Pimeällä työmaalla tehdään sutta, sekundaa ja työtapaturmia sattuu
Kirjoittaja
Tapio Jääskeläinen on
Rakennusliiton työympäristöasiantuntija.
Päivän valoisa aika on lisääntynyt jo huomattavasti pimeimpään vuodenaikaan nähden. Tänä vuonna saatiin eteläiseenkin Suomeen lunta valaisemaan ja piristämään mieltä. On silti syytä muistuttaa, että pimeään vuodenaikaan aamut, työpäivän viimeiset tunnit ja sään puolesta harmaat päivät tekevät rakentajien työskentelyn mahdottomaksi ilman hyvää keinovalaistusta. Hyvää keinovalaistusta tarvitaan niin ulkona työskenneltäessä, kuin uudiskohteiden sisävalmistelutöissä tai remppaa tehtäessä.
Rakennustyömailla työmaiden päätoteuttaja on ottanut ajan saattoon tavaksi valaista ainoastaan työmaan pääväylät. Pääurakoitsijat ovat sopimuksilla alkaneet edellyttää aliurakoitsijoita valaisemaan työmaiden pääväylien ympäristöä omilla valaisimilla. Esimerkkinä vaikka tavallinen kerrostalotyömaa, jossa pääurakoitsija valaisee kerrostalon rapun ja työmaalla vaihtuvat aliurakoitsijat valaisevat omilla valaisimilla rappukäytävästä haaroittuvat asuinhuoneistot.
Kuvaamani tilanne on johtanut siihen, että pimeän aikaan pääkulkuväylien varrella olevat huoneistot ovat pimeinä ilman pysyvää yleisvalaistusta. Ennen kuin kunnon valaistus löytyy ja työvalot saadaan päälle, kompastellaan pimeässä ja on suuri vaara törmätä lattioille jätettyihin esineisiin tai betonilattioissa oleviin korkoeroihin. Pimeässä saattaa olla odottamassa myös suojaamattomia aukkoja, joista voi pudota kerrosvälin alas. Työtapaturman vaara on siis ilmeinen huonosti ja puutteellisesti valaistulla työmaalla.
Työntekijöiden suojakypärissä olevat akku- tai patterikäyttöiset valaisimet ovat myös muodostuneet joillain työmailla joillekin ammattiryhmille jopa pääasiallisiksi työvaloiksi. Puutteellinen valaistus ja puutteellinen sähköistäminen aiheuttavat myös käsittämättömän määrän hukkaan heitettyä rakentamisen aikaa. Kohta varmaan aliurakoitsijoiden pitää kantaa mestoille valo juuttisäkillä, kuin Hölmölässä? Naurettavaa pelleilyä työmaan päätoteuttajalta. Pelleily kun ei tuo säästöä säästövimmassa, eikä turvallista työtä mestalle.
Rakentamista koskeva työturvallisuussäätely edellyttää työmaan pääurakoitsijaa valaisemaan työmaan kokonaisuudessaan, ja vielä korostetusti tulee valaista työmaan kulkutiet. Työmaat, joilla pääurakoitsija valaisee pelkästään työmaiden kulkutiet ja siirtää omaa valaisuvastuutaan aliurakoitsijoilleen työmaan muilta osin, ovat rakentamista koskevan työturvallisuussäätelyn hengen vastaisia.
Toimistossa työtä tekevien työskentelypisteiden ja toimiston valaistuksen suuruutta ja riittävyyttä määritellään ilmeisen tarkasti luxeina ja lumeneina. Tehokas ja oikea valaistus parantaa työssä jaksamista ja ehkäisee myös työtapaturmien sattumista. Suuntaus pitäisi olla sama rakentamisen toimialoilla.
Rakennustyömailla pääurakoitsijan tulee järjestää täydellinen ja joka kolkan valaistus, kuten nykymääräyksetkin edellyttävät. Mestoilla tulisi siirtyä valaistuksen määrän ja tehon mittaamisen luxeina ja lumeneina. Työmaan viikkotarkastuksen yhteydessä valaistuksen määrää ja tehoa mitattaisiin tulevaisuudessa mittarein. Työsuojeluviranomaiselle pitäisi saada säädökseen pykälä, jolla he pystyvät puuttumaan paremmin puutteellisiin työmaavalaistuksiin. Tärkeintä olisi tietysti se, että ala itse laittaisi rakennustyömaiden valaistuksen kuntoon.
On tärkeää ja taloudellista, että rakentajat pystyvät tekemään työnsä laadukkaasti ja turvallisesti työmaan päätoteuttajan järjestämällä tehokkaalla valaistuksella. Nykyvalaisutekniikat tuleekin ottaa laajasti käyttöön ja valaistuksen oikeaa määrä on pystyttävä mittaamaan.