Rudus Oy:n ylläpitämä turvapuisto on tuttu paikka rakennusalan opiskelijoille. Opiskelijapäivä käynnistää alan turvallisuusviikon. Uudenmaan ammattiopistojen opiskelijat käyvät puistossa läpi erilaisia turvallisuusrasteja, joita esittelemässä on rakennusalan konkareita, joukossa useita Rakennusliitossakin aktiivisia työturvallisuusvaltuutettuja.
Puiston yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Rakennusliitto, Rakennusteollisuus RT, SRV, Skanska, NCC, Konsti, YIT, Peab, Ramirent ja niin edelleen.
Nätisti, kovasti, hyvästi
Lasse Heikkisen rastilla tarkistettiin kypärän hihnat.
Turvapuistosta vastaava Ruduksen työturvallisuusasiantuntija Lasse Heikkinen on ohjannut puistossa kävijöitä jämerästi jo 3 vuoden ajan. Heikkinen käskee kaikkia opiskelijoita tarkistamaan omat suojavälineensä; onko kaikki kunnossa?
– Jos kypärästä puuttuu leukahihna, menkää hakemaan tuolta kunnollinen kypärä tilalle, Heikkinen komentaa.
Yksi opiskelija luikahtaa joukosta vaihtamaan kypäränsä hihnalliseen.
– Heidän täytyy oppia, että turvavarusteiden on oltava päällä. Työmaalla sanotaan ensin nätisti, sitten kovasti ja kolmannella kerralla hyvästi, jos näin ei ole. Jossain riittää kaksikin kertaa, Koivisto muistuttaa.
Turvallisuuspuiston uusin piste on Hartelan noin vuosi sitten sinne rakentama kontti, jossa puhutaan turvallisuusjohtamisesta. Kontissa poseeraa muun muassa Tinderiä selaava työnjohtaja.
Janne Gren muistuttaa kuuntelemisen tärkeydestä.
– Useimmilla täällä esillä olevilla yrityksillä on esillä joku työmaatilanne tai vastaava. Me halusimme lähteä vähän erilaisesta näkökulmasta, siksi me puhumme turvallisuusjohtamisesta. Koulussahan oikeastaan toimii sama homma; opettaja valvoo työn turvallisuutta ja jos hän sanoo jotain, pitää kuunnella, Hartelan pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Janne Gren sanoo.
– Se, että suojavälineet ovat kunnossa ja päällä, on osa ammattilaisuutta ja ammattitaitoa, Gren jatkaa.
Oula Sinkkonen valmistautuu tutustuttamaan nuoret valjastyöskentelyyn.
Skanskalla on turvallisuuspuistossa kolmeosainen piste. Ensimmäinen vaihe on perehdytys, jossa katsotaan aiheesta kertova video. Seuraava vaihe on holvityöskentely ja kolmantena valjastyöskentely ja henkilönostimen turvallinen käyttö. Jöötä pitää Skanskan alueyksikön työsuojeluvaltuutettu Oula Sinkkonen.
Minkälaisiin asioihin Skanskan rastilla on kiinnitetty huomiota? Missä opiskelijat lipsuvat?
– Kädet taskussa mennään portaita ja lasit eivät meinaa millään pysyä päässä, Sinkkonen toteaa.
Tänä vuonna avikin mukana
Työsuojelutarkastaja Manu Kivisaari oli tavattavissa pisteellä.
Etelä-Suomen avin työsuojelun vastuualue oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana turvapuistossa. Avi ei ole varsinainen yhteistyökumppani, mutta pääsi silti mukaan porukkaan.
– Idea lähti siitä, kun meillä on nykyään nuorille suunnattu osio verkkosivuilla, jossa kerrotaan tiivistetysti meidän toiminnastamme. Siihen liittyen juteltiin alan muiden toimijoiden kanssa, että tulisimme tänne vapaamuotoisella rastilla. Olemme tavattavissa, jos joku nuori haluaa tietää meistä enemmän, työsuojelutarkastaja Manu Kivisaari kertoo.
Kivisaaren mukaan nuorten työntekijöiden tietoisuus työturvallisuusasioista vaihtelee.
– Moni ei ole välttämättä ajatellut koko asiaa kovin paljon. Kun heille kertoo asioista, he ymmärtävät kyllä hyvin, mistä työturvallisuudessa on kyse.
Rakennusliiton pisteellä pidettiin myös mahasta huolta.Makkara maistui päivän päätteeksi.Avin tarkastaja on paikalla.
Eduskuntavaalitenteissä se on esiintynyt lähinnä kysymyksenä, että onko mikään puolue valmis leikkaamaan koulutuksesta. Onneksi leikkaajia ei ole pahemmin löytynyt. Toivotaan, että näin on vielä vaalien jälkeenkin.
Viimeisen 4 vuoden aikana on ensi kerran moneen hallituskauteen lisätty koulutuksen resursseja. Ammatillisen koulutuksen pysyvää perusrahoitusta on kasvatettu 291 miljoonalla, lukiokoulutuksen 190 miljoonalla sekä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen perusrahoitusta 300 miljoonalla. Nämä ovat merkittäviä panostuksia, kun muistamme, että Sipilän hallitus leikkasi koulutuksesta liki 700 miljoonaa, erityisen kovat leikkaukset osuivat ammatilliseen koulutukseen, 250 miljoonaa.
