Taitotalo on Suomen suurin ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestäjä. Se syntyi vuonna 2020, kun kaksi vanhaa toimijaa, Amiedu ja Ammattienedistämislaitossäätiö AEL yhdistivät voimansa yhden katon alle. Vuonna 2021 Taitotalossa sai suorittaa 88 tutkintoa ja yli 60 ammatillista sertifikaattia. Tämä vuosi alkoi hyvin, mutta Suomen taloudellinen tilanne alkaa näkyä oppilaitoksessakin.

– Kaiken kaikkiaan on kyllä mennyt hyvin, olemme saaneet paljon opiskelijoita. Mutta se missä taloudellinen tilanne näkyy ovat ns. kovan rahan koulutukset, eli yritysten ostamat koulutukset henkilöstölleen sekä yritysten rekrytointikoulutukset. Niitä on vaikea saada myytyä tällä hetkellä. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia aloja, vaan esimerkiksi talotekniikkapuolella yritykset järjestävät edelleen omia koulutuksiaan, rakentamisessa vähemmän, Taitotalon kiinteistöjen ja rakentamisen toimialajohtaja Kari Kaihonen sanoo.

– Tällä hetkellä se mikä kiinnostaa, ovat erilaiset energiansäästötekniikat ja korjausrakentamisen koulutus. On myös yrityksiä, jotka lähettävät väkeään päivittämään saamistaan lomautusten sijaan, talotekniikan koulutuspäällikkö Heidi Vehanen-Lindholm kertoo.

Vaikka raksan puolella onkin hiljaisempaa yritysostojen osalta, opiskelijoita riittää.

– Meillä on paljon opiskelijoita sekä työhallinnon koulutuksissa että omaehtoisessa koulutuksessa tutkintotavoitteisen ja osatutkinnon suorittajia. Se, mikä tässä mietityttää, on kuinka työssäoppimispaikkojen kanssa käy, kun päästään loppuvuoteen, rakentamisen koulutuspäällikkö Taina Rekunen miettii.

Talotekniikkaa alanvaihtajille

Talotekniikkaopiskelijoista suuri osa on alanvaihtajia, jotka tulevat opiskelemaan aikuiskoulutustuen turvin. Taitotalossa voi opiskella putkiasentajaksi, ilmanvaihtoasentajaksi, kylmäasentajaksi, lämpöpumppuasentajaksi ja lvi-työnjohtajaksi. Sen lisäksi siellä voi opiskella lyhyempiä täydennyskoulutuksia, sertifikaatteja ja pätevyyskoulutuksia.

– Nyt vähän jännittääkin, mitä tapahtuu, jos hallitus todella lakkauttaa aikuiskoulutustuen, Vehanen-Lindholm sanoo.

Taitotalon koulutuksia arvostetaan yritysmaailmassa korkealle.

– Se johtuu varmaankin siitä, että me teemme todella paljon yhteistyötä työelämän kanssa. Reagoimme nopeasti, jos työelämältä tulee jotain toiveita tai tarpeita. Sen lisäksi meillä käy vierailulla kuukausitasolla 10–20 työelämän edustajaa. He tulevat tutustumaan, mutta myös hakemaan meiltä opiskelijoita töihin.

Kansallista rahaa ohjautuu nykyään uusiutuvaan energiaan. Projektit vaativat osaajia, joten Taitotalon osana kylmäasentajan koulutusta tarjottava uusiutuva energia -kokonaisuus on kiinnostanut talotekniikkaa opiskelevia.

– Koulutus järjestetään työhallinnon koulutuksena ja teemme siinä yhteistyötä Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa.

Koulutuksessa opiskellaan siis samaan aikaan kylmätekniikkaa ja ilmastopäästöjen hallintaa.

