Takaisin

Ninan matkablogi osa 2/2 – ihmisoikeuksista Qatarissa

Kirjoittaja Kirjoittaja

on
Rakennusliiton kansainvälisten asioiden asiantuntija.

Kirkas, kuuma aurinko porottaa Dohassa, Qatarin pääkaupungissa. Mittari näyttää 33 astetta, vaikka on talvi. Kesällä lämpötilat nousevat täällä aivan sietämättömiin lukuihin. Öljyvaltio Qatar on pienuudestaan huolimatta yksi maailman rikkaimmista valtioista. Hienot, mahtipontiset rakennukset ympäröivät meitä; pilvenpiirtäjiä, lasia, kimallusta. Niiden sisätiloissa puhaltaa raikas ilmastointi.

Saavuimme tänne Kathmandusta, Nepalista. Odottelemme väsyneinä viranomaisten järjestämää kuljetusta karanteenihotelliin. Samassa jonossa on melkein koko lentokoneellinen ihmisiä, suurin osa nepalilaisia. Mietin, miltä siirtotyöläisestä tuntuu saapua tänne ensimmäistä kertaa elämässään. Ero Kathmanduun on silmiinpistävä, niin oudon tuntuista – ihan niin kuin olisimme jossain avaruudessa tai tulevaisuudessa. On äärettömän puhdasta, melkein steriiliä.

Pian alkaa rakentajien maailmanjärjestö BWI:n järjestämä kansainvälinen konferenssi. Vieraslistalla on ammattiliittojen edustajia, jalkapallopelaajia, Qatarin kisoista vastaavia viranomaisia, turvallisuusasiantuntijoita, kansainvälisen työjärjestö ILO:n ja Amnestyn väkeä. Loppuvuodesta täällä pelataan jalkapallon maailmanmestaruudesta. BWI haluaa kuitenkin nostaa suuren yleisön tietoisuuteen muuta kuin iloisen urheilutapahtuman tunnelmaa. MM-kisat myönnettiin Qatarille jo yli kymmenen vuotta sitten, joulukuussa 2010. Siitä lähtien maassa on tarvittu runsaasti käsipareja. Maailmanlaajuinen ammattiyhdistysliike on huolissaan kisojen varjopuolesta, niiden ihmisten tilanteesta, jotka ovat tämän kaiken omalla työllään ja hiellään mahdollistaneet. He eivät edelleenkään saa järjestäytyä ammattiliittoihin, irtisanomissuojaa ei ole, lähtöpassit saa helposti, jos uskaltaa vaatia liikoja, tai vaikka vain ansaitsemaansa palkkaa.

Sietämätön kuumuus, liian vähän nestettä, tuuli, hiekka, niistäkö johtuvat työntekijöiden selittämättömät kuolemantapaukset? Amnestyn mukaan kuolemia on tuhansia. Nuoriakin, kolmekymppisiä miehiä, on kuollut Qatarissa sydänongelmien vuoksi. Miksi? Perheet kotimaissa, Intiassa, Pakistanissa, Nepalissa, Bangladeshissa ja Sri Lankalla, jäävät ilman mitään taloudellisia korvauksia, koska tapauksia ei ole tutkittu riittävästi. Amnesty kutsuukin kriittisessä raportissaan tulevia kisoja häpeällisiksi. Työntekijät elävät leireillään kuin vankiloissa ja samalla kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA takoo rahaa.

Jalkapallon pelaajat ovat vähitellen heränneet omasta kuplastaan. Näin Suomen maajoukkueen entinen kapteeni Tim Sparv kertoo meille. Hän on vilpittömästi pahoillaan, ja surullinen siitä, että juridisista parannuksista huolimatta – siirtotyöläisiä yhteen ja samaan työnantajaan sitovan Kafala-järjestelmän lopettamisesta, minimipalkkojen lakiin kirjaamisesta ja mahdollisuudesta vaatia palkkasaatavia – asiat kuitenkin ovat käytännössä vielä varsin huonosti. Hyvin paperilla, huonosti rakentajien arkitodellisuudessa. Vielä on pitkä matka, Tim toistaa, ja sanoo, että meidän täytyy puhua Qatarista. Hän on kääntynyt kaikkien puoleen, pelaajien, valmentajien, jalkapalloliittojen, fanien ja toimittajien. Jokaisen, joka välittää ihmisoikeuksista.

Meidät viedään tutustumiskierrokselle Al Janoub -stadionille. Rakentamiseen on ollut käytössä ennennäkemätön määrä rahaa. Saamme tietää, että jopa stadionin nurmikkoon on panostettu niin paljon, että se varmasti saa oikean väristä valoa täsmälleen sopivaan aikaan kasvaakseen hyvin, välillä keltaista, välillä punaista. Nurmikon alla on tilaa ilmalle, ettei multa vain tule liian märäksi.

En voi olla ajattelematta, että nurmikko varmasti voi Qatarissa paremmin kuin työntekijät.

Rakennusliiton kansainvälisten asioiden asiantuntija Nina Kreutzman vieraili Nepalissa ja Qatarissa maaliskuussa 2022. Matka oli osa SASK:n Pelin hinta -kampanjaa, joka nostaa esiin Qatarin jalkapallon MM-kisojen rakennustyömailla työskentelevien siirtotyöläisten oikeuksia. Kampanjassa on Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK:n lisäksi mukana Rakennusliitto, Suomen Palloliitto, Jalkapallon pelaajayhdistys ja rakennustyöntekijöiden maailmanjärjestö BWI.

Ninan matkablogi 1/2 – Nepalin siirtotyöläiset