä maakaasulla että biokaasulla. Venäjän hyökkäys Ukrainaan sotki energiamarkkinat, mutta se ei ole näkynyt tuotannossa.

Parhaimmillaan koko Wienerbergerin tiilentekoprosessi toimii niin, että muurari on ensimmäinen ihminen, joka koskettaa käsin tiileen.

– Kun tulin tänne vuonna 2000, katselin tätä huuli pyöreänä. Savea laatikkoon ja siitä puristellaan kivi, laitosmies Laaksonen kertoo ensimmäisistä kokemuksistaan salamyhkäisestä tiiliteollisuudesta.

Tehtaan prosessi on hioutunut parissa vuosikymmenessä niin, että tiiliä tuotetaan saman verran, mutta nykyisin pienempinä tuote-erinä. Parikymmentä vuotta sitten tuotannossa oli vain kourallinen erilaisia tiililaatuja

– Meiltä tulee nykyään reilut 300 erilaista kiveä, jos kaikki eri muodot, pinnat ja värit otetaan huomioon.

Savimassan matka raaka-ainekasasta huputetulle kuljetuslavalle kestää reilun viikon.

Tehtaalla on vajaat 30 työntekijää. Töitä tehdään kahdessa vuorossa.

Samalla tontilla saven kanssa on pelattu 1950-luvulta lähtien. Vanhoja tuotantotiloja ja -koneita on vielä jäljellä, mutta ei alkuperäisessä käytössä.

–  Vanhassa tehtaassa massantekokoneet ovat olleet tornissa. Nykyään massa siirtyy paikasta toiseen vaakatasossa, Laaksonen kuvaa tekniikan muuttumista.

Porukka ratkoo tuotannnon ongelmat

Wienerbergerin Korian tiilitehtaan porukka on aina ollut itseohjautuvaa. Mika Laaksonen haluaa pitää osaamisen vähintäänkin samalla tasolla jatkossakin.

– Meillä on fiksua ja ammattitaitoista porukkaa, että se pystyy ratkomaan pienemmät probleemit itse. Se tekee työstä monipuolisempaa.

Tiilipinnan jatkokäsittelyyn ei ole olemassa valmiita työkaluja, vaan ne tehdään tehtaalla itse. Laaksoselle tuodaan työkalun raakile tai mallikuva, josta tehdään sarjatuotannossa kestävä vekotin.

–  Isoin syy tänne jämähtämiseen on se, että täällä tehdään paljon omin käsin. Laitosmiehen työ ei ole pelkkää huoltotyötä. Täällä ei ole kahta samanlaista työpäivää viikossa.

Valikoija Lauri Berg seuraa tiilien siirtymistä lavoitukseen.

– Olen moniosaaja, pystyn työskentelemään monessa työvaiheessa, Berg toteaa.

Berg tuli suoraan ammattikoulusta töihin tiilitehtaalle 3 vuotta sitten. Työrupeama on kertaalleen keskeytynyt asevelvollisuuden takia.

– Aluksi ajattelin mennä töihin Anjalan paperitehtaalle, mutta koulukaverini oli täällä töissä. Hän kertoi, että täällä mukava työporukka ja kannattaa hakea tänne töihin.

Ensi kerralla prosenttikorotukset

Mika Laaksonen on ollut luottamusmiespestissä 2000-luvun alusta lähtien yhtä kautta lukuun ottamatta.

– Olin ollut töissä täällä vajaan vuoden verran. Vanhemmat äijät rupesivat kyselemään kiinnostaisiko minua luottamusmieshommat.

Työkaverit olivat kiinnittäneet huomiota siihen, miten tuoreella työntekijällä on mutkattomat ja suorapuheiset välit joka suuntaan. Laaksosen mukaan luottamushenkilön on osattava kuunnella ja tehdä tarvittaessa myös kompromisseja, jotta asiat etenevät raiteillaan.

Seuraavissa rakennustuotteen palkankorotuksissa Laaksonen painottaisi mieluiten prosenttilinjaa.

– Meillä on pari viimeistä tes-kierrosta ollut taulukkopainotteisia. Seuraavat pari sopimusta voitaisiin tehdä prosenttipohjalta. Silloin ei unohdettaisi meitä vanhoja työntekijöitä.

Laaksosen mielestä taulukkokorotukset ovat olleet tarpeen, jotta rakennustuoteteollisuus pysyisi vetovoimaisena alana.

– Rakennustuotteessa on ollut ongelmana, ettei tämän päivän nuoriso halua tulla tänne paskaan pyörimään. Sen takia olemme aiemmin hilanneet taulukko- ja lähtöpalkkoja ylös.