– Koulutukseen kuuluu muun muassa hiilijalanjäljen laskemista. Koulutus valmistaa ihmisiä myös ammattikorkeakoulun uusiutuvan energian opintolinjalle, sillä siellä käydään läpi ammattikorkeakoulun aiheita ja tutustutaan materiaaliin ja pääsykokeisiin. Opiskelijoilla on sitten paremman valmiudet hakeutua ammattikorkeakoulun hakuun.

Taitotalon opiskelijat ovat aikuisia. Ehkä sen takia esimerkiksi koulutuksen keskeyttäneitä on vähemmän kuin ammattioppilaitoksissa.

– Keskeytyksiä tulee jonkin verran, mutta ne liittyvät enemmän siihen, että oppilaan omassa elämässä tulee isompia muutoksia. Meillä on kattavat tukitoimenpiteet, on opinto-ohjausta ja löytyy kuraattori ja psykologi. Aina niille keskeytyksille ei voi mitään, mutta koska me menemme aina opiskelijan etu edellä, voimme sopia, että keskeytetään nyt ja hän tulee jatkamaan siinä vaiheessa, kun tilanne on parempi.

Vuosittain talotekniikkapuolella suoritetaan lähemmäs 400 perustutkintoa, ammattitutkintoa, erikoisammattitutkintoa ja tutkinnon osaa.

Kieli edellä raksalle

Taitotalon rakennuspuolella on paljon maahanmuuttajille suunnattua koulutusta. Olennaista on, että maahanmuuttajat oppivat sekä rakennusalan taidot että suomen kielen.

– Kyseessä on vuoden kestävä TT-palveluiden kautta haettava koulutus, jossa aina viikko opiskellaan suomea ja viikko harjoitellaan rakennushallissa. Tämä rakenne on selkeyttänyt opetusta todella paljon, Rekunen kertoo.

Taitotalon rakennuspuolen opiskelijoista reilu kolmannes on maahanmuuttajia.

– Meillä on 2 suomen kielen opettajaa, jotka kumpikin vetävät omaa ryhmäänsä. Suomen kielen opintojaksolla opiskellaan arkikielen lisäksi sitä sanastoa, joka liittyy seuraavan viikon työtehtävään. Eli jos seuraavalla viikolla tehdään betonivaluja, niin sitten opiskellaan siihen tarvittavaa sanastoa.

– Rakennushallissa toimitaan työmaankaltaisissa olosuhteissa, sekä käytetään suomen kieltä. Työssäoppimisjaksolla noudatetaan rakennushallissa opittua käytäntöä, Rekunen jatkaa.

Osa opiskelijoista siirtyy vuoden opintojen jälkeen oppisopimuskoulutukseen yrityksiin. Jotkut jatkavat Taitotalossa omaehtoisena opiskeluna rakennusalan perustutkinnon loppuun.

– Viime aikoina meille on tullut myös rakennusalan korkeakoulutettuja maahanmuuttajia, joille tämä on reitti rakennusalalle Suomessa.

Rakennuspuolella suoritetaan vuosittain noin 300 tutkintoa tai tutkinnon osaa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Kuuma päivä keittää työntekijöitä YIT:n Keisarinlehmuksen työmaalla Espoossa. Rivi- ja paritaloalueelle valmistuu kaikkiaan 21 uutta asuntoa. Sopiva paikka kesätyöntekijöille saada kokemusta monipuolisista työtehtävistä.

Työmaalla harjoittelee parivaljakko Christina Honkasalo ja Hevi Khaled. Honkasalo opiskelee Espoon Omniassa talonrakennusalan tutkintoa ja Hevi Kaakkois-Suomen Xamkissa rakennustekniikan insinööritutkintoa.

Honkasalo oli jo viime kesänä YIT:n työmaalla kesätöissä.

– Tänä vuonna kesätöiden saaminen oli yllättävän helppoa. Laitoin YIT:lle taas hakemuksen, sieltä soitettiin, eikä minun tarvinnut mennä edes haastatteluun, Honkasalo kertoo.