Rahoituksen lisäksi on käyty keskustelua suomalaisten koulutustasosta. Tähän kannusti uutinen, jossa kerrottiin, että suomalaisnuoret ovat koulutustasoltaan enää teollisuusmaiden keskitasoa. Pähkinänkuoressa muissa maissa koulutuksen taso on noussut, kun meillä se on pysähtynyt tai jopa laskussa nuorimpien osalta. Niin edellinen maan hallitus kuin varmasti tulevakin haluaa nostaa korkeakoulutettujen määrää.
Miten tavoite lisätä korkeakoulutettuja heijastuu ammatilliseen koulutukseen, jonka laadusta me rakennusalallakin olemme pitkään olleet huolissamme? Yksi huoli liittyy rahoitukseen. Olemme kuulleet, että koulutuksen resursseja ei olla lisäämässä, jolloin jos korkeakouluihin halutaan lisää paukkuja, on se pois joko peruskoulusta tai toisen asteen koulutuksessa, ja silloin, etenkin ammatillisesta koulutuksesta. Se ei ole hyvä asia.
Osallistuin maaliskuun lopussa Pohjoismaisen Neuvoston seminaariin, jossa pohdittiin, miten ammatillisia koulutuksia saisi houkuttelevammaksi. Siellä oltiin huolissaan yhteiskuntamme tahtotilasta korostaa akateemisuutta ammatillisen koulutuksen kustannuksella. Sama näkyy myös muun muassa käden taitoja korostavien aineiden roolin heikkenemisenä peruskoulussa. Seminaarissa useampi keskustelija nosti esiin, että tänä päivänä moni ammatillinen työ on, ja tulevaisuudessa vielä enemmän, todella vaativaa. Olisi tärkeää, että niitä myös arvostettaisiin enemmän. Mitä matalampaa arvostus on, niin sitä hankalampaa on löytää motivoituneita hakijoita alalle ja se heijastuu myös palkkoihin.
Positiivisena näkökulmana kuulimme positiivisia esimerkkejä niin Ruotsista, Tanskasta kuin Norjastakin, joissa koulujen ja yritysten yhteistyöllä on saatu luotua verkostoja, jossa nuoret saavat tarvitsemansa ammatillisen koulutuksen ja löytävät sopivan työpaikan. Samanlaisia uutisia olen kuullut aiemmin Saksastakin. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden kasvattaminen ei ole rakettitiedettä, eikä se vaadi välttämättä suuria koulutusrahoituslisäyksiä. Koulutuksen lähiopetusta tulee laadullisesti parantaa ja hieman kasvattaa. Sen lisäksi kaiken a ja o on koulujen ja yritysten yhteistyö työssäoppimisessa ja nuorten palkkaamisessa töihin. On hienoa, että Saksassa moni yritys näkee tosi tärkeäksi kouluttaa ja myöhemmin palkata nuorta työvoimaa yrityksiinsä, koska he haluavat olla oman alansa parhaita myös tulevien vuosikymmenien aikana. Miten saisimme samanlaista ajattelua Suomeen? Veto- ja pitovoimaisuutta ei kasvateta nojaamalla pääasiassa vuokratyövoimaan ja rekrytoimalla halpaa työvoimaa muualta. Eikö olisi yritystenkin etu, että niillä olisi osaavaa työvoimaa, joka näkyisi työn laadussa ja nostaisi yrityksen arvoa merkittävästi markkinoilla?
Juhani Lohikoski, koulutuspäällikkö, Rakennusliitto
Jos vastavalmistuneilla talotekniikka-asentajilla ei ole tekniikka työnkulku hallussa, asettaa moni työmaa ylitsepääsemättömän haasteen.
– Jäsenyrityksemme ovat tuskailleet jo pidemmän aikaa, että rekrytoinneissa on ollut vaikea löytää uutta osaavaa työvoimaa. Nuorten vastavalmistuneiden ja alanvaihtajien, joilla ei ole aiempaa kokemusta alan töistä, osaaminen on heikentynyt. Koska lähes kaikki heistä ovat suorittaneet ammatillisen tutkinnon, niin selvästi tutkinnon laadulle on tapahtunut jotain, erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen LVI-TU:sta sanoo.
Mäkinen on seurannut alan koulutuksen kehitystä vuodesta 1995 lähtien.
– Koulutuksessa on tapahtunut paljon muutoksia ja niiden vaikutus on nyt näkyvissä. Ei se iso yllätys ole, mutta kyllä ketuttaa, kun olemme varoitelleet seurauksista jo pitkään.
Mäkisen mukaan tutkintojen heikentymisen taustalla on huonoja valintoja; vuonna 2018 purettiin tutkintojen aiempi laadunvarmistus, kun tutkintotoimikunnat lakkautettiin. Niissä alan toimijat niin yritys- kuin työntekijäpuolelta toimivat yhdessä varmistaakseen koulutuksen ja tutkintojen laadun.