Rakennusalan tämänhetkiset tessit ovat vielä ensi vuoden voimassa, mutta tulevan tes-kierroksen valmistelu on jo aloitettu Rakennusliiton tes-jaostoissa.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Rakennusteollisuus RT:n suhdannekatsauksen mukaan rakentamisen työllisyys laskee 160 000:een, eli siitä on pian sulanut pois koko nousukauden kasvu, 20 000–30 000 työpaikkaa. Projektiluonteisuuden vuoksi rakentamisen työttömyys nousee kriiseissä muuta taloutta herkemmin.

Monilla rakennustuoteteollisuuden tehtaalla tämä on tarkoittanut pitkiäkin lomautuksia ja tehtaiden sulkemisia. Näkymät tälle vuodelle vaihtelevat; jossain painetaan vielä täysillä töitä, toisaalla on hiljaista.

Vain 10 henkeä töissä                          

Betonielementtejä valmistavan Laukaan Betonin pääluottamusmies Marko Jokio pudistelee huolestuneena päätään, kun häneltä kysytään, miten menee.

– Firmalla on 2 tehdasta ja normaalisti työntekijöitä on 50–60. Nyt meitä on 10, muut ovat lomautettuina, Jokio kertoo lokakuun alussa.

– Omalle kohdalle ei ole osunut työuran alusta, vuodesta 2002 lähtien näin suurta kuoppaa. Edes finanssikriisissä ei nähty vastaavaa. Koskaan aiemmin ei ole jouduttu lomauttamaan väkeä kesää vasten.

Ensimmäiset lomautukset tehtailla alkoivat jo pääsiäisenä.

– Kesään mennessä jo lähes kaikki olivat lomautettuna. Heinäkuussa oli enää 4 henkilöä töissä, joista 2 oli luottamushenkilöitä. Kysyin silloin pomolta, että kannattaako tehdasta edes pitää auki, mutta siellä oli luvattu tehdä pari hommaa.

Syksyä kohden on pikkuhiljaa saatu pienempiä projekteja ja pari isompaa kohdetta. Tehtaalla odotetaan nyt niiden suunnittelun valmistumista ja elementtikuvia. Sitten ihmisiä voisi alkaa kutsua takaisin töihin.

– Tämän hetken näkymä on se, että vuoden vaihteen yli olisi töitä. Mutta jos jotain tilauksia peruuntuu, voi olla, ettei töihin kutsuta ennen ensi vuoden huhtikuuta.

Betset sulki tehtaita

Betonielementtejä valmistava Betset-yhtiöt on joutunut sulkemaan vuoden sisällä 3 tehdastaan vähäisen kysynnän takia. Viimeisin tehdas suljettiin lokakuussa.

– Tällä hetkellä yrityksen Turun tehtaalla riittää vielä töitä. Nummelan ja Paraisten tehtaat on suljettu jo aiemmin, Mikkelin tehdas suljettiin juuri, Betsetin Turun tehtaan luottamusmies Jyri Vasamaa kertoo.

Turun tehtaalla tehdään tällä hetkellä ”täysillä töitä”.

– Tällä tehtaalla tehdään vähän kaikenlaisia betonielementtejä julkisivuelementtien lisäksi. Teollisuushallien ja julkisten rakennusten osalta kysyntää riittää vielä. Tänne on myös siirretty isojen pilareiden teko. Niitä ei normaaliaikana valmisteta tällä tehtaalla, Vasamaa selventää.

Tällä hetkellä tehtaalla työskentelee vähän alle 50 ihmistä. Muun muassa suljetun Paraisten tehtaan väkeä on siirtynyt Turun tehtaalle töihin.

– Meillä on koko ajan päällä yt-neuvottelut. Vaikka nyt ei vielä ole hätää, ensi vuodesta ei tiedä vielä mitään. Nämä hallituksen suunnittelemat leikkaukset tässä tilanteessa eivät kyllä paranna tilannetta. Ihmiset eivät uskalla ostaa asuntoa, mikä vähentää kysyntää entisestään. Hallituksessa luullaan tehtävän hyviä päätöksiä, mutta ne saattavatkin olla todella huonoja, Vasamaa toteaa.

Kurikan tehtaalle töitä

Ruduskin on saanut iskuja alan heikentyneen tilanteen vuoksi. Yle Uutisten syyskuussa tekemän jutun mukaan yrityksen Kiteen tehtaan koko henkilökunta on lomautettuna. Kurikan tehtaalla menee paremmin.  Tehtaan pääluottamusies Juha Isomäen mukaan kaikki tehtaan työntekijät ovat tällä hetkellä töissä.