Myös Khaledin mukaan pk-seudulla tuntui olevan helppoa löytää kesätöitä.

– Tämä on ensimmäinen työmaaharjoitteluni. En edes hakenut kuin YIT:lle ja NCC:lle. Pääsin nopeasti YIT:lle haastatteluun.

Khaled on alkuperäiseltä koulutukseltaan restonomi. Mikä sai naisen tekemään näin totaalisen alanvaihdon?

– Olin kyllä haaveillut rakennusalasta jo aiemmin, enkä tiedä, miksi en hakeutunut alalle alun perinkin. Kun valmistuin restonomiksi, iski pandemia. Työt katosivat. Siinä vaiheessa päätin hakea rakennusalan opintoihin ja pääsin. Se on ollut oikea valinta, Khaled kertoo.

Monenlaista hommaa

Honkasalo oli edellisenä kesänä harjoittelussa kerrostalotyömaalla.

– Työmaa on aika erilainen kuin viimekesäinen. Kerrostalotyömaa on tietyllä tavalla selkeämpi, kun siellä vain edetään kerroksesta toiseen tehden samoja asioita. Tällaisella työmaalla työnkulku on ehkä vähän sekavampaa, kun taloissa on eroja pieniä yksityiskohtia myöten, mutta vaihtelevuus on kivaa. Olen päässyt muun muassa paikkailemaan pikamassalla koloja ja asentamaan ovenkahvoja ja lukkoja. Tällä hetkellä paikkaan reikiä kipsilevyissä, Honkasalo kertoo.

Khaledia ensimmäinen oikea työmaa jännitti.

– En ole koskaan ennen ollut rakennustyömaalla. Minua jännitti ennen tänne tuloa, minkälaista täällä on olla naisena. Jännitys oli turhaa, sillä ei ole mitään väliä, eroa ei ole. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Ihmiset ohjeistavat ja auttavat kaikessa.

Työmaan aikataulun mukaan herääminen oli aluksi molemmille hiukan hankalaa.

– Kyllä sen heti huomaa, jos menee yhtään myöhemmin nukkumaan, Khaled toteaa.

– Tulin tälle työmaalle melkein suoraan vaihdosta Saksasta, joten ilman pitämääni lyhyttä lomaa olisin ollut ihan hyvässä unirytmissä. Tosin siellä oli kummallisen vapaata, töihin sai tulla aika myöhäänkin ja kotiin sai lähteä, kun työ oli tehty, Honkasalo ihmettelee.

Honkasaloa Saksan meininki kummastutti muutenkin.

– Olin kuvitellut, että siellä jos missä olisi työturvallisuus todella tiukkaa. Ei ollut kypäriä, ei työkenkiä eikä suojalaseja. Suomessa asia on hoidettu paljon paremmin.

Naisilla on työmaalla yhteinen ohjaaja, jota he eivät vielä ole edes ehtineet tapaamaan. Ensimmäiselle ohjaajalle sattui työtapaturma ja hän on vähän aikaa sivussa työmaalta. Alkuperäinen ohjaaja saa heiltä kiitosta.

– Hänen kanssaan pääsimme tekemään ihan kaikkea ja hän todella osasi opettaa, he kertovat.

Kumpikaan ei kuitenkaan ole perässävedettävä ohjattava; he käyvät itse kysymässä välillä mestarilta, mitä hommia tehdään seuraavaksi.

Molempien harjoittelu jatkuu elokuun loppuun. Honkasalolla on sen jälkeen edessä valmistuminen loppuvuodesta. Khaledilla on vielä pari vuotta opintoja edessä.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Rudus Oy:n ylläpitämä turvapuisto on tuttu paikka rakennusalan opiskelijoille. Opiskelijapäivä käynnistää alan turvallisuusviikon. Uudenmaan ammattiopistojen opiskelijat käyvät puistossa läpi erilaisia turvallisuusrasteja, joita esittelemässä on rakennusalan konkareita, joukossa useita Rakennusliitossakin aktiivisia työturvallisuusvaltuutettuja.