– Samalla ammattioppilaitosten rahoitusjärjestelmä muuttui siten, että rahoitukseen vaikuttaa nykyään suoritettujen tutkintojen määrä. Tutkintotodistuksia siis kannattaa kirjoittaa, eikä ulkopuolinen taho arvioi niitä.
Mäkisen mukaan ammattioppilaitoksista valmistuneiden tekniset valmiudet ovat hyvät.
– Teknisten järjestelmien osaaminen on kunnossa, mutta työelämän metataidot eivät. Esimerkiksi työnsuunnittelussa, työprosesseissa, ennakoinnissa, logistiikassa ja vuorovaikutustaidoissa on puutteita. Ne taidot, jotka tekevät ammattitaidon – teknisen osaaminen lisäksi. Näiden opettamista kuitenkin vaaditaan ammatillisessa koulutuksessa.
Talotekniikkapuolella ei sinällään ole kohtaanto-ongelmaa valmistuvien määrän ja yritysten tarpeiden välillä. Vuodessa talotekniikan perustutkinnon tekee noin 1 350 opiskelijaa, kun uusia työntekijöitä tarvitaan 550–600.
– Vetovoimaongelmaa ei ole, laatuongelma sen sijaan on.
Yhteistyöllä parempaa
LVI-TU:n lääke ongelmaan on nyt yhteistyö koulujen kanssa, Lvi-työelämäkumppani-sitoumus.
– Me emme pyydä kuin lakisääteisiä asioita. Kannustamme koulutuksenjärjestäjiä mukaan, sillä nyt tuhlautuu turhaa energia sen tuskailemiseen, ettei säädösten vaatimuksia pystytä täyttämään, Mäkinen kertoo.
Yhteistyöllä koulutuksen järjestäjien kanssa haetaan yhteisiä tulkintoja opetukseen liittyvistä säädöksistä ja myös tulkintaohjeita niille. Tähtäimessä on tulkintoihin perustuvat yhteiset suositukset, joista saadaan apuja siihen, miten opetusta kannattaa toteuttaa.
– Tämän on oltava kahden kauppa; sekä oppilaitosten että yritysten pitää hyötyä. Me sitoudumme tarjoamaan koulutusta opettajille ja johdolle, sekä pedagogista että teknistä. Lisäksi verkoston kanssa on tärkeää kerääntyä välillä yhteen ja tavata.
Mäkinen toivoo, että tapaamisissa voidaan löytää opetuksen järjestäjien kanssa myös yhteinen sävel, mikäli jotakin säädöksiä on tarpeen muuttaa kansallisella tasolla.
Ideana on, että koulutuksen järjestäjät sitoutuvat verkostoon kuuluessaan noudattamaan yksilöityjä laatuvaatimuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa työelämäyhteistyön toteutuminen.
– Olen tähän mennessä ehtinyt tavata parikymmentä opetuksen järjestäjää ja näyttää siltä, että ainakin suurimmat ammattioppilaitokset ovat lähdössä mukaan. Yksikään oppilaitos ei ole vielä sanonut, ettei lähtisi mukaan, Mäkinen kertoo.
Patrik Särkkinen ei ole vielä varmistanut kesätyöpaikkaa itselleen, mutta toivo elää.
Rakentamisen vauhti eri puolilla Suomea on hiljentynyt. Ammattioppilaitosten opiskelijat joutuvat nyt ponnistelemaan hartiavoimin löytääkseen itselleen kesätöitä.
Rakentaja kysyi kesätyötilannetta kolmesta ammattioppilaitoksesta. Vastausten perusteella toiveet kesätyöpaikasta vaihtelevat maan eri osissa suuresti.
Pori: kohtuullisen hyvin
Sataedun koulutuspäällikkö Ville Huhtala iloitsee siitä, että rakentamisen hiljenemisestä huolimatta kesätyöpaikkoja on satakuntalaisille opiskelijoille löytynyt sentään kohtuuhyvin.
– Tosin kesätöiden tilanne ei ole aivan yhtä hyvä kuin mitä se viime vuosina on ollut, Huhtala kuitenkin sanoo.
Jos talonrakennuksesta ei olekaan töitä irronnut, ovat monet pystyneet hankkimaan itselleen kesäpaikan läheisiltä ammattialoilta.
– Kiinteistöpalvelualalta ovat jotkut onnistuneet saamaan töitä. Se voi kylläkin olla vähän kauempanakin rakentamisesta, kuten ruohonleikkuuta.
– Arvioisin, että puolet opiskelijoistamme on saanut töitä rakennuksilta ja 15 prosenttia muilta aloilta. Valitettavasti noin 35 prosenttia on siis yhä vailla kesätöitä, Huhtala arvioi huhtikuun alussa.
Huhtala on pannut merkille, että isot työnantajat ovat nyt varovaisia, mutta pienemmät palkkaavat kesätyöläisiä rohkeammin.
Oulu: ongelmia on
Rakennustyön lehtori Risto Päkkilä Oulun seudun ammattiopistosta huokaa, että vuosi sitten ei ollut nykyisenkaltaisia ongelmia kesätyön löytämisessä.
