Silmänkääntötemppu
Kirjoittaja
Kimmo Palonen on
Rakennusliiton varapuheenjohtaja
Teknologiateollisuus laittoi kerralla alan neuvottelujärjestelmän uusiksi. Kyse on siitä, että yleissitovuudesta halutaan eroon ja sopiminen siirtyy yrityksiin. Työnantajat huolehtivat siitä, ettei uuteen valtakunnalliset työehtosopimukset neuvottelevaan järjestöön liity tarpeeksi yrityksiä, jotta yleissitovuuden kriteerit täyttyisivät. Tämä on täysin selvä asia sillä muutoin temppua ei oltaisi tehty.
Jos uuteen järjestöön liittyisi alan henkilöstöllä mitaten yli puolet yrityksistä, tulisi sovittavasta työehtosopimuksesta yleissitova. Tämä taas tarkoittaisi sitä, että yrityskohtaisilta sopimuksilta putoaisi pohja, koska yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä ei voi laillisesti alittaa. Mikään muu motiivi kuin nykyisten työehtosopimusten alittaminen ei ole realismia.
Työnantajat vakuuttivat ettei palkkoja ole tarkoitus laskea. Usein se mikä jätetään kertomatta on olennaista. Nyt ei kerrottu miten käy muiden rahanarvoisten työehtosopimusehtojen kuten esimerkiksi ”pekkaspäivien” tai vuosilomakorvausten kanssa.
Suomen Yrittäjät kiirehtivät kehumaan ratkaisua erinomaiseksi. Heiltä kuitenkin unohtuu, että myös ulkomaiset yritykset voivat sopia yrityskohtaisia työehtosopimuksia. Miten mahtaa käydä SY:n jäsenyritysten kilpailukyvyn esimerkiksi telakkateollisuudessa?
Tiedotustilaisuudessa korostettiin välttämättömänä sitä, että palkankorotukset tulee voida kohdentaa eri suuruisina kullekin työntekijälle. Tuottavuudesta pitäisi palkita ja tuottavuus kuulemma paranee kun mahdollisuus suurempaan palkankorotukseen joillekin realisoituu. Höpö höpö, kaikenlaiset palkitsemiskeinot ovat mahdollisia nykyjärjestelmässäkin.
Työmarkkinajohtaja Minna Helle totesi muun muassa, että palkankorotusten kohdentamisessa erisuuruisina ollaan epäonnistuttu. Helteen mielestä korotusten kohdentamisella ja vientikilpailukyvyllä on olennainen yhteys. Haluaisin nähdä ne tutkimukset joihin tämä väite perustuu. Jos korotukset kohdennetaan epätasaisesti kokonaispalkkasumman pysyessä samansuuruisena, niin mistä tulee säästö?
Tuottavuudesta kannattaakin keskustella ja pitää huolta. Oikein viritetyt palkkio- ja suorituspalkkausjärjestelmät ovat olennainen osa vastauksena tuottavuushaasteeseen. Työntekijöiden mukaan ottaminen työn suunnitteluun, organisointiin ja inhimillinen kohtelu sekä reilut pelisäännöt ansaintamahdollisuuksineen ovat lääkkeitä jotka purevat.
Meidän ei kannata luottaa siihen, että työnantajat tulisivat järkiinsä ja perääntyisivät. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Historia toistaa itseään ja paluu ammatillisen järjestäytymisen juurille on edessämme. Loppujen lopuksi voimme vain itse puolustaa itseämme järjestäytymällä liittoon ja toimia tarvittaessa oikeutettujen etujemme puolesta.