Rakennustarvikkeiden valmistajat ja maahantuojat järjestävät alan ammattilaisille koulutustilaisuuksia eri aihealueista. Yhden päivän kurssit ovat maksuttomia ja niiden suorittaneille myönnetään todistus osallistumisesta.

Koulutuksissa perehdytään tiettyjen ratkaisujen ja tuoteperheiden ominaispiirteisiin.

– Kurssitoimintaa pyöritetään läpi vuoden toimipisteissämme Vantaalla ja Lempäälässä, jossa sijaitsee koulutuskeskuksemme. Lisäksi teemme yhteistyötä maakunnissa paikallisten ammattioppilaitosten kanssa, Kiilto Oy:n tuotepäällikkö Saana Leppänen kertoo.

Yritys on keskittynyt kurssitarjonnassaan märkätilojen vedeneristystöihin ja sisäilman laatua parantaviin menetelmiin. Vastaaviin osa-alueisiin voi perehtyä Saint-Gobain Akatemian opetustiloissa Vantaalla, Pirkkalassa Tampereen seudulla ja Paraisilla. Kiillon tapaan kursseja järjestetään lisäksi ammattioppilaitoksissa eri puolilla Suomea. Tarvittaessa koulutus räätälöidään kohderyhmän toiveiden mukaiseksi. 

– Koulutuskalenterissamme on toistakymmentä perus- tai jatkokurssia eri aihealueista ja tarjontaa laajennetaan asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaan, sanoo Saint-Gobain Finlandin Gyproc-, Isover- ja Weber -brändien myyntijohtaja Kai Kolehmainen

Sekä Kiillon että Saint-Gobainin koulutuksiin osallistuu vuosittain tuhansia rakennus- ja kiinteistöalan ammattilaisia. Rakentajien lisäksi opetusta järjestetään työnjohtajille, valvojille sekä suunnittelijoille ja isännöitsijöille. Molemmat tekevät lisäksi yhteistyötä korkeakoulujen kanssa.

Muutaman tunnin mittaisissa rupeamissa perehdytään ohjeisiin ja määräyksiin, toteutuksen vaiheisiin sekä tuotteiden teknisiin ominaisuuksiin.

– Opetuksessa pyritään huomioimaan kohderyhmä ja tuomaan asioita esille käytännön esimerkkien kautta. Teoriaa on noin 2–3 tuntia, jonka lisäksi tulee työnäytökset, Leppänen täsmentää.

Rajalliset ryhmäkoot

Ihanteellinen osallistujamäärä vaihtelee 25–40 henkilöön ja on sidoksissa käytössä oleviin opetustiloihin. Pienessä porukassa kouluttajat pystyvät huomioimaan jokaisen kurssilaisen ja varmistamaan tietojen omaksumisen. Olosuhteet ovat tällöin otolliset keskusteluille, joten esiin nouseville kysymyksille saadaan välittömästi vastaukset.

Kolehmainen on asiasta samaa mieltä ja kokee vuorovaikutteisuuden tilaisuuksien tärkeäksi anniksi.

– Kurssilaisilla on usein työmaiden arjesta käytännön kokemusta, mikä täydentää hyvin ohjaajilta saatavaa viimeisintä teknistä tietoa.

 Vaatimustaso nousussa

Työntilaajien odotukset rakentamisen laadusta heijastuvat kurssien suosioon. Ilmiö korostuu märkätilojen oikeaoppisissa ja huolellisissa toteutuksissa, sillä kiinteistöjen kalliimmat neliöt sijaitsevat lähes poikkeuksetta pesuhuoneissa, vessoissa ja saunoissa. Hintavuus paljastuu viimeistään, jos kohdetta joudutaan remontoimaan vesivahingon tai lattioiden kaatovirheiden takia. Urakoitsijoille pelkkä epäilys rakennusvirheestä on mainehaitta.

– Rakentamisessa vaaditaan yhä enemmän voimassa olevia pätevyyksiä. Märkätilojen vedeneristäjän henkilösertifikaattikin lähes poikkeuksetta, vaikka se ei ole pakollinen. Ensiapu- ja tulityökortit ovat olleet jo kauan arkipäivää, Saana Leppänen toteaa.

Rakentamisen henkilösertifikaatteihin lukeutuva asiakirja on 2 vuotta kerrallaan voimassa ja sen myöntää puolueeton Eurofins Expert Services -tarkastuslaitos. Vanhentuva serfikaatti on uusittava täydennyskoulutuksella, jossa päivitetään tuotekehityksen, työmenetelmien ja lainsäädännön viimeisimmät tiedot. Hyväksytysti suoritetusta tuotevalmistajan täydennyskoulutuksesta annetaan todistus.

Kiillon koulutukset ovat avoimia rakennusalan yritysten henkilöstöille ja alan opiskelijoille. Saint Gobain Akatemian kurssit ovat niin ikään tarkoitettu rakentamisen ja kiinteistöhallinnan nykyisille sekä tuleville ammattilaisille.

Yksittäiselle henkilölle voimassa olevat pätevyystodistukset antavat kilpailuetua hänen hakiessaan työpaikkaa rakennusalalta. Vallitsevassa työmarkkinatilanteessa ja rakentamisen laskusuhdanteessa pätevyyskoulutusten merkitys korostuu.

– Nyt saattaa olla hyvä aika päivittää ja ylläpitää osaamistaan, etenkin jos lomautus tai työttömyys uhkaa, Kolehmainen vinkkaa.

