Takaisin

SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan tervehdys Rakennusliiton liittokokoukselle


Rakennusliiton liittokokouksen avajaisistunto 12.5.2023
Jarkko Eloranta
SAK:n puheenjohtaja


Säätytalolla sorvataan Suomelle uutta hallitusohjelmaa. Touhu on ollut sen verran vauhdikasta, että sorvinlastut ovat lentäneet ikkunasta ulos jo muutaman kerran. Ennen kuin edes varsinaisiin asioihin on päästy kiinni, niin puolueiden puheenjohtajat ovat joutuneet käymään pelisääntökeskusteluja. Erityisesti perussuomalaisten ja RKP:n välillä on kipunoinut, niin asioista kuin menettelytavoista, eikä ihme. Vain alle 10% RKP kannattajista pitää nyt Säätytalolla neuvottelevaa puoluekoalitiota parhaana mahdollisena hallituspohjana. Sen verran kaukana liberaali-konservatiivi -akselilla nämä kaksi puoluetta ovat, että yhteisten kantojen aikaansaaminen on vaikeaa, eikä elo mahdollisessa, tulevassa hallituksessa tule olemaan kovinkaan auvoista.

Eduskuntavaaleissa kansa puhui ja nyt maahan kasataan oikeistokonservatiivista hallitusta. Julkisen talouden tasapainottamisella ja säästöillä kampanjoinut kokoomus sai suurimman kannatuksen ja julkisen talouden leikkaukset taitavat olla myös se paljon puhuttu liima joka Säätytalolla olevia puolueita pitää kiinni toisissaan. Kokoomus on esittänyt hallitusohjelman pohjaksi suoraan valtionvarainministeriön papereista tulevan kahden vaalikauden sopeuttamistavoitteen, 6 miljardia tällä hallituskaudella ja 3 miljardia seuraavalla hallituskaudella. Summat ovat suuria ja näin massiivisten leikkausten, rakenne- ja työllisyystoimien läpivieminen tulee ilman muuta näkymään ja tuntumaan kansalaisten arjessa, toimeentulossa ja päivittäisessä elämässä – eikä välttämättä myönteisellä tavalla.

Nyt julkisuudessa olleiden tietojen perusteella hallitusohjelman talousraami rakentuisi siten, että 2 miljardia olisi leikkauksia budjettiin, 2 miljardia saataisiin kasaan työllisyystoimilla ja 2 miljardia kasvu- ja rakennetoimilla. Kaikkien toimien vaikutusten pitää läpäistä myös valtionvarainministeriön arviointi. Tavoitteet ovat siis todella kiven kovat. Ongelma tietysti on myös se, että läheskään kaikkien toimien vaikutuksista ei vain ole löydettävissä varmaa tutkimustietoa, joten tulkinnoille, politiikalla, arvovalinnoille, ideologiselle lähestymiselle jää tilaa ja ehkä rutkastikin.

Hyvät kuulijat!

Todennäköistä on, että työttömyysturvaan ja asumistukeen tehdään leikkauksia ja ne vaikuttavat myös monien SAK:laisten elämää ja toimeentuloa heikentävästi. Kovimmissa vaatimuksissa työttömyysturvaan vaaditaan satojen miljoonien leikkauksia, joka tarkoittaisi omavastuupäivien määrän lisäämistä, työssäoloehdon tuplaamista, keston puolittamista ja lomakorvausten jaksotusten palauttamista. Asumistuki on monelle pienipalkkaiselle duunarille toimeentulon ja säällisen asumisen kysymys.

Toki palkan pitäisi riittää elämiseen, mutta korkeiden asumiskustannusten, yksinhuoltajuuden ja osa-aikatöiden kolmio on niin tiukka, että sosiaaliturva auttaa selviytymään. Mutta ilmeisesti on niin, että yhteiskuntaa pyörittävät duunarit halutaan ajaa kehyskuntien perukoille ja rapistuviin lähiöihin ahtaisiin asuinoloihin pois ylemmän keskiluokan keskuudesta. Samaan aikaan puhutaan yhteiskunnan eheydestä ja asuinalueiden eriytymisen ehkäisystä, jotta isoilta yhteiskunnallisilta ja sisäisen turvallisuuden ongelmilta vältyttäisiin. Nyt taidetaan kehitystä viedä juuri toiseen suuntaan.