– Huonompaan suuntaan on valitettavasti menty. Vuosi sitten kaikki, jotka halusivat kesätöitä, myös saivat niitä. Nyt eivät näytä saavan.
– Jotkut työnantajat ovat joutuneet lomauttamaan rakentajia, mikä tietysti vaikuttaa myös opiskelijoiden kesätyötilanteeseen. Työnantajat ovat viestittäneet, että kun töitä on rajallinen määrä, yrittävät pitää oman väen töissä ensisijaisesti.
Päkkilä kertoo äskettäin osallistuneensa Oulun kaupungin informaatiotilaisuuteen, jossa oli ollut puhetta rakentamisen tilanteesta.
– Aika synkkää kuultavaa siellä tarjottiin. Rakentaminen hiipuu nyt täällä pohjoisessa. Tuskin tilanne ehtii kesään mennessä korjaantua.
Päkkilä arvioi, että noin 60 prosenttia talonrakennuksen opiskelijoista on saanut kesätyöpaikan. Joillakin talvella tehdyt sopimukset jatkuvat kesän yli.
– Osa ei ole saanut kesätöitä ja joku osa voi olla siihen vapaaseen kesään jopa tyytyväinenkin. Se tässä huolestuttaa, että opinnot eivät etene, jos ei pääse käytännön töihin rakennuksille.
Pääkaupunkiseutu: aika hyvä tilanne
Espoossa toimivan Omnian rakennustyön lehtori Mika Karjalainen iloitsee, että kesätyötilanne on kaikesta huolimatta kohtuuhyvä.
– Aika mukavasti ovat saaneet töitä ne, jotka ovat halunneet. Tosin rakentamisen vauhti on pääkaupunkiseudullakin jonkin verran vaisumpi kuin mitä se on ollut viime vuosina, Karjalainen kiirehtii lisäämään.
Työnantajat ovat kyselleet suoraan lehtori Karjalaiselta hyviä kesätyöntekijöitä, mikä osoittaa, että tilanne ei voi kovin kehno olla.
– Opiskelijoille olen suositellut kesätöitten aloittamista heti vapun jälkeen. Sitten voi viimeisen kesäkuukauden lomailla, että jaksaa taas syksyllä opiskella.
Karjalainen nostaa esimerkiksi YIT:n, joka on tehnyt paljon kesätyösopimuksia.
– Ehkä joka viides on päässyt YIT:n kesätöihin, Karjalainen laskee.
Kesätyöpaikan voi onnistua saamaan monella tapaa:
– Voi hakea netin kautta, ja voi osallistua Rakennusliiton järjestämään rekrytointitapahtumaan. Mutta voi mennä myös suoraan työmaalle näyttäytymään ja kertomaan, että tällainen minä olen, otatteko töihin.
Karjalainen puhuu omasta kokemuksesta:
– Näin minäkin sain aikanani kesätöitä kun joskus 90-luvulla menin suurelle työmaalle itse kyselemään.
Työsuojelun peruskurssi tarjoaa tuhdin tietopaketin käytännön työn tueksi.
Antti Tuiskulle (vas.) ja Joonas Keräselle tuli kurssilla paljon uutta sulateltavaa tietoa.
– Kaikkia riskejä ei voida poistaa, mutta sitä voidaan vähentää mahdollisimman pieneksi. Henkilökohtaiset suojaimet ovat viimeinen keino, jolla riskiä voidaan pienentää, Sarlin sanoo.
Rakennusliiton Työsuojelun peruskurssi kokosi 13.–17. helmikuuta Helsinkiin 16 tuoretta työsuojeluvaltuutettua ympäri Suomea. Murikka-opiston työsuojelun opettaja Stig Sarlinin vetämällä kurssilla käytettiin 2 päivää työolojen vaara- ja kuormitustekijöihin. Työsuojelussa tärkeintä on riskienhallinta ja ennaltaehkäisy.
Viimeisenä kurssipäivänä käytiin läpi yhteisen työpaikan ja erilaisten työsuhteiden kudelmaa. Työntekijöiden yhdenvertaisuus ja asiallinen kohtelu on nykyisin yhä suuremmassa roolissa työmailla.
– Olen ollut yhdellä isolla työmaalla, jossa perehdytyksessä oli erikseen osio tasavertaisesta kohtelusta ja häirintäkiellosta. Se oli todella hyvä juttu, Rakennusentisöintiliike Ukri Oy:n työsuojeluvaltuutettu Annikaisa Siponen kertoo.
Häiritsijä voi olla niin esimies kuin työntekijäkin. Häirintää voi tapahtua myös työajan ulkopuolella ja somemaailmassa.
– Jos kokee häirintää, kannattaa tapaus kirjata ylös kellonaikoja myöten. Ketkä olivat paikalla, millainen tilanne oli. Silloin sitä voidaan käyttää näyttönä häirinnästä, Sarlin muistuttaa.
Uusia eväitä työsuojeluun
Työmaan valaistuksesta, lämmityksestä ja sähköistä vastaava remonttimies Joonas Keränen työskentelee YIT:n Tammisairaalan työmaalla Helsingin Meilahdessa. HUSin uuden silmäsairaalan työmaalle tarvittiin työsuojeluvaltuutettua ja yhteysmiestä vuosi sitten.