Lyhytkestoinen ja sivutoiminen opiskelu on mahdollista ilman että se vaikuttaa ansiosidonnaiseen päivärahaan tai muihin työttömyysturvan etuuksiin. Kurssilaisille ilmaisten opintojen painoarvoa lisää istuvan hallituksen leikkausten kohdistuminen aikuiskoulutustukeen.

Kotikoneelta sähköisesti

Lähiopetusten lisäksi sekä Kiilto että Saint-Gobain järjestävät etäkoulutuksia internetissä. Webinaareissa ja verkkokoulutuksissa voidaan suorittaa tiettyjen sertifikaattien päivittämiseen vaadittavia opintoja. Ilmoittautuminen tapahtuu lähikurssien tapaan yritysten kotisivujen kautta. Etäkoulutuksen liittymislinkki lähetetään osallistujille sähköpostilla.

– Nettikoulutuksiin mahtuu mukaan jopa satoja henkilöitä kerrallaan. Aihesisällöt ovat samoja ja osallistumiskynnys matalammalla kuin lähiopinnoissa, joissa on vastaavasti paremmat edellytykset verkostoitua muiden rakennusalan ammattilaisten kanssa, Saana Leppänen toteaa.  

Kolehmaisen mukaan etäopiskelu on erityisesti nuoremman polven suosiossa, mutta kiinnostusta riittää vanhemmissakin ikäryhmissä. Verkkokoulutuksen päätteeksi osallistujat saavat sähköisen osallistumistodistuksen. Märkätilapassin voi puolestaan suorittaa osallistumalla peruskurssille, jossa lähipäivän päätteeksi tehdään kirjallinen kertaus tärkeimmistä asioista.

Kiilto myöntää ilman kokeita ja peruskursseja märkätilapassin henkilölle, joka tekee märkätilatöitä ansiotyönään ja osallistuu verkkokoulutukseen.   

Työn tilaaja voi luottaa siihen, että passin haltija tietää valmistajien eri rakenteisiin soveltuvat laastit, tasoitteet ja vedeneristeet sekä tuntee tuotteiden asennusohjeet.

Kahdella kotimaisella ja viroksi

Saint-Gobain järjestää vuosittain ruotsinkielisiä kursseja muun muassa Vaasassa ja Ahvenanmaalla. Kolmantena opetuskielenä on ollut viro, jonka puhujia työskentelee paljon Suomessa.

– Heille olemme pitäneet kursseja sekä Vantaalla että Tallinnassa, Kai Kolehmainen kertoo.

Kiillolta on yhtä lailla saatavilla kursseja viroksi ja ruotsiksi.

Sekä Kiilto että Saint-Gobain teettävät kurssien osanottajilla palautekyselyn koulutuspäivistä. Vastaukset ovat olleet pääasiassa myönteisiä ja niiden keskiarvoksi toistuvasti saatu yli 4 maksimipisteiden ollessa 5. Korkeasta lukemasta huolimatta kurssien sisältöjä pyritään kehittämään, jotta ne palvelisivat entistäkin paremmin kurssilaisten ja työelämän tarpeita.

Teksti ja kuvat: Marko Taavila

– Idea yhteisiin kursseihin lähti siitä huolesta, että urakalla tehtävä työ on vähentynyt dramaattisesti viime vuosina, 13 prosenttiin. Pelätään, ettei tilanne parane nyt, kun alalla menee heikosti. Huoleemme yhtyi myös Rakennusteollisuus RT, koulutuksen puuhamies, Rakennusliiton talonrakennusalan sopimusalavastaava Toni Malmström kertoi.

– Olemme aiemmin kouluttaneet pelkästään rakennustyöntekijöitä esimerkiksi erilaisilla urakanmittaus- ja nokkamieskursseilla, mutta nyt mukaan ovat tervetulleita kaikki aina työnjohdosta toimitusjohtajiin saakka, Malmström jatkoi.

RT:n Talonrakennusteollisuuden Itä-Suomen aluepäällikkö Kimmo Anttonen totesi, että kurssi on osoitus liittojen hyvästä yhteistyöstä.

– Suuri osa alan asioista, joita tavoittelemme, on samoja. Rakennusliitolla on hyvä verkosto ja luottamusmiehiä saatiin hyvin mukaan. Yritysten osalta vastaanotto oli hiukan valjua, vaikka nyt juuri voisi olla resursseja, kun aika on ankea. Tietyt kärkiyritykset olivat tietysti heti mukana, Anttonen sanoi.

Anttosen mukaan urakkatyön vähäisyys ei ole pelkästään yrityksistä kiinni.

– Urakkanokkia tarvitaan ja heitä on entistä vähemmän. Heitä saadaan tehtyä yhteistyössä. Siihen liittyy jatkuva oppiminen ja kouluttaminen esimerkiksi Rakennusliiton kursseilla. Toki se vaatii myös halua johtaa ja kantaa vastuuta. Työnantajalla on vastuu spotata osaavia nuoria ja viedä heidät urakkaporukan läheisyyteen, Anttonen muistutti.

Kursseja on tähän mennessä järjestetty Vantaalla, Kuopiossa ja Tampereella. Rakentaja-lehti lähti paikan päälle Kuopioon katsomaan, miten yhteinen oppiminen sujuu työnjohdolta ja työntekijöiltä.

Tessi on hyvä tuntea

Hotelli Puijonsarveen oli kokoontunut kolmisenkymmentä työntekijää ja työnjohdon edustajaa lämpimänä syyskuun päivänä. Koulutusta veti Anssi Koskenvesa Mittaviiva Oy:stä.

