Kiveä ja kasveja
Rakentaja-lehti 18.8.2023Capellanranta kaunistuu kotimaisella graniitilla.
Helsingin itäistä kantakaupunkia entisestään laajentava Kalasataman alueeseen kuuluva Verkkosaari alkaa jo näyttää kaupunginosalta. Korttelit ovat jo pitkälti valmiita, mutta alueen viihtyisyyteen olennaisesti kuuluva katu- ja ympäristörakentaminen on vielä meneillään. Infrayritys Tieluiska Oy:llä on useita eri kohteita ympäri aluetta, sillä työmaa on pirstaleinen ja useammassa sijainnissa.
– Olemme olleet täällä viime vuoden heinäkuusta asti ja jatkamme marraskuun loppuun. Olemme tehneet vesihuoltoa, graniittilaatta- ja katukiviasennuksia, erilaisia vihertöitä ja istutusmuureja, työmaan vastaava mestari Juha Suvinen Tieluiskalta kertoo.
Projekti on pitkän linjan infrafirmalle siinä mielessä poikkeuksellinen, että työ tapahtuu poikkeuksellisen ”pinnassa”. Pohjatyöt kaikilla työmaa-alueilla on käytännössä tehty jo valmiiksi ennen kuin Tieluiskan urakka on alkanut.
– Osa kohteista oli esirakennettu siten, että graniittilaatat on ollut mahdollista asentaa olemassa olevan massan päälle. Osassa kohteista on poistettu vanha asfaltti ja levitetty uusi oikeaan korkoon.
Capellanrannan laatoitustyö on poikkeuksellisen suuri. Suomalaista Mäntsälän punaisesta graniitista tehtyä laattaa asennetaan noin 11 00 m², asfalttia sen sijaan vain 6 000 m². Iistutuksia varten tulee eri puolille aluetta yhteensä 150 metriä tukimuuria.
Työmaalla työskentelee tällä hetkellä noin 20 työntekijää, koko aikana tekijöitä on ollut yli 150, osa aliurakoitsijoita. Kaivureita on 2 ja lisäksi työmaalla pyörii 3 pientä pyöräkuormaajaa.
KYMP-talon erikoispuutarha
Yksi iso osa Tieluiskan urakkaa on Helsingin uusi Kaupunkiympäristötalon eteen tuleva Työpajanpiha. KYMP-talon katon alla toimii muun muassa Rakennusvalvonta.
– Rakennuksen lasi-ikkunan takana on usein yleisöä seuraamassa töiden sujumista, työmaainsinööri Toni Hanka naureskelee.
Viherrakentaminen alueella tehdään yrityksen omalla väellä. Työpajanpiha on biohiilen käytön kokeiluhanke, joten se vaatii osaamista. Kokeilussa muodostetaan 2 erilaista perenna-aluetta, joiden kasvualustassa testataan biohiilen käyttöä. Jokaista biohiilialuetta vastaa myös vertailukelpoinen rinnakkaisalue, jolla ei ole biohiiltä mutta jossa on muuten sama kasvualusta ja samat kasvit. Biohiilen määrä kasvualustassa on 20 prosenttia.
– Oma ensikokemukseni biohiilen sekoittamista oli sotkuista puuhaa, joka paikka oli mustana sen jälkeen, Tieluiska Oy:n pääluottamusmies Tiina Hynninen kertoo.
Hynninen ei työskentele tällä työmaalla, mutta hänellä on kokemusta biohiilen käytöstä, sillä hän työskentelee Tieluiskan ”multapuolella”, eli nostaa ja sekoittaa maa-aineksia viherrakentamisen tarpeisiin.
Työpajanpuistoon istutetaan yli 80 erilaista kasvia. Puistossa on varjoisia ja aurinkoisia paikkoja, joille istutetaan erilaisia kasveja sen mukaan, minkälaisia olosuhteita ne kaipaavat. Koko puiston alla kulkee Tieluiskan rakentama kastelujärjestelmä, jota ohjataan tarpeiden mukaan.
– Parin vuoden päästä näkee jo kunnolla, miten kasvit pärjäävät, Juha Suvinen kertoo.
Naisia konekuskeiksi
Tiina Hynninen valittiin yrityksen luottamusmieheksi tämän vuoden helmikuussa.
– Edellinen luottamusmies pyysi lähtemään ehdolle, Hynninen kertoo.
Hynninen on ollut Tieluiskalla töissä 5 vuotta. Sitä ennen hän toimi pitkään perhepäivähoitajana.
– Lastenhoitotaidosta on hyötyä luottamusmieshommassa, Hynninen toteaa naurahtaen.
Työssään Hynninen nostaa, kuorii, kasaa, kuormaan ja seulon materiaalia mullanjalostuksen käyttöön. Konekuskin tutkinnon hän suoritti Työtehoseuran koulutuksessa jo vuonna 2002.
– Silloin kuskeina ei vielä ollut hirveästi naisia. Nykyään heitä alkaa olla selvästi enemmän.
– Ensimmäisessä alan työpaikassani minut heitettiin syvään päätyyn; siinä on kone, ala töihin, oli perehdytyksen sisältö. Onneksi siinä pystyi vähän hyödyntämään naiseuttakin, kaikki neuvoivat mielellään, jos en osannut jotakin, Hynninen muistelee.
Hynnisellä on riittänyt hyvin töitä siitä asti, kun hän tuli taloon.
– Tieluiskalta soitettiin silloin 5 vuotta sitten, että tuletko isyysloman tuuraajaksi. Olin jo päättänyt, että haluan taas kodin ulkopuolelle töihin.
Hynninen asuu Tuusulassa ja työpaikkana toimivat sekä yrityksen multa-asema että maanottopaikka. Työskentelyalue on Raaseporista kohti pääkaupunkiseutua.
Kun Hynnisen varsinaisessa työssä tulee vähemmän kiireellinen vaihe loppusyksystä, hän aikoo osallistua Rakennusliiton luottamushenkilökurssille.
– Vaikka edellinen luottamusmies oli ehtinyt sopia esimerkiksi työvaatteiden pesuasiat kuntoon, tuli keväällä uusi tessi, josta on pitänyt viedä työmaille tietoa.
Infrapuolella ei aivan synkkää
Vuonna 1974 perustettu Tieluiska Oy kuuluu yli 40 miljoonan euron liikevaihdollaan keskisuurten infrarakentajien joukkoon. Rakennuslehden Suurimmat infrarakentajat -listauksessa se oli sijalla 15 vuonna 2022. Tieluiska on yksityisomisteinen osakeyhtiö, jolla on noin 160 työntekijää.
Yrityksen toiminta painottuu eteläiseen Suomeen, vain yksittäisiä kohteita tehdään Hämeenlinnasta pohjoiseen.
– Kun kohteet ovat suhteellisen lähellä, se helpottaa maa-aineksen saantia ja kuljetuksia, Juha Suvinen toteaa.
Rakennusalan synkät tunnelmat eivät aivan täysin ylety infrarakentamiseen.
– Suomen infra on jo pitkään ollut huonossa jamassa. Sitä on vain pakko huoltaa, Suvinen sanoo.
Myös tuore hallitusohjelma lupaa panostuksia infraan. Neuvotteluissa päätettiin lähes 3 miljardin euron liikenneinvestointiohjelmasta, minkä lisäksi hallitus on päättänyt hyödyntää täysimääräisesti EU:n CEF-hankerahoitusta, jolla tuetaan korkeatasoisten, kestävien ja tehokkaasti yhdistettyjen Euroopan laajuisten verkkojen kehittämistä liikenteen, energian ja tietoliikenteen alalla.
Tieluiskalla on useimmiten riittänyt talvisinkin töitä, vaikka Suvisen mukaan silloin kilpailu alalla on kovaa.
– Infraa tehdään jossain määrin koko vuoden ajan ja esimerkiksi multa-asemilla tehdään tuotetta valmiiksi kautta varten. Välillä osa henkilöstöstä on kuitenkin täytynyt lomauttaa talvella, mutta osa tästä tapahtuu vapaaehtoisesti, kun ihmiset haluavat itse olla talvikauden pois, Suvinen sanoo.
Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten