Suomen malliin

Elinkeinoelämän Keskusliiton päätös luopua tulopoliittisista kokonaisratkaisuista synnytti uuden idean, Suomen mallin. Tässä mallissa vientiteollisuuden liitot määrittävät kaikkien työntekijöiden palkankorotusten tason. Malli kuopattiin jo viime keväänä. Vai kuopattiinko?
Näyttää siltä, että nyt EK jäsenliittoineen pyrkii sementoimaan Teollisuusliiton neuvotteleman tuloksen linjaksi, jota ei saa missään tapauksessa ylittää. Työnantajat siis luopuivat kokonaisratkaisuista muilta osin, paitsi äärimaltillisten palkankorotusten osalta.
Peiliin katsomista riittää työntekijäpuolellakin. Näyttää siltä, että useat liitot ovat ottaneet Suomen mallin annettuna sitoessaan palkankorotuksensa vientiteollisuuden yleiseen linjaan jo ennen kuin ratkaisu tehtiin. Toki jokainen liitto tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan, mutta tällä tavalla yhdelle tai muutamalle liitolle kohdistuu kohtuuton paine tehdä ratkaisuja.
Vientiteollisuuden on huolehdittava kilpailukyvystään, sen kaikki ymmärtävät. Sitä ei, että sisämarkkinoilla toimivat alat eivät missään olosuhteissa saisi ylittää vientiteollisuuden työehtoratkaisujen kustannusvaikutusta.
Ilman ekonomin koulutustakin ymmärtää, ettei talous pyöri, jollei kansalaisilla ole ostovoimaa. Työntekijöiden, työttömien ja eläkeläisten kurjistaminen ei ole hyväksi sisämarkkinoille. Rikas ei käy parturissa yhtään useammin rikastuttuaan enemmän. Köyhä sen sijaan jättää joka toisen parturikäynnin väliin, kun rahat kuluvat aivan välttämättömään.
Kokonaisratkaisuista luopumista perusteltiin toimialojen erilaisuudella ja sillä, että kunkin alan erityiskysymykset tulee ratkaista alakohtaisesti. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Puheet eri suuruisista palkanmaksuvaroista on kuitenkin unohdettu kokonaan. Nyt näyttää siltä, että millään toimialalla ei olisi palkankorotusvaraa. Suomen Yrittäjät kauhistelevat Teollisuusliiton sopimaa, kahdelle vuodelle jyvitettyä 3,2 prosentin kustannusvaikutusta.
EK:n paimentamien työnantajien hirttäydyttyä vientiteollisuuden palkkalinjaan, syntyy väistämättä tilanteita, joissa valtakunnansovittelija joutuu töihin. Onko sovittelukoneisto viritetty vienti-Suomen malliin? Pelkään pahinta.
Rakennusliitto neuvottelee työehtosopimusten jatkosta ensi vuoden alkupuolella. Rakennusala elää kasvun aikaa ja työntekijöille kuuluu kakusta oma osansa. Työnantajilla ei ole koskaan ollut rahaa, kun palkoista neuvotellaan, tuskin nytkään. Rakennusliitto nyhtää jokaisen sentin, joka nyhdettävissä on. Nähtäväksi jää mihin viisari pysähtyy.
Näin unen, jossa sisämarkkinoiden työntekijöitä edustavat ammattilitot löivät hynttyyt yhteen ja toteuttivat sisä-Suomen mallin palkkaratkaisun. Tässä mallissa palkansaajien ostovoimaa kasvatettiin euromääräisillä palkankorotuksilla, palauttaen nais- ja matalapalkkaerät. Heräsin kuitenkin linnun lauluun, joka kuului: kiky kyy, kiky kyy.

Kimmo Palonen
neuvottelupäällikkö