– Tässä koulutuksessa kehitämme urakanlaskentataitoja ja lisäämme luottamusta sopijapuolten välille, Koskenvesa selvensi kurssin päätavoitteita.

Rakennusliiton Toni Malmström käsitteli alkuun talonrakennusalan tessin urakkatyötä käsittelevät pykälät. Malmström muistutti, että urakkatyöstä pitäisi aina maksaa vähintään palkkaryhmä 4:n mukaista tuntipalkkaa, mikäli urakka ”jää mahasta kiinni”.

– Ja urakasta pitää aina tehdä kirjallinen sopimus. Silloin vältytään lopputappeluilta. Jos urakkaa tehdään työkuntana, he sopivat sisäisesti, miten potti jaetaan, työnantaja ei sitä päätä.

Urakka hyvä, esteitä riittää silti

Tes-kirjausten jälkeen kouluttaja Koskenvesa laittoi osallistujat vastaamaan kysymykseen, mitkä 3 asiaa tulevat mieleen urakkatyöstä. Sanapilvessä toistuvat sanat hyvä, tuottava, motivoiva, paras työmuoto, paremmat ansiot. Osallistujien mielikuva oli valmiiksi myönteinen. Siksi olikin tärkeää selvittää, mitä kurssilaiset pitävät urakkatyön lisääntymisen esteenä.

Osallistujat jaettiin kuuteen ryhmään. Ryhmän jäsenten tehtävänä oli kirjoittaa niin monta post-it-lappua kuin mieleen tuli niistä syistä, joiden takia urakkatyö on vähäistä. Lopuksi ryhmä kokosi laput yhteiseksi näkemykseksi.

Ryhmien ajatukset olivat hyvin samanlaisia. Luottamuksen ja osaamisen puutteet, tottumus lähinnä aliurakoinnin käyttöön jne. Työnjohto toi lisäksi esille muutaman heidän näkökulmastaan tärkeän syyn; sopivia työntekijöitä ei löydy tai sopivia urakkakokonaisuuksia ei löydy. Korjausurakointia pidettiin erityisen haastavana ja toivottiin urakanlaskentaan kaikille osapuolille sopivaa, yhteistä kännykkäsovellusta.

Koskenvesa haastoi pohtimaan, miten esteitä kumotaan.

– Toiminnan pitää olla läpinäkyvää; miten asioista lasketaan ja mitä tehdään. Jotta urakassa päästäisiin toimimaan kuten on tarkoitus, myös suunnitelman, materiaalien, tekijöiden, työvälineiden ja mestan on oltava kunnossa. Jos noista yksikin on pielessä, työ ei etene. Toisaalta työntekijöiden pitää myös kestää pientä epävarmuutta, ettei kaikki ole aina 100-prosenttisesti kunnossa.

Yhteisten pohdintojen jälkeen kurssilaiset saivat harjoitella urakanlaskua valitsemalla erilaisia urakoita, kuten väliseinätyö, elementtityö, puuikkunoiden ja ovien asennustyö, ulkoseinä- ja vesikattotyö sekä sisäpuutyö Mittaviivan kehittämää tes-laskinta hyödyntäen.

– Yritän aina sanoa työnjohdolle, että jos he ovat teettämässä jotain aliurakoitsijalla, tekisivät laskelman siitä, mitä sama urakka maksaisi talon oman väen tekemänä, Koskenvesa vinkkaa.

Hyvä fiilis

Aluksi, kun toisilleen tuntemattomat ihmiset kerääntyvät yhteen, on tunnelma luonnollisesti jäykkä. Olikin kiinnostavaa, miten nopeasti työntekijät ja työnjohtajat löysivät yhteistä keskusteltavaa.

– Fiilis oli tosi hyvä. Siellä pystyttiin keskustelemaan urakkatyön lisäämisen esteistä. Moni niistä oli meillä jo tiedossa, mutta nyt saimme kuulla myös työnjohdon näkökulman. Molempien osapuolten osaamisen puutteet estävät urakkamuotoisesta työstä sopimisen. Oli ilo huomata, että siellä melkein hierottiin jo kauppaakin urakasta, Malmström iloitsi tilaisuuden jälkeen.

Osallistujat kommentoivat tilaisuuden palautteissa, kuinka haasteet tuntuivat olevan samanlaisia jokaisella, hyvää keskustelua ja luottamuksen ilmapiiriä ja että kurssilla oli aiheellista asiaa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

– Kävin keväällä puhumassa Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa opiskelijoille. Esittelin Lujataloa ja kerroin samalla, mitä kesätöissä odotetaan: Ole kello seitsemältä paikalla ”univormu” päällä, pidä tauot silloin kun niiden aika on ja ole sosiaalinen ja aktiivinen työyhteisössä, Lujatalon pääluottamusmies Marko ”Uku” Metsäpelto kertoo.

Ja sellaisia opiskelijoita Tredusta myös löytyi täksi kesäksi. Tänä vuonna pitkästä aikaa myös alle 18-vuotiaita otettiin kesätöihin Lujatalon työmaille.