– Työvoiman osalta vuoden ajan on ollut ailahtelevaa, eli pakkolomiakin on ollut. Mutta ihmiset ovat aika ymmärtäväisiä, vaikka jotkut harmittelevatkin. Tämä ei ole kiinni työnantajasta vaan alan tilanteesta.

– Ketään ei ole irtisanottu, ihmisiä on lähtenyt esimerkiksi opiskelemaan ja töihin muille aloille, Isomäki jatkaa.

Isomäen mukaan tällä hetkellä tilanne on ihan hyvä.

– Mutta tulevaisuudesta ei kai oikein kukaan osaa sanoa, milloin tilanne paranee.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Betonin maine ei ole ollut rakennusmateriaaleista parhaasta päästä, kun puhe on ilmastovaikutuksista. Nyt asiaan aiotaan saada korjaus.

– Tavoitteenamme on leikata raaka-aineiden CO2-päästöistä puolet vuoteen 2035 mennessä ja saavuttaa tuotannollinen hiilineutraalisuus vuonna 2040, Lujabetonin valmistuspäällikkö Joonas Salmela linjaa.

– Meidän Järvenpään tehtaallamme on otettu jo ensimmäiset askeleet vähähiilisen betonin valmistuksessa. Ja lisää otetaan lähivuosina.

Tehtaan pääluottamusmies Marko Pukero pitää vähähiilisyyttä tärkeänä tavoitteena.

– On kysymys siitä, millaisen ilmaston me lapsillemme ja lastenlapsillemme jätämme. Siksi kaikki on tehtävä, jotta päästöt saadaan alas.

Työnohjaaja Miro Lehikoinen säestää:

– Jos kaikki vain ajattelevat, että ei sillä ole väliä, miten betonia tuotetaan, ei mikään muutu. Siksi työntekijöistäkin ainakin valveutuneimmat tukevat täysin rinnoin ”vihreään betoniin” siirtymistä.

Onteloa ja superia

Lujabetonin Järvenpään tehdas sijaitsee teollisuusalueella kaupungin keskustan ulkopuolella. Lujabetoni osti tehtaan tilat Valmetilta 6 vuotta sitten.

Järvenpäässä valmistetaan betonimassaa sekä erilaisia elementtejä. Pihalla näkyy niin ontelolaattoja kuin talotekniikkaa sisältäviä superlaattaelementtejäkin. Ne on nostettu teräksisille jaloille, joista rekkojen on helppo lastata ne lavalleen.

Lujabetoni toimittaa tuotteitaan useammalle rakennusliikkeelle. Rakennusalan paljon puhuttu syöksykierre ei ainakaan vielä pahemmin näy Järvenpään tehtaalla.

– Melkein kaikki ovat yhä töissä. Massaa ja elementtejä tehdään niin kuin ennenkin, Marko Pukero iloitsee.

– Vaikka eivät ne uutiset rakentamisesta viime aikoina hyviä ole olleet. Saa nähdä, koska hiljeneminen alkaa säteillä tänne.

Tuotantotyöntekijöitä Järvenpään Lujabetonilla on lähes 100. Heistä osa on vuokrafirman kautta tulleita.

Hiilipäästöjä vähennetään joka vaiheessa

Valmistuspäällikkö Joonas Salmela muistuttaa, että rakennusten osuus kaikista hiilipäästöistä on lähes 40 prosenttia. Siksi rakennusten hiilijalanjäljen pienentäminen näkyisi nopeasti hiilitaseessa.

– Jos puhutaan meidän tuotannostamme, niin betonimassan sisältämän sementin valmistaminen tuottaa suurimman osan päästöistä. Lisää tulee energiankäytöstä, tehdasinfrasta, kuljetuksesta ja jätteidenkäsittelystä. Sementinvalmistajat ovat ottaneet asian tosissaan ja heidän ratkaisunsa säteilevät tietysti heti meidän päästöihimme.

– Olemme etsineet korvaavaa materiaalia tavanomaiselle sementille. Esimerkiksi terästeollisuudessa syntyvä jäte, masuunikuona, on seosaine, jota voidaan lisätä sementin joukkoon. Myös energiateollisuudessa syntyvää lentotuhkaa voidaan käyttää sementtiä korvaamaan. Näin pystytään vähentämään betonimassan hiilidioksidipäästöjä.

– Testausvaiheessa ovat sellaiset sementin korvaajat kuin kalkkikivi, pozzolaanit ja poltettu savi. Toinen keino on kierrätys. Murskattua betonia voidaan käyttää uudelleen ja näin pystytään hiilipäästöjä pienentämään.