– Olin ensimmäinen pääurakoitsijan työntekijä työmaalla. Muita halukkaita ei ollut ja työsuojeluasiat ovat kiinnostaneet minua.
Keränen valittiin työsuojeluvaltuutetuksi vuoden 2021 lopulla. Koronan aiheuttamat harmit ja työmaan kiireet pitivät huolen siitä, että ts-kurssille ehti vasta nyt.
– Olen itse opiskellut työturvallisuusasioita, sillä ne kiinnostaneet minua. Tämä kurssi on hyvin tarpeellinen. Se antaa uusia eväitä ja tällä kertaa kurssi järjestettiin täällä Helsingissä.
Torniolainen Keränen on ollut YIT:llä 7,5 vuotta. Vaikka Torniossakin olisi ollut 9 vuotta sitten töitä, Keränen halusi nähdä vähän maailmaa, jätti lähihoitajaopinnot kesken ja lähti Vantaalle kouluttautumaan remonttimieheksi. Työharjoittelun jälkeen YIT tarjosi parin määräaikaisuuden jälkeen vakipestiä. Keränen on työskennellyt pääkaupunkiseudun lisäksi myös Turussa.
Tapaturmat vähentävät työtilauksia
Cramon Lappeenrannan toimipisteessä työskentelevää asentaja Antti Tuiskua työsuojeluvaltuutetun tehtävät kiinnostivat samalla lailla. Työpäivän päälle jokaisen on päästävä terveenä kotiin.
– Työpaikan on oltava sellainen, että sinne menee aamulla mielellään. Jokaisen työntekijän on huolehdittava siitä, että muillakin on mukavaa siellä.
Työturvallisuuden korkea taso liittyy Cramon tapaisessa palveluyrityksessä myös työllistymiseen.
– Teollisuudelle tehdyissä työtarjouksissa tärkeintä ei nykyään ole hinta, vaan miten työturvallisuudesta on huolehdittu. Tapaturmataajuuden pitää olla matalalla. Sitä kautta saamme töitä.
Hyvä työturvallisuus ja asiallinen työterveyshuolto voi kantaa niin hyvin, että työntekijä pääsee vielä työeläkkeellä nauttimaan työuran jälkeisistä vuosista.
Tuiskulla tulee aprillipäivänä 9 vuotta täyteen Cramon leivissä. Työsuojeluvaltuutetuksi Tuisku valittiin joulukuussa. Tuiskulle kurssin sijainnilla ei ollut suurta väliä, sillä Lappeenrannasta pääsee Helsinkiin näppärästi junalla.
– Minulle tulee vuosittain 40 000–50 000 kilometriä ajomatkaa. Siitä 90 prosenttia on työajoa.
Tuisku tekee pääasiassa työmaiden kosteusmittauksia.
– Kaakkois-Suomen asennusalue sisältää myös Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson. Työ muistuttaa joulupukin töitä. Aattoilta on lyhyt ja käymättömiä paikkoja on paljon.
Iltalukemistona lakitekstiä
Keränen ja Tuisku olivat tyytyväisiä tsv-kurssin antiin.
– Tieto lisää kysymyksiä. Olen vielä ihan neitsyt näissä asioissa, joten kysymyksiä ja erilaista tekemistä tulee varmasti toimikauden aikana, Tuisku kiteyttää.
– Kurssi herätti ajatuksia ja herkisti entisestään työsuojeluasioihin. Infomäärän sulatteluun menee jonkin aikaa. Kurssia suositeltiin minulle ennen tänne tuloa ja voin suositella sitä muillekin, Keränen linjaa.
Iltalukemiseksi kurssilaiset saivat Työsuojelupäällikön ja työsuojeluvaltuutetun lakikirjan, jonka tuoreessa versiossa on 470 sivua säädöksiä ja selityksiä. Tuiskun ja Keräsen mielestä lakiteksti antaa paremman selkänojan työsuojeluvaltuutetun työlle.
– Lakia tukevampaa perustetta työsuojelulle ei ole. Laki sisältää kuitenkin vain minimin, Keränen muistuttaa lähtökohdista.
Säädöskokoelma ei myöskään pysty kattamaan kaikkia käytännön tilanteita työmailla.
– Se vaatii diplomatiaa, jos haluaa muuttaa asioita, Keränen sanoo.
– Työnantajatkin ovat ihmisiä, Tuisku jatkaa
Vastahankaa on helpompi käsitellä, jos kaikki ovat tekemässä muutosta kohti parempaa työturvallisuutta. Sekä YIT:llä että Cramolla työnantaja ottaa tosissaan työturvallisuuden kehittämisen, mikä helpottaa työsuojeluvaltuutetun työtä merkittävästi. Isolla talolla on aina paremmat resurssit.
– Meillä on kaikki hyvällä tolalla. Aikaisemmat työsuojeluvaltuutetut ovat tehneet hyvää työtä. Tapaturmataajuus kertoo osan tarinaa, mutta sitäkin voidaan viilailla, Tuisku toteaa.