Leikkausten, rakenneuudistusten ja kasvua kiihdyttävien toimien alle mahtuu monia sellaisia päätöksiä, joista me ay-liikkeessä emme pidä. Se tuskin on yllätys, että tulevan oikeistohallituksen prioriteetit eivät ole täysin yhdenmukaiset SAK:n tavoitteiden kanssa.

Petteri Orpo sanoi kuitenkin vaalien jälkeen, ettei kenenkään tarvitse olla huolissaan. Mutta voiko tulevan pääministerin sanaan luottaa, kas siinäpä pulma?

Hyvät kuulijat!

On selvää, että SAK haluaa tehdä yhteistyötä tulevan hallituksen kanssa sekä vaikuttaa hallitusohjelman sisältöön. Uskomme, että myös Petteri Orpon hallitus on kiinnostunut miten suomalaista työelämää kehitettään oikeudenmukaiseen ja reiluun suuntaan. On myös hyvä muistaa, että valtakunnanpolitiikan merkitys työelämän kehittämiselle on vain korostunut viime vuosina.  Sitä mukaa kun työnantajapuoli on vähitellen vetäytynyt työmarkkinajärjestöjen aiemmin harjoittamasta yhteistyöstä, yhä useampi työelämän epäkohta on ratkottava parlamentaarisen päätöksenteon kautta. SAK ei ole toivonut tätä kehitystä, mutta se on tosiasia, jota emme voi kieltää.

Yksi kasvua kiihdyttävistä toimista on työ- ja opiskeluperäisen maahanmuuton lisääminen. Se on varmasti myös yksi hallitusneuvottelujen kiperimmistä pulmista ratkaistavaksi. Elinkeinoelämän ääntä tarkasti kuunteleva kokoomus haluaa vapauttaa maahanmuuttoa, kun taas perussuomalaiset vetäisivät viimeisetkin luukut kiinni.

Meidän lähtökohtamme on, että Suomi tarvitsee lisää työperäistä maahanmuuttoa. Yksi syy sille on vääjäämättä heikkenevä huoltosuhde. Suomessa on vuoteen 2030 mennessä 130 000 työikäistä vähemmän kuin nyt ja kehityksen ennustetaan jatkuvan. Keskeinen kysymys ei siis ole tarvitseeko Suomi työperäistä maahanmuuttoa vaan se, että miten se voidaan hoitaa vastuullisella tavalla? 

Suomessa on paljon työperäiseen hyväksikäyttöön liittyviä ongelmia. Olemme viime aikoina saaneet lukea liian monta kertaa tapauksista, joissa heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä on käytetty hyväksi. Teillä Rakennusliitossa, jos jossain on kokemusta työperäisestä hyväksikäytöstä, kaikenlaisesta filungista, jota työmailla tehdään. Olette painineet asian kanssa jo pitkään, löytäneet myös keinoja puuttua hyväksikäyttöön, alipalkkaukseen ja muihin väärinkäytöksiin, mutta lisää toimia tarvitaan ja kipeästi.

Äärimmäisimmissä tapauksissa työnantajat ovat syyllistyneet jopa ihmiskauppaan. Olipa kyseessä rakentajien lisäksi marjanpoimijat, ulkomailta tulleet ravintolatyöntekijät tai ruokalähetit, kaikille tapauksille yhteistä on ollut se, että haavoittuvassa asemassa olleet työntekijät eivät ole kyenneet puolustamaan tai edes ymmärtäneet oikeuksiaan.

Ongelma ei ole koskettanut vain maahanmuuttajia. Monissa tapauksissa hyväksikäytön uhreja ovat nuoret, jotka työskentelevät aloilla, joilla vaihtuvuus on suurta ja järjestäytyminen heikkoa.