Puiston yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Rakennusliitto, Rakennusteollisuus RT, SRV, Skanska, NCC, Konsti, YIT, Peab, Ramirent ja niin edelleen.

Nätisti, kovasti, hyvästi

Turvapuistosta vastaava Ruduksen työturvallisuusasiantuntija Lasse Heikkinen on ohjannut puistossa kävijöitä jämerästi jo 3 vuoden ajan. Heikkinen käskee kaikkia opiskelijoita tarkistamaan omat suojavälineensä; onko kaikki kunnossa?

– Jos kypärästä puuttuu leukahihna, menkää hakemaan tuolta kunnollinen kypärä tilalle, Heikkinen komentaa.

Yksi opiskelija luikahtaa joukosta vaihtamaan kypäränsä hihnalliseen.

– Heidän täytyy oppia, että turvavarusteiden on oltava päällä. Työmaalla sanotaan ensin nätisti, sitten kovasti ja kolmannella kerralla hyvästi, jos näin ei ole. Jossain riittää kaksikin kertaa, Koivisto muistuttaa.

Turvallisuuspuiston uusin piste on Hartelan noin vuosi sitten sinne rakentama kontti, jossa puhutaan turvallisuusjohtamisesta. Kontissa poseeraa muun muassa Tinderiä selaava työnjohtaja.

– Useimmilla täällä esillä olevilla yrityksillä on esillä joku työmaatilanne tai vastaava. Me halusimme lähteä vähän erilaisesta näkökulmasta, siksi me puhumme turvallisuusjohtamisesta. Koulussahan oikeastaan toimii sama homma; opettaja valvoo työn turvallisuutta ja jos hän sanoo jotain, pitää kuunnella, Hartelan pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Janne Gren sanoo.

– Se, että suojavälineet ovat kunnossa ja päällä, on osa ammattilaisuutta ja ammattitaitoa, Gren jatkaa.

Skanskalla on turvallisuuspuistossa kolmeosainen piste. Ensimmäinen vaihe on perehdytys, jossa katsotaan aiheesta kertova video. Seuraava vaihe on holvityöskentely ja kolmantena valjastyöskentely ja henkilönostimen turvallinen käyttö. Jöötä pitää Skanskan alueyksikön työsuojeluvaltuutettu Oula Sinkkonen.

Minkälaisiin asioihin Skanskan rastilla on kiinnitetty huomiota? Missä opiskelijat lipsuvat?

– Kädet taskussa mennään portaita ja lasit eivät meinaa millään pysyä päässä, Sinkkonen toteaa.

Tänä vuonna avikin mukana

Etelä-Suomen avin työsuojelun vastuualue oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana turvapuistossa. Avi ei ole varsinainen yhteistyökumppani, mutta pääsi silti mukaan porukkaan.

– Idea lähti siitä, kun meillä on nykyään nuorille suunnattu osio verkkosivuilla, jossa kerrotaan tiivistetysti meidän toiminnastamme. Siihen liittyen juteltiin alan muiden toimijoiden kanssa, että tulisimme tänne vapaamuotoisella rastilla. Olemme tavattavissa, jos joku nuori haluaa tietää meistä enemmän, työsuojelutarkastaja Manu Kivisaari kertoo.

Kivisaaren mukaan nuorten työntekijöiden tietoisuus työturvallisuusasioista vaihtelee.

– Moni ei ole välttämättä ajatellut koko asiaa kovin paljon. Kun heille kertoo asioista, he ymmärtävät kyllä hyvin, mistä työturvallisuudessa on kyse.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Eduskuntavaalitenteissä se on esiintynyt lähinnä kysymyksenä, että onko mikään puolue valmis leikkaamaan koulutuksesta. Onneksi leikkaajia ei ole pahemmin löytynyt. Toivotaan, että näin on vielä vaalien jälkeenkin.