– Alaikäiset eivät ole pitkään aikaan päässeet kesätöihin työmaille, vaikka harjoitteluun onkin päässyt. Harjoittelun aikana koulu vastaa opiskelijasta, mutta kesätöissä yrityksellä on enemmän vastuuta heistä. Itse pidän todella hyvänä juttuna, että kolmatta vuottaan syksyllä aloittavat opiskelijat pääsevät palkallisiin kesätöihin. Työsuhdetta on joidenkin kanssa mahdollista jatkaa kesän jälkeen oppisopimuksella, Metsäpelto kiittelee uutta linjausta.

Lujatalon henkilöstöjohtaja Minna Silvast kertoo, että linjausta muutettiin tänä vuonna, jotta voitaisiin tarjota hiukan nuoremmillekin rakennusalan opiskelijoille mahdollisuus saada työkokemusta työmaalta ja nähdä oikeasti käytännössä, mitä rakennusalan työ on.

– Teemme yhteistyötä ammattioppilaitosten kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että voimme tarjota kesätyöpaikkoja myös 16–17-vuotiaille. Ammattiopinnothan yleensä aloitetaan alaikäisenä, ja jo silloin on hyvä saada työkokemusta. Heillä on työmaalla ohjaaja tai mentori, työturvallisuudesta huolehditaan ja perehdytys tehdään kunnolla, Silvast sanoo.

Nuorten työsuhteet kestävät pääosin kesäkuun alusta elokuun alkuun.

Moottoritehtaalla Nokialla

Nokialla sijaitsee perinteikäs teollisuusalue, josta löytyy muun muassa Patrian ja Acgo powerin tehdasalueet. Acgo Powerin tehdas oli alun perin Suomen toinen lentomoottoritehdas, jonka toiminta käynnistyi vuonna 1942. Tehtaan päätehtävä oli toimia lentomoottoreiden korjaustyön keskuspaikkana.

Tehtaassa valmistetaan edelleen moottoreita, siellä tehdään myös tärkeää kehitystyötä. Lujatalo rakentaa alueelle uutta prototyyppihallia. Työmaalta löydämme ensimmäisen kesätyöntekijän, 17-vuotiaan Roope Hukkasen, joka opiskelee Tredun Hervannan toimipisteessä.

– Hain opiskelemaan rakennusalaa sattumalta. Hakuaika oli lyhyt ja rakentaminen kuulosti mielenkiintoiselta. Ja se on ollut mielenkiintoista. Vaikka en vielä tiedäkään, miksi haluaisin tulla, tämä on ollut hyvä vaihtoehto, Hukkanen kertoo.

Hukkanen oli jo keväällä harjoittelussa samalla työmaalla. Hän kysyi kesätöitä ja paikka järjestyi, mikä oli hyvä, sillä kymmenet yhteydenotot eri firmoihin eivät olleet tuottaneet tulosta.

– Osasta ei edes vastattu mitään, mikä on mielestäni outoa, hän sanoo.

Hukkanen suoritti harjoittelun yhdessä luokkakaverinsa kanssa.

– Teimme muun muassa siivousta ja väliseinien levytystä yhdessä ohjaajien kanssa. Nyt kesätöissä olen tehnyt aika samanlaisia töitä, mutta myös valuja, Hukkanen listaa.

Hukkasen mukaan kokeneemmilta osaajilta on aina saanut apua ja neuvoja.

– Täällä oppii paljon enemmän kuin koulussa. Ja koululla on saattanut tehdä vähän sitä sun tätä, mutta oikealla työmaalla suorituksen on mentävä aina nappiin. Aamuherätykset olivat aluksi vaikeita, mutta niihin tottuu. Viikonloppujen jälkeen voi edelleen olla raskasta.

Hukkanen pohtii, että rakentaminen saattaa hyvinkin olla hänen alansa.

– Olen miettinyt arkkitehtuuria, mutta en osaa piirtää. Ehkä opiskelen tulevaisuudessa rakennusmestariksi.

Kouluremonttia Kissanmaalla

Kissanmaan kaupunginosassa Tampereella tehdään koulun perusparannusta. Lujatalon työmaalla työskentelee kaksi 17-vuotiasta kesätyöntekijää, Kalle Tiihonen ja Topias Rajalakso. Molemmat opiskelevat Tredun Hervannan toimipisteessä.

– Tulimme ensin molemmat tänne työharjoitteluun. Haimme kesätöitä suunnilleen kaikkialta, juuri mistään ei saatu edes vastauksia. Motonetiin olisi päässyt 16 h/viikko -sopimukselle, joten olin todella iloinen, että pääsimme tänne, Tiihonen sanoo.

Rajalakso oli alun perin hakenut lentokoneasentajalinjalle, mutta vaihtoi sitten ystävänsä kanssa rakennuspuolelle.

– Ihan jees on ollut, hän kommentoi alanvaihtoaan.

Tiihoselle rakennusala oli selkeä valinta.

– En edes miettinyt lukiota. Tykkään tehdä käsilläni töitä ja rakennusala oli varma valinta.

Nuoret miehet ovat päässeet työmaalla mukaan monenlaisiin töihin. On ollut muun muassa lattiavalua ja toppareiden laittoa. Molempien mielestä aidot työmaaolosuhteet opettavat paljon enemmän kuin koulu.

– Rakennusalaa oppii työmaalla. Koulussa on enemmän sellaista istuskelua, Tiihonen toteaa.

– Nyt kesätöissä olemme päässeet harjoitteluaikaa tekemään enemmän itsenäisesti töitä. Tietysti joku kokeneempi on ollut koko ajan tukena, miehet kertovat.

Aamuheräämiset olivat aluksi rankkoja, mutta nyt kuukauden jälkeen ne sujuvat rutiinilla.

