Takaisin

Työaika

Merkittävät työajan lyhennykset työehtosopimuksiin tehtiin viimeksi 1980-luvulla Matti Pekkasen mukaan nimetyillä tupo- sopimuksilla. Ratkaiseva oli vuoden 1984 sopimus, jolla rakennettiin myös ansiosidonnainen työttömyysturva. Sitähän on sittemmin viilattu moneen kertaan. Pekkanen oli muuten 1980-luvulla Metsäteollisuuden toimitusjohtaja. Valtakunnansovittelijana toimi Teuvo Kallio, SAK:n puheenjohtajana Pertti Viinanen. Työehtoja  kehitettiin nousukauden ja optimismin oloissa.

1990-luvun suurlama katkaisi kehittämistyön. Työaikaratkaisuissa on sen jälkeen menty takapakkia. On aloja, joilla pekkasistakin on luovuttu. Aloitteet työajan lyhentämiseksi on viime vuosikymmeninä kuitattu huuhailuksi, johon ei ole varaa.

Työajan lyhentämistä on kuitenkin syytä jatkaa. On älyllistä laiskuutta olla kehittämättä työtä niin, että saman tuotoksen saa aikaiseksi pienemmällä hässäkällä. Työn tulokset, eivät työtunnit, ratkaisevat pärjäämisen.

Omalla alallamme on aukottomasti näytetty, että työpaikoilla on paljon hukkaa. Hukataan toki materiaaliakin, mutta ennen kaikkea hukataan aikaa. Miksi ei vähennetä hukkaa ja käytetä säästynyttä aikaa itse kunkin miellyttävämmäksi katsomalla tavalla? Tässä on hurjat mahdollisuudet. Työmaiden arki on monin paikoin todella hässäkkää, aivan muuta kuin mitä alan kiiltokuvamaiset julkaisut tenhottavat. Pienilläkin parannuksilla on merkittävät seuraukset.  Miten parannetaan viestintää? Miten järkevöittää siirtelyä? Miten viritetään suorituspalkkasopimukset työpaikan olosuhteisiin?

Päivittäistä ja viikoittaista työaikaa on syytä miettiä myös terveyden kannalta. Tiedän paljon ikäisiäni rakentajia, eläkeikää lähestyviä ja eläkkeellä olevia,  jotka ovat valmiit tekemään hommia, mutta lyhyemmillä, itselle sopivilla työajoilla.

Fiksumpi työ ja lyhyempi työaika ei ole turhake nuoremmillekaan. Oma ja läheisten elämä iloineen ja murheineen on kuitenkin tärkeintä. Eikö kannattaisi vaihtaa tunti hukattua aikaa laatuajaksi vaikkapa kalassa lasten kanssa tai petissä puolison kanssa?

Matti