Viimeisen 4 vuoden aikana on ensi kerran moneen hallituskauteen lisätty koulutuksen resursseja. Ammatillisen koulutuksen pysyvää perusrahoitusta on kasvatettu 291 miljoonalla, lukiokoulutuksen 190 miljoonalla sekä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen perusrahoitusta 300 miljoonalla. Nämä ovat merkittäviä panostuksia, kun muistamme, että Sipilän hallitus leikkasi koulutuksesta liki 700 miljoonaa, erityisen kovat leikkaukset osuivat ammatilliseen koulutukseen, 250 miljoonaa.

Rahoituksen lisäksi on käyty keskustelua suomalaisten koulutustasosta. Tähän kannusti uutinen, jossa kerrottiin, että suomalaisnuoret ovat koulutustasoltaan enää teollisuusmaiden keskitasoa. Pähkinänkuoressa muissa maissa koulutuksen taso on noussut, kun meillä se on pysähtynyt tai jopa laskussa nuorimpien osalta. Niin edellinen maan hallitus kuin varmasti tulevakin haluaa nostaa korkeakoulutettujen määrää.

Miten tavoite lisätä korkeakoulutettuja heijastuu ammatilliseen koulutukseen, jonka laadusta me rakennusalallakin olemme pitkään olleet huolissamme? Yksi huoli liittyy rahoitukseen. Olemme kuulleet, että koulutuksen resursseja ei olla lisäämässä, jolloin jos korkeakouluihin halutaan lisää paukkuja, on se pois joko peruskoulusta tai toisen asteen koulutuksessa, ja silloin, etenkin ammatillisesta koulutuksesta. Se ei ole hyvä asia.

Osallistuin maaliskuun lopussa Pohjoismaisen Neuvoston seminaariin, jossa pohdittiin, miten ammatillisia koulutuksia saisi houkuttelevammaksi. Siellä oltiin huolissaan yhteiskuntamme tahtotilasta korostaa akateemisuutta ammatillisen koulutuksen kustannuksella. Sama näkyy myös muun muassa käden taitoja korostavien aineiden roolin heikkenemisenä peruskoulussa. Seminaarissa useampi keskustelija nosti esiin, että tänä päivänä moni ammatillinen työ on, ja tulevaisuudessa vielä enemmän, todella vaativaa. Olisi tärkeää, että niitä myös arvostettaisiin enemmän. Mitä matalampaa arvostus on, niin sitä hankalampaa on löytää motivoituneita hakijoita alalle ja se heijastuu myös palkkoihin.

Positiivisena näkökulmana kuulimme positiivisia esimerkkejä niin Ruotsista, Tanskasta kuin Norjastakin, joissa koulujen ja yritysten yhteistyöllä on saatu luotua verkostoja, jossa nuoret saavat tarvitsemansa ammatillisen koulutuksen ja löytävät sopivan työpaikan. Samanlaisia uutisia olen kuullut aiemmin Saksastakin. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden kasvattaminen ei ole rakettitiedettä, eikä se vaadi välttämättä suuria koulutusrahoituslisäyksiä. Koulutuksen lähiopetusta tulee laadullisesti parantaa ja hieman kasvattaa. Sen lisäksi kaiken a ja o on koulujen ja yritysten yhteistyö työssäoppimisessa ja nuorten palkkaamisessa töihin. On hienoa, että Saksassa moni yritys näkee tosi tärkeäksi kouluttaa ja myöhemmin palkata nuorta työvoimaa yrityksiinsä, koska he haluavat olla oman alansa parhaita myös tulevien vuosikymmenien aikana. Miten saisimme samanlaista ajattelua Suomeen? Veto- ja pitovoimaisuutta ei kasvateta nojaamalla pääasiassa vuokratyövoimaan ja rekrytoimalla halpaa työvoimaa muualta. Eikö olisi yritystenkin etu, että niillä olisi osaavaa työvoimaa, joka näkyisi työn laadussa ja nostaisi yrityksen arvoa merkittävästi markkinoilla?

