Huh Hellettä…

Pölyn laskeuduttua on aika arvioida tämän kertaista työehtokierrosta. Työehtokierrokset ovat aina omanlaisiaan, niin tämäkin. Tuskin kukaan kuitenkaan osasi tammikuussa, kun neuvotteluja aloiteltiin ennustaa, mitä tuleman pitää. Sopimusten sisältö on tarkasteltavissa liiton kotisivuilla ja lehdessä. Koroukset eivät päätä huimaa, mutta vertailun vuoksi kannattaa tutustua muihinkin kuin Rakennusliiton solmimiin työehtoratkaisuihin. 

Teollisuusliitto solmi omat työehtosopimuksensa syksyllä 2017. Tätä ennen muun muassa AKT ja SEL olivat jo etukäteen sitoneet palkkaratkaisunsa Teollisuusliiton sopimusta vastaavaksi. Vielä kaikkea tätä ennen nyt väistyvä valtakunnansovittelija Minna Helle ilmoitti lehtihaastattelussa missiokseen huolehtia siitä, ettei yksikään liitto tule saamaan sovittelijan toimistolta yhtään enempää kuin mitä kierroksen avaaja sopii. Täytyy tunnustaa, että tämän lupauksen Helle piti täydellisesti.

Liitto toisensa jälkeen joutui nielemään etukäteen päätetyn ”yleisen linjan” mukaiset työehtoratkaisut valtakunnansovittelija Helteen suotuisalla avustuksella. Linjan kustannusvaikutuksen vahtiminen tapahtui EK:n toimesta. Etelärannassa excel-taulukkoja pyöriteltiin ja vahdittiin ettei yksikään liitto vahingossakaan saa yhtään enempää kuin muutkaan.

Jo heti tammikuussa työnantajapuolen neuvottelijat ilmoittivat meille päättäneensä yhdessä EK:n muiden jäsenliittojen kanssa, että kaikille palkansaajille, myös rakentajille syötetään sama katkera kalkki. Minkäänlaista pelivaraa ei ole, koska näin me päätimme, ilmoittivat EK:n juoksupoikina toimineet Rakennusteollisuuden palkkarengit.

Kun maaliskuun alussa voimaan tullut ylityökielto ei aiheuttanut riittävää painetta, jouduimme jättämään työtaisteluilmoitukset kohdennettuihin yrityksiin neuvottelujen vauhdittamiseksi. Kun uhat työtaisteluista jättää, kutsuu väistämättä sovittelu, näin määrää laki.

Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi kommentoi omassa blogissaan ensimmäistä sovittelua mm. seuraavasti: ”Vastapuolelta istunnossa oli kolme edustajaa, jotka ilmoittivat olevansa sidottuja yleiseen linjaan. Me ilmoitimme omat esityksemme. Minna Helle totesi: RT on sidottu, heillä ei ole lupaa muuhun. Siinäpä se sovittelu sitten oli”. Näin se meni – ikävä kyllä.

Asia, joka on jäänyt kertomatta, liittyy kolmanteen sovitteluun, jossa olimme varapuheenjohtaja Kyösti Suokkaan kanssa. Sovittelija Helle laittoi meidät ja työnantajien neuvottelijat omiin kabinetteihin ja alkoi tunnustella osapuolten tuntoja ja mahdollisia raameja, joilla sovinto voisi syntyä. Tavattuaan työnantajat Helle tuli luoksemme ja kysyimme häneltä: ”onko työnantajapuoli valmis ylittämään yleisen linjan”. Helle vastasi, että hänen käsityksensä mukaan kyllä on, mutta nyt teidän pitää kertoa kuinka paljon olette valmiita tinkimään omista vaatimuksistanne.

Onneksi emme olleet ensimmäistä kertaa neuvotteluissa ja siksi jätimme vastaamatta sovittelijan kysymykseen ja pyysimme työnantajan edustajat paikalle. Esitimme saman kysymyksen työnantajille ja vastaus oli: emme ole valmiita ylittämään yleistä linjaa, koska niin olemme päättäneet. Tämän jälkeen Helle ilmoitti meille, että nyt alan laittamaan teille painetta kertomalla julkisuuteen, ettei Rakennusliitto halua neuvotella, eikä sopia. Avauduimme sovittelijalle siinä määrin, ettei hän kuitenkaan tästä asiasta twiitannut. Sovittelija siis painosti ja jos ei nyt aivan valehdellut niin käytti ainakin erittäin kyseenalaisia keinoja saadakseen meidät taipumaan haluamaansa lopputulokseen.

Tämän episodin halusin kertoa siksi, koska paitsi Minna Helle niin jotkin muutkin tahot edelleen väittävät sovittelijan toimineen puolueettomasti sovintoon pyrkien ja etenkin Suomen edun mukaisesti.

Jos Suomen etu on, että työnantajien keskusorganisaatio määrittelee kaikille palkansaajille työehtoratkaisujen maksimitason sovittelukoneiston suosiollisella avustuksella, niin silloin ollaan pahasti metsässä. Ajatelkaapa jos työehtokierros olisi avattu jonkin vahvan liiton toimesta vaikkapa 5%:n palkankorotuksin ja SAK olisi päättänyt, että kaikille sen jäsenliitoille tulee saada saman tasoiset ratkaisut. Sovittelija olisi sitoutunut tähän linjaan ja lopuksi vielä hänet olisi palkattu SAK:hon johtotehtäviin. Mikä älämölö olisikaan syntynyt.

Kaikesta huolimatta selvisimme kierroksesta kuivin jaloin. Ei hurraahuutoja, mutta asiallista eteenpäin menoa työ- ja palkkaehdoissa. Tämä siksi ja vain siksi, että lopulta sulku-uhkien ja erilaisten piruettien jälkeen teimme kuitenkin sopimukset työnantajaliittojen kanssa ilman ulkopuolisten puuttumista.

Kimmo Palonen

Neuvottelupäällikkö