– Kerran olen ollut 5 minuuttia myöhässä, Rajalakso tunnustaa.

Tiihonen kehuu työmaan tunnelmaa.

– Se on oikeasti totta se rakennustyömaiden hyvä henki. Kaikkien kanssa voi jutella eikä kukaan murjota.

Uusi esikoulu ja alakoulu Kangasalla

Kangasalla rakennetaan uutta viralliselta nimeltään ”pienten lasten yksikköä”, joka tarkoittaa varhaiskasvatusta ja perusopetuksen luokkia 1–2 palveleva rakennusta. Työmaalle ovat päässeet Leevi Niemi ja Mico Kivimäki. Molemmat ovat 17-vuotiaita.

– Olin ensin työharjoittelussa T2H:n työmaalla keväällä 10 viikkoa, siellä työ oli paljolti siivoamista. Opettajani kysyi, haluaisinko lähteä kesätöihin Lujatalolle ja totesin, että haluan, Niemi kertoo.

Kivimäki oli pienemmällä työmaalla kylpyhuonehommissa.

– Olin mukana tekemässä koko kylpyhuoneen alusta loppuun. Myös minulta opettaja kysyi, haluanko tänne ja vastasin myöntävästi.

Kumpikin oli hakenut itsenäisesti useita kesätyöpaikkoja, mutta juuri mistään ei tullut edes vastauksia.

Nuoret ovat olleet mukana raudoittamassa ja valuissa ja haastattelupäivänä he hoitavat työmaan valaistusta kuntoon sisätiloissa led-nauhoja asentamalla.

– Toivon, että olisi mahdollista jatkaa täällä oppisopimuksella. Se tuntuisi mielekkäämmältä kuin koululla istuminen, Niemi miettii.

Kumpikin kokee saaneensa hyvää ohjausta kokeneemmilta tekijöiltä työmaalla.

– Ja kaikkien kohdalla on sellainen fiilis, että on helppo mennä juttelemaan, Kivimäki kertoo.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Ammattiosastoissa on viime vuosina käynyt kuhina, kun vetovastuu on siirretty uusille tekijöille. Sama on tapahtumassa myös aluejärjestöissä. Uudet toimijat tarvitsevat koulutusta. Liitolla on tarjolla verkkokoulutus osastojen puheenjohtajille ja sihteereille. Verkkokoulutusten oheen on kaivattu myös perusteellisempaa ja vuorovaikutuksellista koulutusta, jossa otetaan erityisesti huomioon tämän hetken osasto- ja aluetoiminnan haasteet.

Uuden koulutuksen pilotti järjestettiin Jyväskylässä toukokuun puolessa välissä ja lisää on luvassa lomakauden jälkeen. Kuusitoista aktiivia Savosta, Keski-Suomesta, Pohjanmaalta ja Pirkanmaalta lähtivät pilottikoulutukseen odottavin mielin. Kurssilaisten odotukset kohdistuivat ennen kaikkea taantuneen osastotoiminnan vireyttämiseen. Varsinaisen koulutusohjelman lisäksi odotettiin muiden aktiivien kohtaamista.

Kouluttajat Saku Jokisalo ja Juhani Lohikoski Rakennusliiton keskustoimistolta lupasivat vastata kurssilaisten haasteeseen. Ja koska Jyväskylässä kyse oli laatuaan ensimmäisestä pilottikoulutuksesta, kehittyy ohjelma edelleen.

Koulutuspäällikkö Lohikosken mukaan tavoitteena on antaa kurssilaisille valmius edistää järjestäytymistä ja auttaa ymmärtämään osastojen ja aluejärjestöjen tehtävät.

– Haluamme, että paikalliset aktiivimme ymmärtävät ammattiosaston ja aluejärjestön tehtävät osana Rakennusliittoa sekä haluavat kehittää alueellista toimintaa, joka vahvistaa jäsenten oikeuksia ja asemaa.

Lohikosken mukaan kurssilaisilla oli hyvä kriisitietous ammattiliittotoiminnan nykyhaasteiden suhteen.

– Useampi osallistuja kiitti, että haastoimme heitä tosissaan toiminnan kehittämisessä. Osallistujat olivat kyllä varsin kriisitietoisia siitä paineesta, joka kohdistuu ammattiliittoja kohtaan ja tarpeesta päivittää toimintatapoja sekä vahvistaa ja kehittää toimintaa työpaikka- ja paikallistasolla.

Koulutuksen ensimmäinen osa järjestetään seuraavan kerran Kouvolassa elokuun lopulla. Silloin kurssitetaan Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Kymen aktiiveja. Muualle Suomeen kurssitus etenee syksyn mittaan. Jatkokurssi puolestaan starttaa ensi vuoden puolella.

– Silloin pureudumme viestinnän kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Ne ovat keskiössä paikallisen toiminnan vahvistamisessa, Juhani Lohikoski kertoo.

Koulutukselle hyvä palaute

Jyväskylän maalarit ja lattianpäällystäjät os. 52:n tuore puheenjohtaja Marjo Valkonen odotti koulutusta innolla.

– Kun olen uusi tässä hommassa, niin olisi hyvä saada työkaluja pärjäämiseen, Valkonen sanoi ennen pilottikoulutuksen alkua.

Mikä oli koulutuksen parasta antia?