Juhani Lohikoski, koulutuspäällikkö, Rakennusliitto

– Jäsenyrityksemme ovat tuskailleet jo pidemmän aikaa, että rekrytoinneissa on ollut vaikea löytää uutta osaavaa työvoimaa. Nuorten vastavalmistuneiden ja alanvaihtajien, joilla ei ole aiempaa kokemusta alan töistä, osaaminen on heikentynyt. Koska lähes kaikki heistä ovat suorittaneet ammatillisen tutkinnon, niin selvästi tutkinnon laadulle on tapahtunut jotain, erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen LVI-TU:sta sanoo.

Mäkinen on seurannut alan koulutuksen kehitystä vuodesta 1995 lähtien.

– Koulutuksessa on tapahtunut paljon muutoksia ja niiden vaikutus on nyt näkyvissä. Ei se iso yllätys ole, mutta kyllä ketuttaa, kun olemme varoitelleet seurauksista jo pitkään.

Mäkisen mukaan tutkintojen heikentymisen taustalla on huonoja valintoja; vuonna 2018 purettiin tutkintojen aiempi laadunvarmistus, kun tutkintotoimikunnat lakkautettiin. Niissä alan toimijat niin yritys- kuin työntekijäpuolelta toimivat yhdessä varmistaakseen koulutuksen ja tutkintojen laadun.

– Samalla ammattioppilaitosten rahoitusjärjestelmä muuttui siten, että rahoitukseen vaikuttaa nykyään suoritettujen tutkintojen määrä. Tutkintotodistuksia siis kannattaa kirjoittaa, eikä ulkopuolinen taho arvioi niitä.

Mäkisen mukaan ammattioppilaitoksista valmistuneiden tekniset valmiudet ovat hyvät.

– Teknisten järjestelmien osaaminen on kunnossa, mutta työelämän metataidot eivät. Esimerkiksi työnsuunnittelussa, työprosesseissa, ennakoinnissa, logistiikassa ja vuorovaikutustaidoissa on puutteita. Ne taidot, jotka tekevät ammattitaidon – teknisen osaaminen lisäksi. Näiden opettamista kuitenkin vaaditaan ammatillisessa koulutuksessa.

Talotekniikkapuolella ei sinällään ole kohtaanto-ongelmaa valmistuvien määrän ja yritysten tarpeiden välillä. Vuodessa talotekniikan perustutkinnon tekee noin 1 350 opiskelijaa, kun uusia työntekijöitä tarvitaan 550–600.

– Vetovoimaongelmaa ei ole, laatuongelma sen sijaan on.

Yhteistyöllä parempaa

LVI-TU:n lääke ongelmaan on nyt yhteistyö koulujen kanssa, Lvi-työelämäkumppani-sitoumus.

– Me emme pyydä kuin lakisääteisiä asioita. Kannustamme koulutuksenjärjestäjiä mukaan, sillä nyt tuhlautuu turhaa energia sen tuskailemiseen, ettei säädösten vaatimuksia pystytä täyttämään, Mäkinen kertoo.

Yhteistyöllä koulutuksen järjestäjien kanssa haetaan yhteisiä tulkintoja opetukseen liittyvistä säädöksistä ja myös tulkintaohjeita niille. Tähtäimessä on tulkintoihin perustuvat yhteiset suositukset, joista saadaan apuja siihen, miten opetusta kannattaa toteuttaa.

– Tämän on oltava kahden kauppa; sekä oppilaitosten että yritysten pitää hyötyä. Me sitoudumme tarjoamaan koulutusta opettajille ja johdolle, sekä pedagogista että teknistä. Lisäksi verkoston kanssa on tärkeää kerääntyä välillä yhteen ja tavata.