On myös työnantajien etu, että väärinkäytöksiin puututaan nykyistä tiukemmin. Mikäli väärinkäytöksiin ei puututa, sääntöjä noudattavat työnantajat eivät pärjää epärehellisille kilpailijoilleen.

Työperäisen hyväksikäytön torjuminen edellyttää lisäpanostuksia väärinkäytösten ennaltaehkäisemiseen ja valvontaan. On myös tärkeää, että hyväksikäytöstä koituvia rangaistuksia kovennettaan. SAK on esittänyt, että työperäiseen hyväksikäyttöön syyllistyneet työnantajat tulisi asettaa liiketoimintakieltoon.

Paras tae yhteisille pelisäännöille on kuitenkin se, että Suomessa pidetään jatkossakin kiinni yleissitovista työehtosopimuksista. Samalla yleissitovuuden määritelmää tulee päivittää. Yleissitovaksi työehtosopimukseksi tulisi katsoa sopimus, jonka piirissä alalla on eniten työntekijöitä.

Työperäistä maahanmuuttoa ei voi pitää erillisenä osana muusta työllisyyspolitiikasta. Työperäinen maahanmuutto toimii, kun se täydentää paikallista työvoimaa. Sen ei ole tarkoitus korvata sitä. Siksi on tärkeää, että saatavuusharkinta säilytetään jatkossakin. Työperäisen maahanmuuton painopisteeksi on asetettava työvoimapulasta kärsivät alat.

Suomessa on myös puututtava niin sanottuun valeyrittäjyyteen. Tarkoitan valeyrittäjyydellä tilannetta, jossa kielitaidottomia työntekijöitä johdetaan harhaan ja pakotetaan toimimaan yrittäjän statuksella. Valeyrittäjyydellä haetaan taloudellista hyötyä muun muassa välttämällä työnantajan lakisääteisiä sosiaaliturvamaksuja.

Hyvä kokousväki!

Työehtosopimusten kattavuutta ja sitovuutta halutaan horjuttaa myös paikallista sopimista hallitsemattomasti lisäämällä. Paikallinen sopiminen on työpaikoilla arkipäivää. Tuhannet SAK:laiset luottamusmiehet tekevät tuhansia paikallisia sopimuksia vuosittain. Ja hyvä niin. Usein aloite paikalliseen sopimiseen tulee työntekijäpuolelta, vaikka julkisuudesta toisen kuvan saakin.

Elinkeinoelämän järjestöt ovat käyneet vahvaa ja värittynyttä kampanjaa paikallisen sopimisen puolesta jo pitkään. Heidän tavoitteensa on ohittaa ay-liike ja työehtosopimukset paikallisessa sopimisessa ja sallia paikallinen sopiminen lain nojalla myös järjestäytymättömille yrityksille. Tällöin myös työehtosopimusten yleissitovuuden merkitys heikkenee.

Työehtosopimusten yleissitovuuden sulaessa ja paikallisen sopimisen villisti vapautuessa on vaikeaa ylläpitää työehtojen tasoa ja puuttua erilaisiin työnantajan lainausmerkeissä sopimiin väärinkäytöksiin työpaikoilla. Ei voi olla niin, että työmarkkinarikollisuus katoaa Suomen työmarkkinoilta työehtosopimusten yleissitovuus rapauttamalla ja paikallinen sopiminen vapauttamalla. Ihmisten hyväksikäytön estäminen ja säällisen toimeentulon sekä turvallisen työn takaaminen täytyy olla tavoitteena, ei laittomuuksien ja hyväksikäytön oikeuttaminen ja laillistaminen. Työsuhteen heikompi osapuoli on työntekijä ja lainsäädännön pitää suojella työntekijää. Piste ja loppu.

Hyvä liittokokousväki!