Tapaturmataajuutta yritetään joissakin yrityksissä korjata paremmaksi esimerkiksi korvaavalla työllä. Töihin pitäisi tulla tekemään jotakin, vaikka olisi saanut työtapaturmasta sairaslomaa.
– Sairaslomalla ei saa olla töissä. Jos jotain sattuu, vakuutukset eivät korvaa mitään, Tuisku sanoo.
Tuiskulle kurssin yllätys oli työsuojeluun kuuluvien lakivelvoitteiden määrä. Keräselle uusinta tietoa oli tuore kvartsipölyasetus.
– Tykkään lakiasioista, sitä olisi voinut ollut enemmänkin, Keränen kaipasi lisää syventävää tietoa.
– Se olisi kyllä ollut kuivahkoa, jos joka viikon päivä olisi käyty lakipykäliä läpi, Tuisku on hieman eri mieltä lakiviidakon perkaamisesta.
– Kurssin paras anti oli se, että oppi mistä saa lisää tietoa.
Huolehdi omasta jaksamisesta
Työsuojeluvaltuutetun on hyvä huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Entisenä kilpaurheilijana Keränen liikkuu paljon vapaa-ajallaan.
Terveydenhuollon opintojen jälkeen Keränen on ammentanut lisätietoa psykologiasta ja stressinhallinnasta.
– Kun kävelen työmaan pyöröportista ulos, unohdan työt sinne. Suosittelen myös käyttämään mielenterveyspalveluja, jos työssä on stressiä. Se ei ole mikään häpeä ja heillä on salassapitovelvollisuus.
Tuiskulla perhesuhteet ovat tärkeä vastapaino työlle.
– Harrastan perhettä, kun minulla on 3 lasta. Se on aikaa vievää puuhaa. Mikäli aikaa jää, lähden mielelläni kalastamaan.
Rakennusliiton rekrypäivät pyrkivät yhdistämään ammattioppilaitosten opiskelijoita ja yrityksiä. Hyvä harjoittelupaikka parantaa motivaatiota. Kuva: Jukka Nissinen
Tilastokeskuksen mukaan ammatillisen koulutuksen läpäiseminen tavoiteajassa jatkoi heikkenemistään vuonna 2021. Muilla koulutussektoreilla tavoiteajassa läpäisseiden osuudet pysyivät vuoden 2020 tasolla. Kolmessa ja puolessa vuodessa ammatillisen koulutuksen suoritti 56 prosenttia ja lukiokoulutuksen 78 prosenttia koulutuksen aloittaneista.
– Vuoden 2021 osalta koronalla oli varmasti vaikutusta siihen, että opinnot viivästyivät. Monilla oli haasteita löytää työssäoppimispaikkoja rajoitusten vuoksi ja suuri osa opinnoistakin oli etänä. Kädentöitä on vaikea oppia etänä. Monille myös etäopiskelu söi entisestään opiskelumotivaatiota, kun rutiinit murtuivat, Rakennusliiton koulutuspäällikkö Juhani Lohikoski arvelee.
Tavoiteajassa (3,5 vuotta) ammatillisen koulutuksen suoritti 55,8 prosenttia vuonna 2018 koulutuksen aloittaneista. Naisista ammatillisen koulutuksen suoritti tavoiteajassa 57,9 prosenttia ja miehistä 53,9 prosenttia. Vuonna 2021 lähes kaikissa ikäryhmissä isompi osuus naisista kuin miehistä suoritti ammatillisen koulutuksen 3,5 vuoden sisällä koulutuksen aloittamisesta.
Tekniikan alalla – johon rakennusala kuuluu – vuonna 2021 opintonsa aloittaneista 55,5 prosenttia oli suorittanut tutkinnon tavoiteajassa. Tekniikan alat eroavat hieman yleisestä trendistä; kaikissa ikäryhmissä vuonna 2021 aloittaneista pienempi osuus naisista (52,7%) kuin miehistä (56,3%) suoritti ammatillisen koulutuksen 3,5 vuoden sisällä aloituksesta.
Helsingin Maalareiden lastamaalauskurssilla yritettiin päästä eroon liian tasaisista vedoista.
Pirjo Perkiökangas esittelee kurssilaisille aikaisempia lastamaalaustöitään kännykän kuvapankista.
Maalarimestari Pirjo Perkiökankaan mielestä lastamaalauksen idea sotii maalarien sisäistämää maalaustekniikkaa vastaan.
– Tässä pitää unohtaa se, mitä ammattimaalari tekee. Sanonkin, että nyt lyödään apinalle lasta käteen. Kahta samanlaista viivaa ei vedetä. Itse asiassa sen on aika vaikeaa, Perkiökangas toteaa.
Lastamaalausta harjoiteltiin Helsingin maalarit, osasto 002:n kädentaitokurssilla lauantaina 20. tammikuuta. Kurssille ilmoittautui maksimimäärä, 25 maalaria 2 tunnissa. Enemmänkin olisi ollut tulijoita, mutta isommalle joukolle ei olisi ollut tilaa. Lopputulosta voi käydä katsastamassa Rakennusliiton Uudenmaan aluetoimistolla.
– Kuvioiden yhdistelmiä on lukematon määrä, Perkiökangas muistutti kurssilaisia.
Lastamaalaus on tekniikaltaan Perkiökankaan mukaan hyvin lähellä stukkomaalausta.
– Lopputulokseen vaikuttaa paljon, kuinka lastaa painaa seinää vasten. Kuvaa tehdään painolla.
Helsingin maalarit on järjestänyt ennen koronaa vastaavanlaisia kursseja.
– Olemme järjestäneet aikaisemmin esimerkiksi stukkokursseja, mutta nyt meillä ei ole ollut moneen vuoteen mitään kursseja. Tälle vuodelle on luvassa paljon muutakin kivaa. Kannattaa seurata facebookin ja sähköpostin ilmoittelua, osaston puheenjohtaja Anne Kyytsönen muistuttaa.
Pintakäsittelijä Mari Roosmäe ja maalari Jaakko Miettinen tulivat kurssille oppimaan uusia työtekniikoita. Molemmat olivat ensimmäistä kertaa osaston järjestämällä kädentaitokurssilla. Miettinen on ollut aikaisemmin liiton järjestämällä työturvallisuuskurssilla ennen koronapandemiaa. Mikä oli vaikeinta lastatekniikassa?
– Se, että kuinka saa tehtyä erilaista kuviota eikä tasaista jälkeä, Roosmäe sanoo.
– Tämä oli erilaista kuin tasaisen tekeminen, Miettinen jatkaa.
Miettinen on ajatellut kokeilla kotonaan johonkin seinäpintaan lastamaalauksen. Roosmäe on valmis lähtemään kurssilla olleen työkaverinsa apuriksi, mikäli tämä innostuu lastamaalauksesta vapaa-ajallaan.
Monilla ammattioppilaitoksilla on myös omia työmaita, joilla opiskelijat saavat käytännön kokemusta rakentamisesta. Kuvassa Espoon Omnian opiskelijat rakentavat omakotitaloa Espoossa.
Rakennusliiton toimitsija törmäsi kesällä työmaalla tilanteeseen, jossa työnantajalle ei ollut selvää, että oppisopimuksella työskentelevien palkkauksessa tulee noudattaa rakennusalan työehtosopimusta.
Oppisopimus muuttui joitakin vuosia sitten siten, että opiskelijan ei tarvitse suorittaa koko oppisopimusta yhden yrityksen palveluksessa, vaan sopimuksia voidaan solmia lyhyemmiksi pätkiksi eri tutkinnon osien suorittamiseen. Nyt näyttäisi siltä, että oppisopimus sekoitetaan koulutussopimukseen, joka on ilmainen harjoittelu ja jossa vastuu oppimisesta on koululla.
Oppisopimuksen ja koulutussopimuksen erot
– On tärkeää ymmärtää, että oppisopimus on työelämässä tapahtuvaa oppimista palkallisessa työssä. Oppisopimuksen edellytyksenä on, että sitä tehdään vähintään 25 tuntia viikossa ja että sitä ohjaa työpaikalla työpaikkaohjaaja, Rakennusliiton koulutuspäällikkö Juhani Lohikoski kertoo.
Lohikoski muistuttaa, että oppisopimusta ei voi tehdä eräänlaisena yleisharjoitteluna, vaan siinä opetellaan tiettyjä nimettyjä työtehtäviä, joista suoritetaan lopuksi näyttö. Työelämän ja oppilaitoksen edustaja arvioivat näytöt.
Juhani Lohikoski
– Näyttöjen kautta tarkistetaan osaaminen ja saadaan opintopisteitä. Kun näyttöjä on kasassa tarpeeksi, tutkinto katsotaan suoritetuksi ja saa oikeuden myös jatko-opintoihin, jos esimerkiksi haluaa jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa.
Oppisopimus tehdään aina oppijan ja työnantajan välisellä sopimuksella.
Koulutussopimus, eli se, mikä aiemmin miellettiin harjoitteluksi, on palkaton ja se tehdään oppilaitoksen ja työpaikan välillä. Vastuu opiskelusta säilyy oppilaitoksella ja jopa ruokailu tapahtuu teoriassa koululla. Tosin moni työnantaja hoitaa opiskelijan ruokailun omalla kustannuksellaan.
– Yritys saa oppisopimuksesta koulutuskorvausta joitakin satasia. Harjoittelulla ei saa korvata työvoimaa, eli harjoittelijoita ei voida käyttää ilmaisena työvoimareservinä korvaamassa osaavaa työvoimaa.
Sujuvuutta tarvitaan lisää
Ammattioppilaitoksissa tehdään nykyään kaikille opiskelijoille henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS) ja osin niitä tehdään käytännössä liukuhihnalta. Opettajien resurssit eivät kaikissa oppilaitoksissa yksinkertaisesti riitä panostamaan jokaisen HOKSin yksityiskohtiin.
– Osassa oppilaitoksissa yhteistyö työelämän ja oppilaitoksen kanssa on erittäin hyvää, osassa näkyy leipiintymistä. Useimmissa paikoissa oppimista sekä koulussa että työelämässä mietitään kuitenkin hyvin joustavasti, Lohikoski sanoo.