Sementtiteollisuus on kantanut kortensa kekoon ilmastotalkoissa ja ilmoittanut tavoittelevansa 30 prosentin hiilivähennyksiä vuoteen 2030 mennessä.

Hiilidioksidin ilmaan laskemisesta halutaan tehdä päästökaupan kautta kallista.

– Lujabetoni valmistaa jo nyt sertifioitua vähähiilistä betonia Pirkanmaalla. Uudellamaalla ja Oulussa.

Salmela arvioi, että vähähiilisten betonituotteiden käyttö johtaa siihen, että betonisen rakennuksen hiilijalanjälki saadaan vähintään kilpailevien rakennusmateriaalien tasolle.

Työntekijät tukevat

– Vähähiilisyys on tulevaisuutta, lausuvat kuin yhdestä suusta Lujabetonin Järvenpään tehtaan pääluottamusmies Marko Pukero ja työnohjaaja Miro Lehikoinen.

Pukero iloitsee siitä, että kierrätys tehtaalla toimii hyvin. Murskattu betoni otetaan uudelleen käyttöön.

Vähähiilisyys ei kuitenkaan ole ruokatuntikeskusteluissa Pukeron mukaan tärkeimpiä aiheita.

– Vaikka kyllä siitä joskus puhutaan. Kenelläkään ei ole sellaista asennetta, että se olisi jonninjoutavaa puuhailua.

– Ei se kierrätyksenkään kanssa aluksi helppoa ollut. Monet ihmettelivät sen mielekkyyttä. Nyt kuitenkin muottilaudat ja raudoitusteräkset pannaan niiden keräyspisteisiin ilman mutinoita.

Pukeron mielestä ilmastonmuutosta ei ole syytä vähätellä:

– Kaikki ovat varmaan huomanneet, että maapallon ilmasto on muuttumassa. Hirveitä helteitä ja kaatosateita on yhä useammin. Eivät nämä ole enää leikin asioita.

Vieressä nyökyttelevä Miro Lehikoinen on samaa mieltä:

– Kyllä ilmastonmuutos pitää ottaa tosissaan. Jos vähähiilisellä betonilla voidaan hidastaa edes vähän ilmaston lämpenemistä, niin hyvä juttu.

Lehikoinen on havainnut tehtaalla uusia menetelmiä betonin valmistuksessa:

– Ontelolaattaa valettaessa on seokseen lisätty terästehtaan kuonaa. Tällainen valmistustapa vaikuttaa loppulujuuteen positiivisesti. Läpivienneissä se on hankalampi materiaali, mutta eipä tule hiilipäästöjä yhtä paljon.

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Masuunikuona vähentää sementin hiilidioksidipäästöjä ja pienentää jätekasoja Raahessa.

Raahen Lapaluodon satamassa tehdään merkittävää ympäristötyötä. Aallonmurtajalla pyörii useita tuulimyllyjä ja sataman kautta kuljetetaan tuulimyllyjen elementtejä kauemmaksikin. Tuulisähköä merkittävämpi ympäristöteko on sementin hiilidioksidipäästöjä vähentävä Finnsementin kuonajauhetehdas, joka sijaitsee aivan sataman vieressä. Tehdas valmistaa betonin seosaineena käytettävää masuunikuonajauhetta.

– Entisen Rautaruukin, nykyisen SSAB:n masuunilta tuodaan tehtaalle granuloitua masuunihiekkaa. Täältä satamasta lopputuote lähtee maailmalle, lähinnä Paraisille ja Kantvikiin, Finnsementin kuonajauhetehtaan luottamusmies Jani Kluukeri sanoo.

SSAB ja Rautaruukki fuusioituivat jo 8 vuotta sitten, mutta siitä huolimatta paikalliset puhuvat yhä Rautaruukista. Märkää kuonaa ei erota tavallisesta hiekasta kauempaa, mutta tuoksusta voi päätellä, että tätä tavaraa ei kannata nakata lasten hiekkalaatikkoon.

Kuonajauhetehtaan kapasiteettia on kasvatettu muutama vuosi sitten, kun 1980-luvun alussa rakennettua tehdasta laajennettiin uudella jauhatuslaitoksella. Parhaillaan yhtiössä mietitään uusia investointikohteita tehdastontille.

– Meillä on pian valmius tehdä ympäristöystävällistä kolmossementtiä, kunhan saamme siilot sitä varten valmiiksi.

Uudessa jauhatuslaitoksessa ei tarvita kuonan esikuivatusta. Uusi mylly on tehokkaampi ja vie vähemmän energiaa.