Työnantajapuolen ykköstavoitteita tulevaan hallitusohjelmaan on työntekijöiden lakko-oikeuden rajoittaminen. Työnantajaliitoille on valtava pettymys, kun Rinteen-Marinin ohjelmassa ei ollut työrauhajärjestelmän kehittämisestä sanaakaan. Nyt samaa virhettä ei toisteta ja hallituksessa istuvat puolueet ottavat varmasti mielellään ohjelmaansa kirjauksen ay-liikkeen lakko-oikeuden rajoittamisesta. Ei ole mikään salaisuus, että oikeistokonservatiivit haluavat viedä ay-liikkeeltä toimintamahdollisuudet ja -välineet pois. Se ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olemme kuulleet puheenvuoroja, joissa ay-liikettä pidetään liiankin vaikutusvaltaisena.

Työnantajien silmätikkuina ovat erityisesti tukilakot ja poliittiset lakot. Sen lisäksi lakkosakkoja halutaan roimasti korottaa ja kuumapäisimmät työnantajaedustajat ovat vaatimassa työntekijöille henkilökohtaista korvausvelvollisuutta. Neuvottelujärjestelmän ja työrauhalainsäädännön uudistamisesta neuvoteltiin vuonna 2015, mutta se yritys kaatui lopullisesti Sipilä kiky-sotkuihin. Nyt edessä lienee uusi yritys. Ja jos jotain niin työrauha- ja neuvottelujärjestelmän lainsäädäntöä on käsiteltävä kolmikantaisesti ja siitä on myös sovittava kolmikantaisesti.

Tukilakkojen ja poliittisten lakkojen merkitys on tulevaisuudessa vain kasvussa, kun työnantajat hajauttavat neuvotteluja yritystasolle ja luopuvat valtakunnallisesta liittojen välisestä sopimisesta. Samalla EK vetäytyy kolmikantaisista neuvotteluista. Niistä on ylipäätään entistä vaikeampaa saada tulosta aikaan, kun erityisesti työnantajapuoli voi luottaa saavansa mieluisampia ratkaisuja antamalla ratkaisuvallan poliittisiin käsiin. Tässä toimintaympäristössä lakko-oikeuden eri osa-alueiden merkitys kasvaa, ei pienene.

Työtaisteluasioissa meitä verrataan usein Ruotsiin ja todetaan Suomen olevan lakkoherkempi maa. Tarkastelu on kovin kapea, jos katsotaan vain työtaisteluja ja niiden sääntelyä. Työtaistelut ovat osa työmarkkinoiden kokonaisuutta. Ruotsissa työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työpaikoilla ovat aivan eri tasolla kuin Suomessa, osallistuminen yritysten hallintoon on pääsääntö, sovittelujärjestelmä on kehittyneempi, osapuolten järjestäytymisaste, erityisesti työnantajien puolella, on merkittävästi Suomea korkeampi ja molemmat työmarkkinaosapuolet kavahtavat politiikan sekaantumista työmarkkina-asioihin.

On siis tarkasteltava kokonaisuutta, jossa toimitaan, olosuhteita, jotka synnyttävät erilaisia toiminatatapoja ja -malleja.

Työtaisteluoikeuden rajoittaminen vallitsevissa olosuhteissa olisi selvä vallan ja voiman siirto työntekijöiltä työnantajille. Sitä varmasti monet haluavatkin, mutta me emme. Ja tulemme siitä myös parhaan kykymme huolta pitämään. Ay-liike, kollektiivinen edunvalvonta, järjestäytymisvapaus on ollut se keino, jolla puntteja työnantajien ja työntekijöiden välillä on saatu tasattua. Niistä on pidettävä jatkossakin kiinni, valta ei katoa, jos sitä työntekijöiltä ja niiden järjestöiltä viedään, se vain siirtyy paikasta toiseen, tässä tapauksessa työnantajalle. Viime kädessä kysymys on siitä voimmeko palkansaajaliikkeenä vaatia ja edellyttää vai vain pyytää ja toivoa.

Hyvät kuulijat!