Mäkinen toivoo, että tapaamisissa voidaan löytää opetuksen järjestäjien kanssa myös yhteinen sävel, mikäli jotakin säädöksiä on tarpeen muuttaa kansallisella tasolla.

Ideana on, että koulutuksen järjestäjät sitoutuvat verkostoon kuuluessaan noudattamaan yksilöityjä laatuvaatimuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa työelämäyhteistyön toteutuminen.

– Olen tähän mennessä ehtinyt tavata parikymmentä opetuksen järjestäjää ja näyttää siltä, että ainakin suurimmat ammattioppilaitokset ovat lähdössä mukaan. Yksikään oppilaitos ei ole vielä sanonut, ettei lähtisi mukaan, Mäkinen kertoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Jukka Nissinen

Rakentamisen vauhti eri puolilla Suomea on hiljentynyt. Ammattioppilaitosten opiskelijat joutuvat nyt ponnistelemaan hartiavoimin löytääkseen itselleen kesätöitä.

Rakentaja kysyi kesätyötilannetta kolmesta ammattioppilaitoksesta. Vastausten perusteella toiveet kesätyöpaikasta vaihtelevat maan eri osissa suuresti.

Pori: kohtuullisen hyvin

Sataedun koulutuspäällikkö Ville Huhtala iloitsee siitä, että rakentamisen hiljenemisestä huolimatta kesätyöpaikkoja on satakuntalaisille opiskelijoille löytynyt sentään kohtuuhyvin.

– Tosin kesätöiden tilanne ei ole aivan yhtä hyvä kuin mitä se viime vuosina on ollut, Huhtala kuitenkin sanoo.

Jos talonrakennuksesta ei olekaan töitä irronnut, ovat monet pystyneet hankkimaan itselleen kesäpaikan läheisiltä ammattialoilta.

– Kiinteistöpalvelualalta ovat jotkut onnistuneet saamaan töitä. Se voi kylläkin olla vähän kauempanakin rakentamisesta, kuten ruohonleikkuuta.

– Arvioisin, että puolet opiskelijoistamme on saanut töitä rakennuksilta ja 15 prosenttia muilta aloilta. Valitettavasti noin 35 prosenttia on siis yhä vailla kesätöitä, Huhtala arvioi huhtikuun alussa.

Huhtala on pannut merkille, että isot työnantajat ovat nyt varovaisia, mutta pienemmät palkkaavat kesätyöläisiä rohkeammin.

Oulu: ongelmia on

Rakennustyön lehtori Risto Päkkilä Oulun seudun ammattiopistosta huokaa, että vuosi sitten ei ollut nykyisenkaltaisia ongelmia kesätyön löytämisessä.

– Huonompaan suuntaan on valitettavasti menty. Vuosi sitten kaikki, jotka halusivat kesätöitä, myös saivat niitä. Nyt eivät näytä saavan.

– Jotkut työnantajat ovat joutuneet lomauttamaan rakentajia, mikä tietysti vaikuttaa myös opiskelijoiden kesätyötilanteeseen. Työnantajat ovat viestittäneet, että kun töitä on rajallinen määrä, yrittävät pitää oman väen töissä ensisijaisesti.

Päkkilä kertoo äskettäin osallistuneensa Oulun kaupungin informaatiotilaisuuteen, jossa oli ollut puhetta rakentamisen tilanteesta.

– Aika synkkää kuultavaa siellä tarjottiin. Rakentaminen hiipuu nyt täällä pohjoisessa. Tuskin tilanne ehtii kesään mennessä korjaantua.

Päkkilä arvioi, että noin 60 prosenttia talonrakennuksen opiskelijoista on saanut kesätyöpaikan. Joillakin talvella tehdyt sopimukset jatkuvat kesän yli.