– Pidämme enemmän vanhasta kuulamyllystä helpon ajettavuuden takia. Se mene kuin juna. Tämän uuden laitoksen kanssa saa olla koko ajan joystickki kädessä. Siinä on paljon hyviä teknisiä ominaisuuksia, mutta se on myös herkempi. Uusi laitos on siisti ja turvallisempi, Kluukeri vertaa.

Tehtaan sosiaalitilat on uusittu vuosi sitten.

– Meillä on kahdet pukuhuoneet, Kluukeri toteaa.

Likaiselle puolelle jätetään työkamppeet. Sauna- ja suihkutilojen kautta siirrytään omien vaatteiden pukuhuoneeseen.

– Työvaatteille on erilliset pesutilat. Vaatteet voi lähettää myös pesulaan, mutta itse pestessä ne saa nopeammin takaisin. Meillä on niin työkalut kuin pesumahdollisuudet viimeisen päälle, Kluukeri kehaisee työnantajaansa.

Työntekijöihin luotetaan

Kluukeri toivoo marraskuun palkkaneuvotteluihin hyväsärmäistä otetta. Finnsementillä palkkaus ei laahaa alimmalla tasolla, mutta koko alan palkkaus huolestuttaa Kluukeria.

– Monet rakennustuotteen firmat ovat innostuneet maksamaan tessin minimipalkkaa.

Lapaluodon tehtaan tuotannossa palkat ovat melko pieni kuluerä, sillä prosessi pyörii hyvin kompaktilla kokoonpanolla.

– Meillä on tehtaalla töissä 10 vuoromiestä, 2 päivämiestä ja 2 mestaria.

Tehtaan miehitys riittää normaalitilanteessa. Päivämiehet hoitavat kunnossapitoa niin satamassa kuin tehtaallakin.

– Toisinaan saisi olla enemmänkin työvoimaa. Käytämme jonkin verran ulkopuolista työvoimaa remonteissa ja vastaavissa tilanteissa.

Työvuorossa on normaalisti 2 työntekijää. Tavalliseen työvuoroon kuuluu näytteidenottoa, kunnossapitotöitä, pienten korjausten tekoa ja asiakaspalvelua.

– Ei tarvitse olla kovinkaan iso vika, kun alkaa pukata kiirettä.

Vikatilanteita on onneksi harvoin. Tuotanto pyörii yleensä hyvin automaation voimin.

– Jos kaikki sujuu hyvin, työ on aika leppoisaa. Välillä on sitten monen viikon kausia, kun kaikki vastustaa, laitosmies Juho Knuutinen toteaa.

– Paikat kuluvat ja tarvitsevat huoltoa raaka-aineen kuluttavuuden takia, Kluukeri jatkaa.

Kluukeri ja Knuutinen pitävät kuonajauhetehtaan ilmapiiristä. Työntekijöihin luotetaan ja he saavat itse päättää oman työvuoronsa tekemisistä.  

– Olen ollut töissä muun muassa paperitehtaalla ja perustamassa kultakaivosta, joten minulla on vertailukohtia erilaisiin työpaikkoihin, Kluukeri toteaa.

Työsuojeluvaltuutettu Tuomo Katila on ollut jo useamman kauden tsv-pestissä.

– Tulin taloon ensimmäisen kerran 2005 kesälomittajaksi. Olin välillä reissuhommissa ja tulin sen jälkeen takaisin kesällä 2007, Katila kertoo.

Jo ensimmäisellä kerralla Finnsementti tuntui asialliselta työpaikalta.

– Yhtenäkään aamuna töihin lähteminen ei ole tuntunut tympeältä.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Tehdasalue levittyy laajalle aivan meren rannalla Mjösundissa. Keramialla on oma satama, jonne tulee savilastissa kulkevia laivoja Englannista saakka. Vain sieltä saadaan valkoista savea, joka on Keramian lippulaivan, Edelweiss-tiilen, raaka-aine.

Kone-taitoa

Pihalla hurraa pyöräkuormaaja, jota yleensä käyttelisi luottamusmies, pyöräkuormaajankuljettaja Kai Lehtinen. Jutuntekohetkellä häntä tuuraa Jens Rodionoff. Kone kääntyy näppärästi pihalla, mutta sisällä massanvalmistusosaston varastolla kuormaajan käyttötaidot ovat jatkuvassa testissä ahtaissa tiloissa.

Pyöräkuormaajalla siirretään kaikkiaan 14 eri sorttia massaa 7 varastolokerosta laatikoihin, joista massa liikkuu tuotantoon.

– Moni raaka-aine näyttää samalta, eli tarkkana saa olla. Erityisesti vaaleat savet on vaikea erottaa toisistaan.