Yrityksissä erot oppisopimuksen ja koulutussopimuksen välillä aiheuttavat varmasti välillä väärinkäsityksiä.
– Nämä kaksi työssäoppimisen tapaa sekoitetaan keskenään. En tiedä, onko oppilaitosten kanssa käyty läpi kaikkia pelisääntöjä, Lohikoski sanoo.
Yritys saa valtavan puntin läpikäytäviä papereita oppilaitoksesta asioista, joita pitäisi huomioida.
– Harvalla yrityksellä on resursseja käydä kaikkea läpi. Erityisesti pienemmille yrityksille ohjeistuksen pitäisi olla mahdollisimman simppeli. Byrokratiaa on kyllä saatu purettua, mutta työtä on vielä tehtävänä.
Oppisopimus myös vaatii yritykseltä työpaikkaohjaajan käyttämistä.
– Onko työpaikkaohjaaja kartalla ja onko hänellä aikaa tukea oppimista? Lohikoski miettii.
Rakennusliitto on jo jonkin aikaa kouluttanut työpaikkaohjaajia liiton jäsenkoulutuksissa.
– Sitäkin koulutusta pitää kehittää eteenpäin, samoin kuin sitä, miten työpaikkaohjaajia palkitaan heidän oppilaan hyväksi käyttämästään ajasta. Esimerkiksi monissa talotekniikka-alan yrityksissä maksetaan hyvin. Työnantajanpuolen kanssa ei ole vielä löydetty yhteisymmärrystä siitä, millainen tuki työpaikkaohjaajalle on riittävä, Lohikoski toteaa.
Tes-laskimella urakan arviointi ja seuraaminen onnistuu helposti.
Tes-laskin ei tarjoile silmäkarkkia, mutta sen käytön oppii helposti.
Laatulattiat Uusimaa Oy:n työmailla tehdään urakkaa ilman erillistä urakkasopimusta. Tekijät laskevat itse tehdyt työt.
– En olisi yhtään kartalla mitä tienaan, ellen koko ajan tekisi mittapöytäkirjaa neliöistä. Syötän tiedot urakkalaskuriin ja pystyn tarkastamaan 2 viikon päästä tilinauhan summat. Meillä ei näy tilinauhasta muuta kuin könttäsumma, pääluottamusmies, laatoittaja Marjo Valkonen toteaa.
Muutkin firman laatoittajat käyttävät tes-laskinta. Valkosella on laskimesta parin vuoden käyttökokemus.
– Matto- ja parkettimiehet narisevat siitä, että heille ei ole vielä tehty vastaavaa laskuria.
Lattianpäällystysalalle on aiemmin tehty excel-urakanlaskentataulukko, mutta se ei ole tällä hetkellä julkisessa jakelussa. Muiden tes-alojen excel-pohjaisia urakkalaskimia voi käydä kopioimassa Rakennusliiton nettisivuilta.
Mittaviiva Oy on toteuttanut 16 talonrakennusalan tes-laskinta. Niitä voi myös tarvittaessa yhdistää, esimerkiksi muottityön ja raudoituksen urakat voi laskea samalla kertaa. Tes-laskimissa on tessin mukaiset lähtöhinnat, mutta urakan voi laskea myös työmaakohtaisesti sovituilla hinnoilla.
– Meillä on sovittu paikallisesti pikasauma-aineille oma hinta, Valkonen kertoo.
Viimeisimmät Mittaviivan uutuudet ovat urakan jakolista ja urakkatuntikirja.
Valkosen mielestä tes-laskimen käytön oppii helposti.
– Jos tekee urakan keskeyttäviä tunteja, nekin pystyy laskemaan mukaan. Silloin voi laskea koko tilin kerralla. Se säästää aikaa ja vaivaa huomattavasti, Valkonen kehuu.
Valkonen tulostaa itselleen kaikki listat. PDF-tallennus olisi hyvä jatkokehittelyn paikka tes-laskimelle.
Urakkatyötä halutaan lisätä
Talonrakennuksen sopimusalavastaava Toni Malmström haluaisi tes-laskimet kovempaan käyttöön.
– Olemme huolissamme siitä, että urakkatyön tekeminen vähenee talonrakennuksessa. Olemme lisänneet myös urakan nokkamieskoulutusta samasta syystä. Koulutuksessa harjoitellaan myös tes-laskurin käyttöä, jotta voi etukäteen arvioida keikkoja ja työn menekkiä, Malmström sanoo.
Seuraavat nokkamieskoulutukset järjestetään 12. marraskuuta Kuopiossa ja Oulussa ensi vuoden alkupuolella. Parin vuoden aikana noin 100 rakennusliittolaista on osallistunut nokkamieskoulutukseen.
– Helsingissä voidaan järjestää pikakurssi, kun kiinnostuneita on tarpeeksi, Malmström lupaa.
Tes-laskimen yllättävin käyttäjäryhmä on Avin tarkastajat. Sen avulla he pystyvät arvioimaan, onko yrityksen ilmoittama urakointi edes mahdollista työntekijöiden palkkauksen kannalta.