– Osa ei ole saanut kesätöitä ja joku osa voi olla siihen vapaaseen kesään jopa tyytyväinenkin. Se tässä huolestuttaa, että opinnot eivät etene, jos ei pääse käytännön töihin rakennuksille.

Pääkaupunkiseutu: aika hyvä tilanne

Espoossa toimivan Omnian rakennustyön lehtori Mika Karjalainen iloitsee, että kesätyötilanne on kaikesta huolimatta kohtuuhyvä.

– Aika mukavasti ovat saaneet töitä ne, jotka ovat halunneet. Tosin rakentamisen vauhti on pääkaupunkiseudullakin jonkin verran vaisumpi kuin mitä se on ollut viime vuosina, Karjalainen kiirehtii lisäämään.

Työnantajat ovat kyselleet suoraan lehtori Karjalaiselta hyviä kesätyöntekijöitä, mikä osoittaa, että tilanne ei voi kovin kehno olla.

– Opiskelijoille olen suositellut kesätöitten aloittamista heti vapun jälkeen. Sitten voi viimeisen kesäkuukauden lomailla, että jaksaa taas syksyllä opiskella.

Karjalainen nostaa esimerkiksi YIT:n, joka on tehnyt paljon kesätyösopimuksia.

– Ehkä joka viides on päässyt YIT:n kesätöihin, Karjalainen laskee.

Kesätyöpaikan voi onnistua saamaan monella tapaa:

– Voi hakea netin kautta, ja voi osallistua Rakennusliiton järjestämään rekrytointitapahtumaan. Mutta voi mennä myös suoraan työmaalle näyttäytymään ja kertomaan, että tällainen minä olen, otatteko töihin.

Karjalainen puhuu omasta kokemuksesta:

– Näin minäkin sain aikanani kesätöitä kun joskus 90-luvulla menin suurelle työmaalle itse kyselemään.

Teksti ja kuva: Esa Tuominen

Tilastokeskuksen mukaan ammatillisen koulutuksen läpäiseminen tavoiteajassa jatkoi heikkenemistään vuonna 2021. Muilla koulutussektoreilla tavoiteajassa läpäisseiden osuudet pysyivät vuoden 2020 tasolla. Kolmessa ja puolessa vuodessa ammatillisen koulutuksen suoritti 56 prosenttia ja lukiokoulutuksen 78 prosenttia koulutuksen aloittaneista.

– Vuoden 2021 osalta koronalla oli varmasti vaikutusta siihen, että opinnot viivästyivät.  Monilla oli haasteita löytää työssäoppimispaikkoja rajoitusten vuoksi ja suuri osa opinnoistakin oli etänä.  Kädentöitä on vaikea oppia etänä.  Monille myös etäopiskelu söi entisestään opiskelumotivaatiota, kun rutiinit murtuivat, Rakennusliiton koulutuspäällikkö Juhani Lohikoski arvelee.

Tavoiteajassa (3,5 vuotta) ammatillisen koulutuksen suoritti 55,8 prosenttia vuonna 2018 koulutuksen aloittaneista. Naisista ammatillisen koulutuksen suoritti tavoiteajassa 57,9 prosenttia ja miehistä 53,9 prosenttia. Vuonna 2021 lähes kaikissa ikäryhmissä isompi osuus naisista kuin miehistä suoritti ammatillisen koulutuksen 3,5 vuoden sisällä koulutuksen aloittamisesta.

Tekniikan alalla – johon rakennusala kuuluu – vuonna 2021 opintonsa aloittaneista 55,5 prosenttia oli suorittanut tutkinnon tavoiteajassa. Tekniikan alat eroavat hieman yleisestä trendistä; kaikissa ikäryhmissä vuonna 2021 aloittaneista pienempi osuus naisista (52,7%) kuin miehistä (56,3%) suoritti ammatillisen koulutuksen 3,5 vuoden sisällä aloituksesta.

Johanna Hellsten