Politiikan kuohujen lisäksi myös taloudesta kuuluu jatkuvasti huolestuttavia uutisia. Meistä valtaosa on tuntenut energiakriisin, inflaation ja yleisen korkotason nousun vaikutukset omassa arjessaan. Palkansaajien ostovoima onkin romahtanut viimeisen vuoden aikana historiallisen nopeasti. Se on näkynyt päättyvällä liittokierroksella suurehkoina palkankorotuksina. Siitä huolimatta korotukset eivät kaikkien palkansaajien tapauksessa riitä kattamaan edes elinkustannusten nousua.

Me SAK:ssa toivomme, että Orpon oikeistohallitus ottaa ohjelmassaan huomioon nykyisen taloustilanteen. Rakennusala onkin hyvä kuumemittari, joka kertoo kaiken oleellisen taloustilanteen lähitulevaisuuden kehityksestä. Yleisen korkotason sekä elinkustannusten nousun vuoksi rakentaminen on hyytymässä kovaa vauhtia. Esimerkiksi asuntorakentamisen huippuvuonna käynnistettiin 47 000 uudishanketta. Rakennusteollisuuden arvio tälle vuodelle on 27 000 – pudotusta kahden vuoden takaiseen on lähes 50 prosenttia.

Ongelma ei ole pelkästään vapaarahoitteisen asuntorakentamisen hyytyminen. Myös tuettu ARA-rakentaminen on hidastunut, lähinnä kohonneiden kustannusten vuoksi. ARA-toimijoilla olisi valmiutta lisätä asuntotuotantoa ja SAK:n näkemyksen mukaan Orpon hallituksen tulisi ensi töikseen ohjeistaa ARA hyväksymään uudis- ja korjausrakentamis-hankkeita kohonneista kustannuksista huolimatta. Meidän on pidettävä huolta riittävästä rakentamisen tahdista myös tulevina vuosina. Riittävä asuntotuotanto on ainoa keino hillitä asumiskustannuksia pidemmällä aikavälillä!

Arvoisa liittokokousväki!

 Rakennusliitto on ollut nimensä mukaisesti rakentava ja eteenpäin katsova jäsen SAK:laisessa liittoperheessä. Te olette liittona haastaneet SAK:ta uudistumaan ja uudistamaan ammattiyhdistystoimintaa. Teidän työpaikoilla ja työmailla työelämän muutos ja murros on ensimmäisenä ja monta kertaa näyttänyt ne rujoimmat kasvonsa. Erilainen filunkipeli ja suoranainen työmarkkinarikollisuus on tullut valitettavan tutuksi rakentamisessa. Se on näkynyt paitsi työsuhteissa ja työehdoissa, mutta myös rakentamisen laadussa ja arvotuksessa.

Halvan työvoiman kauppiaat ovat saaneet viestinsä hyvin läpi ja jälki on ollut surullista. Rakennusliitto on näissä vaikeissa ja vaativissa olosuhteissa hakenut ratkaisua alan ongelmiin, eikä jäänyt vain voivottelemaan tilanne. Te olette sekä yksin liittona että yhdessä työnantajapuolen kanssa hakeneet ja löytäneet ratkaisuja alan ongelmiin. Se on ollut esimerkillistä ja huomion arvoista työtä. Alan arvostuksen, alan vetovoiman ja alan kunnollisten työolosuhteiden ja -ehtojen eteen olette tehneet näkyvää, vaikuttavaa pioneerityötä, joka on huomattu muualla ammattiyhdistysliikkeessä.

Asiat eivät koskaan ay-liikkeessä ole yhden henkilön saavutuksia, mutta joka tapauksessa johdolla ja puheenjohtajalla on aina suuri rooli ja merkitys asioiden edistäjänä tai jarruttajana.

Matti, olet johtanut Rakennusliittoa miltei 2 vuosikymmenen ajan. Se on pitkä aika, mutta kertoo jäsenistön luottamuksesta sinuun, arvokkaasta työstäsi jäsenistön ja rakennusalan eteen ja vahvasta näkemyksellisyydestä koko ay-liikkeen tilasta ja tulevaisuudesta.