– Sain hyviä ideoita muilta osallistujilta. Nyt tuli myös pientä haastoa, mikä on aina hyvä. Osastoissa kannattaa pohtia ainakin sitä, kuinka osasto voi hoitaa myös edunvalvonnan tehtäviä ja tiedottaa jäsenille tärkeistä asioista, pelkkien kokousten ja sirkushuvien tarjoamisen sijasta, Valkonen pohti.

Teksti ja kuva: Janne Mäkinen

Rakennusliiton järjestämä kurssi oli tarkoitettu kaikille työntekijöiden edustajille ja niille jäsenille, jotka ovat kiinnostuneita työsuhteeseen liittyvistä oikeudellisista ja ajankohtaisista asioista. Kurssin kouluttajana toimi lakimies Anna Lauri Rakennusliiton oikeusosastolta.

Kurssilla käsiteltiin muun muassa työsopimuslakia, riita-asioita, lomauttamista, työsuhteen päättämiseen liittyviä asioita, vuosiloma- ja työaikalakia ja yt-lakia.

Syventävää tietoa

Pääluottamusmies Reijo Kemppainen oli saapunut Suomussalmelta Vuokattiin syventämään ymmärrystään muun muassa muutosneuvotteluista.

– Halusin myös saada tarkempaa tietoa esimerkkisi luottamushenkilöiden oikeuksista ja irtisanomisperusteista, Kemppainen kertoo.

Kemppisen mukaan omalla työpaikalla työnantajan kanssa tulee korkeintaan huomautettavaa pikkuasioista.

– Tällä hetkellä kahvipöydässä puhuttaa se, että kun nyt on lomautuskierre päällä, niin mitkä perusteet lomautuksille on. Mutta sehän on aika selvää, että työt ovat vähentyneet.

Kemppiselle kiinnostavinta kurssilla oli juuri muutosneuvotteluiden prosessin avaaminen.

– Ne ovat vähän sellaisia, ettei niistä saa mistään tietoa. Ainoa mistä on saanut tietoa, on ollut luottamusmiesten vanhojen pöytäkirjojen lukeminen. Täältä sain nyt syvällisempää käsitystä aiheesta.

Kuusamolainen Esa Luukkonen eitoimi luottamustehtävissä, mutta pitää tärkeänä oppia uutta. Hän on työskennellyt vuokrafirmoissa, joissa miehen sanojen mukaan ”on vähän erilaista”.

– Senkin takia halusin tulla vähän tarkentamaan tietoja. Työkavereilta tulee paljonkin kysymyksiä, kun aina asioita ei ole hoidettu niin hyvin.

Tärkeää verkostoitumista

Työsuojeluvaltuutettu Jani Tanskanen Joensuusta oli tapahtuman sähköpostimainoksen nähtyään todennut heti, että aiheet olivat tämänhetkiseen ajankuvaan todella mielenkiintoisia.

– Kiinnosti kuulla, onko näihin hallituksen lakimuutosehdotuksiin jotain uutta näkökulmaa. Ja kyllähän tällainen kurssi antaa hyvät eväät työsuojeluvaltuutetullekin edustaa työkavereita luottamustehtävässä.

Tanskanen pitää kurssin tärkeänä antina myös sitä, että asioista saa keskustella hyvässä hengessä muiden luottamushenkilöiden kanssa.

– Aina saa uusia näkökulmia ja oppii uutta.

Jari Savolainen on toiminut yrityksessä alueellisena luottamusmiehenä jo 4 kautta.

– Eivät ole kaverit vielä ajaneet pois, Savolainen vitsailee.

Ensimmäinen syy kurssille osallistumiseen oli se, että Savolainen ei ole aikaisemmin ollut tällaisella kurssilla.

– Toinen syy, vaikka vierastankin yleensä tällaista lakijargonia, on että täällä esitetään selkeästi asioita eikä mennä momentteihin. On ollut napakkaa täsmätietoa. Onhan sitä itsellekin vuosien varrella tietynlaista pankkia kertynyt, mutta aina on täydennettävää ja välillä tulee jotain ihan uuttakin.

Savolaiselle yllättävintä kurssilla on ollut se, kuinka paljon erilaisia riitatilanteita nykyään on.

– Toki meilläkin on ollut viime kesästä alkaen hiukan enemmän tilanteita, joissa on joutunut ”pumppaamaan” enempikin.

Verkostoituinen ja keskustelu muiden luottamushenkilöiden kanssa on tärkeää.

– Tähän on jätetty juuri sopivasti vapaa-aikaa, että ehtii vaihtaa ajatuksia vaikka saunan lauteilla. Joukossa on tietysti ollut myös tuttuja kasvoja, joita on aiemmin tavannut erilaisissa liiton tapahtumissa.

Savolainen suosittelisikin kurssia kaikille kiinnostuneille.

– Keskusteluyhteys muihin firmoihin ja muihin alueisiin siitä, miten hommat heillä toimii, on hyväksi. Muiden hyviä toimintatapoja voi imeä itseensä. Ja täällä oli mukana nuoriakin tyyppejä eikä vain meitä vanhoja jääriä, eli hyvä puoli sekin.

Teksti: Johanna Hellsten ja Mika Yli-Suvanto, kuvat, Mika Yli-Suvanto

Taitotalo on Suomen suurin ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestäjä. Se syntyi vuonna 2020, kun kaksi vanhaa toimijaa, Amiedu ja Ammattienedistämislaitossäätiö AEL yhdistivät voimansa yhden katon alle. Vuonna 2021 Taitotalossa sai suorittaa 88 tutkintoa ja yli 60 ammatillista sertifikaattia. Tämä vuosi alkoi hyvin, mutta Suomen taloudellinen tilanne alkaa näkyä oppilaitoksessakin.