Rodionoff pitää siitä, että saa tehdä itsenäistä työtä, oman koneen kopissa, joka toimii kuin omana konttorina.

– Mitä isompi kone, sen mukavampaa, Rodionoff tiivistää.

Hän toivoo varastohallin valaistukseen lisää tehoa. Lehtinen lisää, että joitakin valaisimia on vaihdettu jo, mutta tilannetta pitäisi vielä katsoa kokonaisuutena.

Keramia-tehdas jakaantuu neljään osastoon: massanvalmistukseen, tiilenprässäykseen, rataukseen sekä purkuun. Lehtinen on itse työskennellyt tehtaalla tarkalleen 25 vuotta.

– Tiilenvalmistukseen ei ole olemassa suoraa koulutusta. Itsellä on taustakoulutuksena huonekalupuusepän opinnot Salon ammattikoulusta.

Lehtinen on asunut Kemiönsaaressa koko ikänsä.

– Luottarina olen toiminut 6 vuotta, ja sitä ennen työsuojeluvaltuutettuna. Kun aloitin tehtaalla, saarella oli enemmänkin teollisuutta, mutta vuosien varrella tuotantolaitoksia on lopettanut.

Lehtisen työssä pyöräkuormaajankuljettajana täytyy paitsi osata kaataa suppiloon oikeanlaista raaka-ainetta, myös oikeassa suhteessa. Vääränlainen ”taikina” aiheuttaa laatan halkeamia ja mittaheittoja.

Tarkkuus arvossa

Tiilen raaka-aineena on saven lisäksi tiilimursketta, sahanpurua sekä hiekkaa. Lisäaineena käytetään bariumkarbonaattia. Kun bariumia käsitellään, täytyy pitää hengityssuojainta.

Tiilerin Keramian tehtaalla työskentelee noin 40 työntekijää. Yksi heistä löytyy massanvalmistuksen valvomokopista. Massanvalmistaja Kristoffer Lindström tarkkailee savimateriaalin kuljettimia.

Parhaillaan hihnalla kulkee preeriamassaa, punaisen sävyistä saviainesta. Ennen tuotantoon menoa valmiin massan täytyy sumppaantua, eli painua muutaman viikon.

– Tärkeintä valvomotyössä on varmistaa, että koneet toimivat oikein ja raaka-aineet kulkevat sujuvasti. Tarkkana saa kyllä olla, että oikea tavara menee eteenpäin. Yleensä kyllä kaikki onnistuu hyvin, Lindström kertoo.

Lehtinen täydentää, että tehtaassa on sanonta, ”ettei se ikinä hyvää ole”. Huumorilla. Sanonta kertoo siitä, että liian ylpeiksi ei aiota ruveta. Ulkopuolinen voi todeta, että sopivan ylpeä kannattaa hyvästä työstä aina olla.

Tiililaattaa prässättynä

Tiilenprässäysosastolla työskentelee Kent Lehtonen. Hän juoksahtaa äkkiä tiililaatta-aihioita kuljettavalle radalle ja säätää jotain. Onko tilanne päällä?

– Oli tuolla lautoja sekaisin, kävin oikaisemassa.

Tiililaatta-aihiot kulkevat hihnalla lautojen päällä. Lehtosen kautta on juuri menossa sileitä v-kulmia.

– Teen erilaisia muotoja ja kuviota laattojen pintaan. Kuviot syntyvät tällä skraballa, hän kertoo.

On harjattua pintaa, lustoa, on robustia pintaa ja leikattua. Lehtonen on työskennellyt Keramiassa reilut 5 vuotta.

– Melkein voi nyt sanoa, että osaan tämän työn. Mutta kyllä siinä opetteluvaiheessa menee vuosia, niin monen sorttista tuotetta ja säätöä pitää osata ja muistaa, hän kuvaa.

Parasta työssä on itsenäisyys.

– Eikä tämä niin fyysisesti hirveän raskasta ole. Huonona puolena on ilman pöly. Ja lämpötila: kesällä on kuuma ja talvella vetoa.

Lehtonen kulkee työpaikalleen Kemiönsaaren toisesta päästä. Edestakaisin matkaa tulee 95 kilometriä. Iso saari.

Oppia ikä kaikki

Lehtosen läheisyydessä työskentelee Risto Aaltonen. Hän tuli nykyiseen työhönsä 5 vuotta sitten.

– Olin aiemmin Abloyn lukkotehtaalla 37 vuotta. Tehdas ajettiin alas, ja sain täältä töitä. Olen vielä saanut oppia uutta kuusikymppisenä.

– Tiilenprässääjänä saan tehdä itsenäistä työtä. Olen aina tällä samalla pisteellä. Nyt 5 vuoden jälkeen alkaa homma olla jo välillä hanskassa.

Harmaa savipatja kulkee Aaltosen työpisteeltä leikkuriin. Tiiliaihiot matkaavat seuraavaksi piikkivaunulla kuivaamoon.

Aaltonen antaa vielä vinkin nuorille:

– Kannattaa kouluttautua mahdollisimman hyvin. Nykypäivänä tarvitaan koulutusta, että pääsee työelämään kiinni.

Aaltosen työmatka on alle kahde8ksan kilometriä suuntaansa. Mitä toivot tulevaisuutta ajatellen?

– Toivon terveyttä ja elinvuosia pitkälle, että voi nauttia elämästä.

Uuni ja trukit

Yhdessä kuivaamon lokerossa mahtuu kuivumaan noin 20 000 laattaa tai 7 700 tiiltä. Kuivausaika on 70–100 tuntia. Kuivaamosta tiilet siirtyvät polttoon 2 vuorokaudeksi.

Poltonvalvoja Joni Västi istuu valvomossa ja pitää silmällä kahta polton automaatio-ohjauksen näyttöä.

– Järjestelmä on ollut käytössä pari kuukautta. Jotain säätöjä pitää varmaan vielä tehdä, mutta suhteellisen hyvin kaikki on toiminut.

Trukinkuljettaja Lucas Bergström on kahvitauolla.

– Pidän täällä työskentelystä, saa tehdä ulkona töitä. Aloitin vuonna 2016 kesätöillä ja pääsin armeijan jälkeen vakituiseksi työntekijäksi.

Bergströmin yllättävä taustakoulutus on putkiasentaja.

– Koneet on entuudestaan tuttuja, kun perheellä on ollut maatila. Trukin käytössä oppii nopeasti sen, miten kannattaa toimia. Että miten ja mistä kohdasta kannattaa kaivaa.

Bergströmin mielestä itse koneen ohjaaminen on helppoa.

– Jos osaa ajaa autoa niin osaa ajaa trukkia. Lisäksi tiilien siirtoon on saanut täältä kokeneempien opastusta. Voi sanoa, että kaiken olen oppinut vanhemmilta työntekijöiltä.

Energia mietinnässä

Toimitusjohtaja Heikki Ryöppy kertoo, että jopa puolet tämänhetkisen tuotannon raaka-aineesta on kierrätysmateriaalia teollisuuden sivuvirroista.

– Tuottamamme umpitiili on mahdollista kierrättää sellaisenaan kalkkilaastimuurauksella. Kiinnostus kiertotalousratkaisuihin on selvästi kasvamassa suunnittelussa. Suomessa ollaan tässä jäljessä verrattuna moniin muihin maihin, kuten Tanskaan.

Keramian ja koko Tiileri-ryhmän tärkein markkina-alue on Suomi, vaikka jonkun verran vientiä on muun muassa Ruotsiin ja Iso-Britanniaan.

– Tulevaisuudessa pohdimme energiapuolemme uudistamista. Tällä hetkellä poltamme rikkivapaata meridieseliä. Pohdimme LNG:hen siirtymistä, mutta onneksi emme tehneet tätä ratkaisua, näin jälkiviisaana. Iso kysymys lähitulevaisuudelle on, mitä energiaa käytetään.

Tiiliaihioiden kuivaamiseen käytetään biopolttoaineena metsähaketta.

– Haluamme parantaa tuotantomme kestävyyttä ja kehittää raaka-ainepohjaa, niin että päästöt vähenevät entisestään.

Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä

Mitä viisikymppinen elementtityöntekijä tekee, kun firma lähtee alta? Hän perustaa kavereidensa kanssa elementtitehtaan.

Eräs kansainvälinen rakennustuotetehdas pisti ovet säppiin Kangasalan elementtitehtaalla pari vuotta sitten. Pitkään tehtaalla raataneesta luottamusmies Tommi Rönöstä tuntui siltä, että vaihtoehdot olivat vähissä.

– Istuin jalat pöydällä luottamusmiehen kopissa tehtaalla. Silmäilin siinä Rakennusliiton jäsenyyshakemusta. Huomasin, että liiton jäsenyys ja palkansaajan asema säilyisi, jos omistaa alle 15 prosenttia yhtiön osakkeista.

Rönö selvitteli asiaa työttömyyskassan ja TE-keskuksen kanssa. Elementtitehtaan perustaminen ja liiton jäsenyyden säilyttäminen näytti mahdolliselta. Tosin viranomaisten vastauksissa oli hajontaa.