Haluan tässä yhteydessä kiittää sinua Matti kaikesta siitä työstä jota olet suomalaisen työn, työelämän, ammattiyhdistysliikkeen ja yhteiskunnan eteen tehnyt. Kahteen vuosikymmeneen mahtuu parempia ja huonompia hetkiä, sen jokainen tietää ja sen jokainen voi kuvitella.

Kun Matti tämän viikon maanantaina osallistuit viimeistä kertaa SAK:n hallituksen kokoukseen ja kiittelimme sinua, niin kiitospuheesi oli niin kuin kaikki puheenvuorosi SAK:n hallituksessa. Punnittua, laajempaan yhteiskunnalliseen analyysiin kiinnittyvää arviota liikkeemme tilasta, tarpeista ja tulevaisuudesta. Ja hallituskollegoiden antamat aplodit olivat pitkät ja lämpimät. Ne kertoivat siitä vahvasta arvostuksesta, jota nautit SAK:n hallituksen jäsenten keskuudessa. Ja se arvostus on todellakin hyvin ansaittua.

Sinussa on valtiomiesmäisyyttä, kykyä katsoa laajempia kokonaisuuksia, kyky katsoa pidemmälle kuin vain seuraavaan päivään ja seuraavaan palkankorotukseen ja mikä tärkeintä kykyä seistä omien sanojen takana ja olla luottamuksen arvoinen.  Valat uskoa ympärillesi, valat uskoa ay-liikkeen oman tekemisen ja omien vahvuuksia voimaan, valat uskoa siihen pitkän historiallisen tekemisen ja saavutusten antamaan voimaan. Se on tärkeää aikana, jolloin meitä haastetaan sekä työnantajien että poliittisten päättäjien kuin sosiaalisen median mölymystön toimesta.

Muistutat meitä kaikkia vankkumattomasti siitä, että ay-liikkeen perustehtävä ei ole reilussa sadassa vuodessa sen paremmin haalistunut kuin maatunutkaan. Se on edelleen vahva ja elinvoimainen asia, jota meidän jaksettava työstää ja jalostaa eteenpäin. Demokratia ja aktiivinen vapaa kansalaisyhteiskunta eivät ole tähän maailman aikaan itsestään selvyyksiä enää edes Euroopassakaan ja ay-liike on olennainen ja vahva osa toimivaa demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Tästä arvokkaasta ja tärkeästä asiasta olet meitä usein muistuttanut ja hyvästä syystä.

Suomessakin on ajankohtaista ja tarpeellista muistuttaa, että demokratia ei pääty vaaleihin. Aktiivinen kansalaisyhteiskunta johon ay-liike selvästi ja suuresti kuuluu, toimii vaalienkin välillä ja sillä on legitiimi oikeus tuoda omia näkemyksiään esille, haastaa hallitusta, saada äänensä kuuluviin ja tulla myös kuulluksi. Vaikka maassa kuinka olisi parlamentaarisen enemmistön tukea nauttivat hallitus, niin arvostelun ja haastamisen yläpuolella sekään ei ole.

Iso kiitos Matti vielä kerran ja mitä parhainta jatkoa tuleville ajoille.

Tässä liittokokouksessa valitaan myös uusi johto. Uutta suuntaa ja uutta johtajuutta liitolle, mutta varmasti vakaalla, vahvalla edunvalvontaotteella. Haluan jo tässä vaiheessa etukäteen onnitella liiton tulevaa johtoa ja hallintoa ja toivottaa teille mitä parhainta menestystä, voimia ja viisautta jäsenistön eteen ja kanssa tehtävästä työstä sekä hyvää yhteistyötä SAK:laisessa liittoperheessä.

Toivotan teille kaikille mitä parhainta liittokokousta, hyviä keskusteluja, hienoja kohtaamisia, kauas katsovia päätöksiä ja mieleenpainuvia kokouspäiviä!

Kiitos!