– Kaiken kaikkiaan on kyllä mennyt hyvin, olemme saaneet paljon opiskelijoita. Mutta se missä taloudellinen tilanne näkyy ovat ns. kovan rahan koulutukset, eli yritysten ostamat koulutukset henkilöstölleen sekä yritysten rekrytointikoulutukset. Niitä on vaikea saada myytyä tällä hetkellä. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia aloja, vaan esimerkiksi talotekniikkapuolella yritykset järjestävät edelleen omia koulutuksiaan, rakentamisessa vähemmän, Taitotalon kiinteistöjen ja rakentamisen toimialajohtaja Kari Kaihonen sanoo.

– Tällä hetkellä se mikä kiinnostaa, ovat erilaiset energiansäästötekniikat ja korjausrakentamisen koulutus. On myös yrityksiä, jotka lähettävät väkeään päivittämään saamistaan lomautusten sijaan, talotekniikan koulutuspäällikkö Heidi Vehanen-Lindholm kertoo.

Vaikka raksan puolella onkin hiljaisempaa yritysostojen osalta, opiskelijoita riittää.

– Meillä on paljon opiskelijoita sekä työhallinnon koulutuksissa että omaehtoisessa koulutuksessa tutkintotavoitteisen ja osatutkinnon suorittajia. Se, mikä tässä mietityttää, on kuinka työssäoppimispaikkojen kanssa käy, kun päästään loppuvuoteen, rakentamisen koulutuspäällikkö Taina Rekunen miettii.

Talotekniikkaa alanvaihtajille

Talotekniikkaopiskelijoista suuri osa on alanvaihtajia, jotka tulevat opiskelemaan aikuiskoulutustuen turvin. Taitotalossa voi opiskella putkiasentajaksi, ilmanvaihtoasentajaksi, kylmäasentajaksi, lämpöpumppuasentajaksi ja lvi-työnjohtajaksi. Sen lisäksi siellä voi opiskella lyhyempiä täydennyskoulutuksia, sertifikaatteja ja pätevyyskoulutuksia.

– Nyt vähän jännittääkin, mitä tapahtuu, jos hallitus todella lakkauttaa aikuiskoulutustuen, Vehanen-Lindholm sanoo.

Taitotalon koulutuksia arvostetaan yritysmaailmassa korkealle.

– Se johtuu varmaankin siitä, että me teemme todella paljon yhteistyötä työelämän kanssa. Reagoimme nopeasti, jos työelämältä tulee jotain toiveita tai tarpeita. Sen lisäksi meillä käy vierailulla kuukausitasolla 10–20 työelämän edustajaa. He tulevat tutustumaan, mutta myös hakemaan meiltä opiskelijoita töihin.

Kansallista rahaa ohjautuu nykyään uusiutuvaan energiaan. Projektit vaativat osaajia, joten Taitotalon osana kylmäasentajan koulutusta tarjottava uusiutuva energia -kokonaisuus on kiinnostanut talotekniikkaa opiskelevia.

– Koulutus järjestetään työhallinnon koulutuksena ja teemme siinä yhteistyötä Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa.

Koulutuksessa opiskellaan siis samaan aikaan kylmätekniikkaa ja ilmastopäästöjen hallintaa.

– Koulutukseen kuuluu muun muassa hiilijalanjäljen laskemista. Koulutus valmistaa ihmisiä myös ammattikorkeakoulun uusiutuvan energian opintolinjalle, sillä siellä käydään läpi ammattikorkeakoulun aiheita ja tutustutaan materiaaliin ja pääsykokeisiin. Opiskelijoilla on sitten paremman valmiudet hakeutua ammattikorkeakoulun hakuun.

Taitotalon opiskelijat ovat aikuisia. Ehkä sen takia esimerkiksi koulutuksen keskeyttäneitä on vähemmän kuin ammattioppilaitoksissa.

– Keskeytyksiä tulee jonkin verran, mutta ne liittyvät enemmän siihen, että oppilaan omassa elämässä tulee isompia muutoksia. Meillä on kattavat tukitoimenpiteet, on opinto-ohjausta ja löytyy kuraattori ja psykologi. Aina niille keskeytyksille ei voi mitään, mutta koska me menemme aina opiskelijan etu edellä, voimme sopia, että keskeytetään nyt ja hän tulee jatkamaan siinä vaiheessa, kun tilanne on parempi.

Vuosittain talotekniikkapuolella suoritetaan lähemmäs 400 perustutkintoa, ammattitutkintoa, erikoisammattitutkintoa ja tutkinnon osaa.

Kieli edellä raksalle

Taitotalon rakennuspuolella on paljon maahanmuuttajille suunnattua koulutusta. Olennaista on, että maahanmuuttajat oppivat sekä rakennusalan taidot että suomen kielen.

– Kyseessä on vuoden kestävä TT-palveluiden kautta haettava koulutus, jossa aina viikko opiskellaan suomea ja viikko harjoitellaan rakennushallissa. Tämä rakenne on selkeyttänyt opetusta todella paljon, Rekunen kertoo.

Taitotalon rakennuspuolen opiskelijoista reilu kolmannes on maahanmuuttajia.

– Meillä on 2 suomen kielen opettajaa, jotka kumpikin vetävät omaa ryhmäänsä. Suomen kielen opintojaksolla opiskellaan arkikielen lisäksi sitä sanastoa, joka liittyy seuraavan viikon työtehtävään. Eli jos seuraavalla viikolla tehdään betonivaluja, niin sitten opiskellaan siihen tarvittavaa sanastoa.

– Rakennushallissa toimitaan työmaankaltaisissa olosuhteissa, sekä käytetään suomen kieltä. Työssäoppimisjaksolla noudatetaan rakennushallissa opittua käytäntöä, Rekunen jatkaa.

Osa opiskelijoista siirtyy vuoden opintojen jälkeen oppisopimuskoulutukseen yrityksiin. Jotkut jatkavat Taitotalossa omaehtoisena opiskeluna rakennusalan perustutkinnon loppuun.

– Viime aikoina meille on tullut myös rakennusalan korkeakoulutettuja maahanmuuttajia, joille tämä on reitti rakennusalalle Suomessa.

Rakennuspuolella suoritetaan vuosittain noin 300 tutkintoa tai tutkinnon osaa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Kuuma päivä keittää työntekijöitä YIT:n Keisarinlehmuksen työmaalla Espoossa. Rivi- ja paritaloalueelle valmistuu kaikkiaan 21 uutta asuntoa. Sopiva paikka kesätyöntekijöille saada kokemusta monipuolisista työtehtävistä.

Työmaalla harjoittelee parivaljakko Christina Honkasalo ja Hevi Khaled. Honkasalo opiskelee Espoon Omniassa talonrakennusalan tutkintoa ja Hevi Kaakkois-Suomen Xamkissa rakennustekniikan insinööritutkintoa.

Honkasalo oli jo viime kesänä YIT:n työmaalla kesätöissä.

– Tänä vuonna kesätöiden saaminen oli yllättävän helppoa. Laitoin YIT:lle taas hakemuksen, sieltä soitettiin, eikä minun tarvinnut mennä edes haastatteluun, Honkasalo kertoo.

Myös Khaledin mukaan pk-seudulla tuntui olevan helppoa löytää kesätöitä.

– Tämä on ensimmäinen työmaaharjoitteluni. En edes hakenut kuin YIT:lle ja NCC:lle. Pääsin nopeasti YIT:lle haastatteluun.

Khaled on alkuperäiseltä koulutukseltaan restonomi. Mikä sai naisen tekemään näin totaalisen alanvaihdon?

– Olin kyllä haaveillut rakennusalasta jo aiemmin, enkä tiedä, miksi en hakeutunut alalle alun perinkin. Kun valmistuin restonomiksi, iski pandemia. Työt katosivat. Siinä vaiheessa päätin hakea rakennusalan opintoihin ja pääsin. Se on ollut oikea valinta, Khaled kertoo.

Monenlaista hommaa

Honkasalo oli edellisenä kesänä harjoittelussa kerrostalotyömaalla.

– Työmaa on aika erilainen kuin viimekesäinen. Kerrostalotyömaa on tietyllä tavalla selkeämpi, kun siellä vain edetään kerroksesta toiseen tehden samoja asioita. Tällaisella työmaalla työnkulku on ehkä vähän sekavampaa, kun taloissa on eroja pieniä yksityiskohtia myöten, mutta vaihtelevuus on kivaa. Olen päässyt muun muassa paikkailemaan pikamassalla koloja ja asentamaan ovenkahvoja ja lukkoja. Tällä hetkellä paikkaan reikiä kipsilevyissä, Honkasalo kertoo.

Khaledia ensimmäinen oikea työmaa jännitti.

– En ole koskaan ennen ollut rakennustyömaalla. Minua jännitti ennen tänne tuloa, minkälaista täällä on olla naisena. Jännitys oli turhaa, sillä ei ole mitään väliä, eroa ei ole. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Ihmiset ohjeistavat ja auttavat kaikessa.

Työmaan aikataulun mukaan herääminen oli aluksi molemmille hiukan hankalaa.

– Kyllä sen heti huomaa, jos menee yhtään myöhemmin nukkumaan, Khaled toteaa.

– Tulin tälle työmaalle melkein suoraan vaihdosta Saksasta, joten ilman pitämääni lyhyttä lomaa olisin ollut ihan hyvässä unirytmissä. Tosin siellä oli kummallisen vapaata, töihin sai tulla aika myöhäänkin ja kotiin sai lähteä, kun työ oli tehty, Honkasalo ihmettelee.

Honkasaloa Saksan meininki kummastutti muutenkin.

– Olin kuvitellut, että siellä jos missä olisi työturvallisuus todella tiukkaa. Ei ollut kypäriä, ei työkenkiä eikä suojalaseja. Suomessa asia on hoidettu paljon paremmin.

Naisilla on työmaalla yhteinen ohjaaja, jota he eivät vielä ole edes ehtineet tapaamaan. Ensimmäiselle ohjaajalle sattui työtapaturma ja hän on vähän aikaa sivussa työmaalta. Alkuperäinen ohjaaja saa heiltä kiitosta.

– Hänen kanssaan pääsimme tekemään ihan kaikkea ja hän todella osasi opettaa, he kertovat.

Kumpikaan ei kuitenkaan ole perässävedettävä ohjattava; he käyvät itse kysymässä välillä mestarilta, mitä hommia tehdään seuraavaksi.

Molempien harjoittelu jatkuu elokuun loppuun. Honkasalolla on sen jälkeen edessä valmistuminen loppuvuodesta. Khaledilla on vielä pari vuotta opintoja edessä.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten