Työmarkkinoiden loukuttajat

Kannustinloukuista on kevään mittaan riittänyt porinaa. Loukuilla tarkoitetaan tilannetta, jossa työttömän käteen jäävä tulo ei kasva riittävästi hänen mennessään töihin. Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että työn vastaanottamisen tulee olla aina kannattavampaa kuin työttömyyskorvauksella oleminen. Kannustinloukkujen syntymiseen syylliseksi on – ilman tutkimista – tuomittu liian korkea ja kattava sosiaaliturva.
Kannattaisi harkita uutta oikeudenkäyntiä. Palkkojen pienuus on syynä tällaisen loukun syntymiselle. Jokin on pielessä, jos tulot eivät töihin mennessä nouse niin paljon, että pärjää ilman tukia. Elinkustannukset ovat liian korkeat suhteessa palkkatasoon.
Loukkujen purkamiseksi esitetyt keinot ovat kovia. Porkkanaa on tarjolla vähänlaisesti: varhaiskasvatusmaksujen poistuminen 6 500 perhekunnalta ja osa-aikatyön ottaminen liikkuvuusavustuksen piiriin. Siihen se syötävä loppui. Keppiä tarjotaan senkin edestä.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on tunnetusti enempi keppi- kuin porkkanalinjalla. Hänen johtamansa järjestön hallitus asetti elokuussa 2016 tavoitteensa valtion vuoden 2017 budjettiin. Nämä tavoitteet olivat hämmästyttävän samankaltaisia kuin maan hallituksen nyt toteuttamat toimet. Ovatko pääministeri  Juha Sipilä, valtionvarainministeri Petteri Orpo ja ulkoministeri  Timo Soini unohtaneet, ettei Häkämies ole enää ministeri? Maan hallituksen keppivalikoima on laaja eivätkä iskuilta säästy muut kuin tulohaitarin yläpäässä olevat. Asumistukea leikataan (hallituksen mukaan muutetaan kannustavaksi). Työttömyysturvan karensseja lisätään aktiivisuuden nimissä ja työttömät pakotetaan tehtailemaan turhia työhakemuksia. Aktiivisuus tarkoittaa tässä sitä, kun työtön on 3 kuukauden ajan sähköisesti lähetellyt työpaikkahakemuksia eikä tärppää, niin karenssia pukkaa. Kannustavuus lisääntyy?
Hallitus on asettanut itselleen 5 kärkihanketta. Kahdessa näistä ministeri Lindström (ent. persu, nyk. uu.vat.) on yksin vastuuministerinä. Yhdessä hän jakaa vastuun ministeri Lintilän (kepu) kanssa. Valtioneuvoston sivuilta on nähtävissä, miten kärkihankkeet etenevät ja mitä saavutuksia on saatu aikaan. Toisen kärkihankkeen saavutukseksi luetellaan muun muassa työttömyyspäivärahan enimmäiskeston lyhentäminen ja vuorotteluvapaan myöntämisehtojen tiukentaminen. Kolmannen kärkihankkeen saavutuksia ovat muun muassa koeajan pidentäminen, määräaikaisten työsuhteiden perusteiden muuttaminen (ei perustetta pitkäaikaistyöttömille).  Lisäksi takaisinottovelvollisuutta on lyhennetty.
Kun katsoo tätä listaa, on helppo päätellä kenelle nämä ovat saavutuksia. Ne ovat saavutuksia työnantajien haukkalinjalle ja hallituksen köyhät kyykkyyn, ammattiyhdistys nöyräksi -ajattelulle. Työntekijöiden ja työttömien on vaikea pitää näitä saavutuksina. Hirvittää ajatella, minkälainen saavutuslista on sen jälkeen, kun loppukauden päätoimet on tehty. Koko työlainsäädäntö, vuosilomalaki mukaan lukien, on muutosvalmistelussa. Olettaa sopii, että hallituksen saavutukset eivät työlainsäädännön osalta tule oleellisesti poikkeamaan edellä luetelluista.
Kaikkein kummallisin hallituksen ”onnistuminen” kannustinloukkujen purkurintamalla oli sote-uudistus (nyt jo haudattu), jossa hallitus halusi siirtää yli 15 miljardia yhteiskunnan rahaa yksityisten yritysten kilpailtavaksi. Asia ei ilmeisesti kiinnostanut riittävästi monikansallisia terveysalan yrittäjiä. Kannustaakseen yrityksiä mukaan kilpailuun hallitus päätti antaa niille mahdollisuuden hallintarekisterin käyttöön. Veronmaksajat kiittävät.

Matti Korhonen
työehtotoimitsija