Takaisin

Tilaajavastuuvalvonta on määrännyt miljoonien laiminlyöntimaksut

Rakennusalan tilaajavastuuvalvonta on tarkastuksissaan määrännyt laiminlyöntimaksuja lähes kolmen miljoonan edestä. Lähes jokaisessa rakentamistoimintaa koskevassa laiminlyöntimaksupäätöksessä puutteina on ollut verojen maksua sekä eläkevakuuttamista koskevat asiat.

Rakennusalalle on tehty vuosina 2007–2014 yhteensä 4 408 tilaajavastuutarkastusta. Tähän mennessä laiminlyöntimaksuprosessiin on johtanut 784 tarkastusta, ja niistä noin kahdessa kolmasosassa on määrätty laiminlyöntimaksu. Laiminlyöntimaksujen yhteenlaskettu arvo on vajaa kolme miljoonaa euroa.

Rakennusalan tilaajavastuuvalvonnan tavoitteena on varmistaa, että pääurakoitsijan lisäksi myös urakkaketjussa olevat alihankkijat ovat noudattaneet selvitysvelvollisuutta ketjun kaikilla tasoilla. Valvonta on tuottanut tulosta: vuonna 2014 tilaajavastuulain selvitysvelvollisuutta noudatettiin selvästi aiempia vuosia paremmin joka kokoluokan yrityksissä. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue vastaa tilaajavastuulain valvonnasta koko Suomessa.

Tilaajavastuulaki tuli voimaan vuonna 2007 ja sen tavoitteena on edistää tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista sekä torjua harmaata taloutta. Rakennusala on tilaajavastuuvalvonnan suurin yksittäinen kohde: kaikista vuosien 2007–2014 aikana tehdyistä tilaajavastuutarkastuksista noin 56 prosenttia kohdistui rakennusalalle.

Tilaajavastuulakiin on äskettäin tehty muutoksia, jotka astuivat voimaan 1.9.2015. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue järjesti 2.10.2015 infotilaisuuden tilaajavastuulain muutoksista ja rakennusalan harmaan talouden valvonnan tuloksista.

Laiminlyöntimaksujen syynä yleensä
puute liittyen veroihin ja eläkevakuuttamiseen

Laiminlyöntimaksuprosessiin johtaneissa tapauksissa on näkynyt lakisääteisten maksuvelvoitteiden puutteellinen hoitaminen. Lähes jokaisessa rakentamistoimintaa koskevassa laiminlyöntimaksupäätöksessä puutteina on ollut verojen maksua sekä eläkevakuuttamista koskevat asiat.

Toinen merkittävä peruste laiminlyöntimaksujen määräämiselle ovat olleet tilanteet, joissa tilaajan olisi tullut sopimusta tehdessään ymmärtää, ettei sopimuskumppanilla ole ollut tarkoitus täyttää sopimuspuolena ja työnantajana lakisääteisiä velvoitteitaan. Näitä tapauksia on ollut karkeasti jaoteltuna kolmea päätyyppiä. Ensinnäkin tilaajan on tullut ymmärtää alihankintasopimuksen hinnoittelusta, että kyseistä työtä ei voida tarjotulla hinnalla tehdä siten, että sopimuskumppani huolehtii myös verojen tilittämisestä sekä työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja vähimmäispalkkojen maksamisesta kaikille työtuloksen aikaansaamiseen tarvittaville työntekijöille. Toiseksi sopimuskumppani on ilmoittanut noudattavansa palkan maksussa esimerkiksi Viron tasavallan minimilainsäädäntöä, eli Suomen työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia on pyritty tietoisesti kiertämään. Kolmas ja harvinaisempi peruste on ollut sopimuskumppanin kokoon suhteutettuna merkittävän suuret järjestelemättömät verovelat, jotka ovat olleet pienimmässäkin tapauksessa yli satatuhatta euroa.

Korotettuja laiminlyöntimaksuja on määrätty tähän mennessä kymmenen kappaletta. Näistä päätöksistä kahdesta on valitettu hallinto-oikeuteen, eli ne eivät ole vielä lainvoimaisia. Lisäksi kymmenistä tarkastuksista on käynnistetty prosesseja, jotka mahdollisesti johtavat korotettuihin laiminlyöntimaksuihin.

Lisätietoja tilaajavastuulaista:
http://www.tyosuojelu.fi/harmaa-talous/tilaajavastuu