– Emme voineet saada starttirahaa, koska emme olleet yrittäjiä. Sitten TE-toimiston työttömyysturvaosaston mielestä osa meistä oli yrittäjiä, Rönö kertaa sekalaista vyyhtiä.

Kaiken lisäksi osakkuutta miettivät saivat erilaisia vastauksia samoihin kysymyksiin.

– Tuskastuin siihen ja pyysin TE-keskuksesta yhtä henkilöä paikan päälle kertomaan kaikille vastauksen asemaamme. Se ei kuulemma käy, koska se on henkilötietosuojan vastaista. Tiedämme täällä toisemme velat, vaimot ja kaiken muunkin, Rönö ihmettelee.

Rakennusliitosta aloittelevat tehtailijat saivat parempia neuvoja kuin viranomaisilta. Ongelmia saattaa tulla vielä, kun Lentolan laatuelementiltä haetaan ensimmäisen kerran työttömyysturvaa.

Tampere ei ole maaseutua

Aluksi tehtaalle haettiin tiloja Kangasalta, mutta sopivaa tehdashallia ei löytynyt. Samalla tehtaan perustajilta jäi saamatta 33 000 euroa maaseututukea. Nimestään huolimatta tehdas on nyt Tampereen puolella, ja tuotanto on pyörinyt vuoden verran.

Elementtien ostajia löytyi yllättävänkin läheltä. Ensimmäiset elementit toimitettiin työmaalle vajaan 10 kilometrin päähän. Sama firma on tilannut elementit jo kolmanteenkin kohteeseen.

Lentolan laatuelementti Oy:n omistajina on 7 entistä Kangasalan tehtaan työntekijää.

– Olemme palkanneet 2 määräaikaista työntekijää. He ovat meidän vanhoja työkavereitamme. On ollut puhetta, että työsuhteet vakinaistettaisiin.

Tehtaan perustamisvaiheessa Rönö lähti kyselemään yli 50-vuotiaita työkavereita, sillä ammatin vaihtaminen on heille vaikeampaa. Logistiikasta vastaava jokapaikanhöylä Mikko Salo on ainoa alle 50-vuotias osakas.

– On hienoa tehdä töitä oman tutun porukan kanssa. Vähän huolettaa mitä tuolla maailmalla tapahtuu, Salo harmittelee teräksen kovaa hinnannousua ja saatavuutta.

– Osakkaana joutuu ottamaan enemmän vastuuta ja tekemään enemmän ja monipuolisemmin töitä. Olen opetellut esimerkiksi lastausta.

Onneksi tutusta kuljetusyrityksestä on saanut apua ja neuvoja kuormakirjan täyttämisestä lähtien. Salo on tyytyväinen valintaansa. Jokainen osakas joutui panemaan vakuustilille reilut 10 000 euroa, jota on vapautettu takaisin yrityslainojen maksujen myötä.

– Me maksamme tessin uuden palkkaryhmittelyn mukaista palkkaa, Rönö toteaa.

Työmaalle kuuntelemaan tuotekehitysvinkkejä

Raudoittaja Ossi Putkonen neuvotteli ensin kotona, onko mahdollista lähteä osakkaaksi tehtaaseen. Asialle näytettiin vihreää valoa.

57-vuotias Putkonen ei ollut kovin halukas koulun penkille ja vaihtamaan kokonaan alaa.

– Vanha työ tuntui omalta jutulta. Sitä kun on tehnyt niin pitkään. Samalla lailla se rauta vääntyy täällä kuin vanhallakin tehtaalla, Putkonen toteaa.

Betonimies Petri Kalliala on ensimmäinen Lentolan laatuelementtiin palkattu työntekijä. Sopivaa vakituista työpaikkaa ei edellisen tehtaan lopetuksen jälkeen ole tullut vastaan.

– Olen ollut reilun kuukauden töissä ja sopimus on alkuun reilun 3 kuukauden mittainen.

Kalliala tuli mielellään töihin vanhojen työkavereiden firmaan.

Rönö vastaa tuotannon aikataulutuksesta ja muottien purkamisesta. Se onnistuu aikaisemman kokemuksen ja excel-taulukon avustuksella. Tällä hetkellä myydään ensi talven tuotantoa.

– Tuotannosta pitää tehdä tarpeeksi väljä, Rönö paljastaa niksinsä.

Lopulliset tarjoukset katsotaan koko porukan kanssa. Samalla päätetään mihin tuotannossa kannattaa keskittyä.

– Pyrin keskustelemaan työmailla elementtiasentajien kanssa mitä kehitettävää meillä olisi, Rönö kertoo tuotekehityksestä.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen