Axu Raitamaa (vas.) ja Hannu Puustinen valmistelevat nostoa.
Larabe Oy:n työmaa Kirkkonummen Masalassa oli toukokuun lopulla 2 kerrostalon urakan osalta loppusuoralla.
– Nostamme juuri viimeistä kiveä. Olemme vuoron perään tehneet molempia taloja rinnakkain, Larabe Oy:n työsuojeluvaltuutettu, alamies Hannu Puustinen toteaa.
Seuraava työmaa on Järvenpäässä, jonne Larabe tekee pari 7-kerroksista kerrostaloa.
– Ne ovat ontelolaattatyömaita.
Puustinen kehuu koko työporukkaa. Erityiskiitokset saa Havatorin nosturikuski Jari Turpeinen.
– Hyvä kuski vaikuttaa paljon työntekoon. Silloin ei tarvitse kiroilla niin paljon, että päähän koskee illalla.
– Oikein hyvä kuski, rauhallinen ja taitava, runkorakentaja Axu Raitamaa jatkaa kehuja.
Larabella tehdään kaikki mahdolliset työt urakalla. Omia työntekijöitä on 15 henkeä, mikä riittää 2 työmaan pyörittämiseen yhtä aikaa.
– Joskus urakka menee paremmin, joskus huonommin, Raitamaa kertoo.
Raitamaa on tullut Laraben leipiin vajaat 5 vuotta sitten. Aikaisempi työpaikka oli PKR Groupissa
– Olen tehnyt runkotöitä 13 vuotta. Olen tehnyt kaikkia työvaiheita.
Eläkkeelle vasta 75-vuotiaana
Hannu Puustinen täyttää syksyllä 74 vuotta.
– Olen ollut alamiehenä pitkään, jo 20 vuotta, Puustinen laskee.
Alamiehen työ on liikkuvaa.
– Päivän aikana tulee otettua yli 15 000 askelta. Paikallaan ei tarvitse olla. Tälläkin työmaalla oli 5 fakkia käytössä.
Puustinen aikoo olla töissä 75-vuotiaaksi asti.
– Eläkkeellä olosta ei tulisi mitään. Täällä on hyvä porukka, joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Minä suorastaan nautin työnteosta.
Työnteon herkkua Puustinen on maistellut lapsuudesta lähtien. Kotitilalla Vehmersalmella työntekoon harjaannuttiin heti kuin vain kynnelle kykeni. Puustinen teki savottaa hevosmiehenä jo ennen armeijaa.
– Silloin oli kovia talvia eivätkä työvaatteet ja -kengät olleet sellaisia kuin nykyään.
Puustinen ei osaa lomallakaan olla paikallaan. Kesämökillä Vehmersalmella on kaikenlaista puuhaa. Viime vuosina Puustinen on pitänyt pitempiä lomia.
– Pidin viimeksi kesällä 4 kuukautta kesälomaa. Tein risusavottaa ja halkoja. Veljeni, joka oli kotitilan isäntänä, on menehtynyt, joten tein myös tilan töitä.
Vehmersalmella ei ole kuitenkaan riittänyt tarpeeksi tekemistä, sillä Puustinen on käynyt kahtena kesänä saneeraamassa Kuopiossa kerrostaloja Juhin Rakennus Oy:n työmailla.
Rakennustyöt Puustinen aloitti vuonna 1974 Rakennusliike Matti Rinttilä Oy:n leivissä Kuopiossa. Etelä-Suomeen Puustinen muutti vuonna 1989. Rakennusala on muuttunut parempaan suuntaan etenkin työturvallisuuden osalta.
– Oli se hurjaa, kun esimerkiksi kattotöissä ei ollut mitään kaiteita. Työturvallisuutta valvotaan nykyään paremmin. Aikaisemmin työmailla tuhrattiin viinan kanssa. Sitä ei enää tapahdu.
Puustisella on työtapaturmien takia leikattu sekä polvi että olkapää.
Pitkästä työurastaan huolimatta Puustinen on ensimmäistä kauttaan työsuojeluvaltuutettuna ja varaluottamusmiehenä.
– Tämä on helppoa työtä, kun Piitulainen hoitaa kaikki asiat kunnolla. Vaihdamme parhaillaan talvivaatteita kesäisempiin. Vanhat työvaatteet lähtevät pestäväksi ja korjattavaksi.
Laraben toimitusjohtaja Juha Piitulainen saa melkoiset kehut työntekijöiltään. Palkkaus on kohdillaan, turvavarusteet ovat kunnossa ja työnjohdolla on asiallinen ote. Piitulaiseen Puustinen tutustui 1980-luvun puolivälissä Neuvosto-Virossa Muugan sataman rakennustyömaan raudoitushommissa.
Sopuvaaleilla luottamusmieheksi
Puoli vuotta sitten pääluottamusmieheksi valittu urakkaporukan nokkamies Jani Thil on parhaillaan vanhempainvapaalla.
– Meillä oli vaalit, mutta olin ainoa ehdokas. Ei tarvinnut hirveästi taistella luottamusmiespaikasta, Thil hymähtää.
Thil on ollut Laraben palkkalistoilla 5 vuotta. Edellinen työnantaja oli jo konkurssin tehnyt ME-perustukset Oy.
Luottamusmiehen pesti on leppoisa, sillä asiat ovat kunnossa ja järjestäytymisaste hipoo 100:a prosenttia.
– Sen verran myyntipuheita joutuu pitämään ja muistuttamaan, että Rakennusliitto on työntekijän puolella.
Jäsenmaksun suuruus on eniten kritiikkiä aiheuttava tekijä.
– Puhumalla olen kuitenkin saanut kaikki pysymään jäseninä.
Thil tykkää tehdä töitä urakalla.
– Se on sekä pääurakoitsijan että aliurakoitsijan etu, kun homma toimii hyvin työmaalla.
Nokkamiehenä Thil tasapainoilee hyvän palkkatason ja yrityksen pärjäämisen kanssa. Tähän asti molemmat ovat onnistuneet Laraben työmailla.
– Me olemme ensimmäiset kolmekirjaimiset työntekijät, jotka asukkaat tapaavat, YIT:n vastuukorjaaja Juha Seittonen kuvaa omaa brändityötään.
Kun takuukorjaaja soittaa asukkaan ovikelloa, hyvä supliikki auttaa korjauskeikan onnistumisessa. Juha Seittosella on puheenlahjat kunnossa, sillä hän on porilaisuudestaan huolimatta evakkokylän ja karjalaismummon kasvattama. Seittonen on ollut YIT:n kirjoilla 5 vuotta.
– Tein yrittäjänä maalarin hommia kymmenkunta vuotta. Paras opinahjo timpurin hommiin on se, että asuu vuonna 1952 rakennetussa rintamamiestalossa, Seittonen kuvaa.
Seitosella on pohjilla maalarin ammattikouluopinnot, mutta amiksen jälkeen oli muita kiireitä. 1980-luvun alusta lähtien porilainen Dingo-yhtye työllisti rumpalia pitkän tovin. Lopulta bändi hajosi ja Seittonen päätyi helsinkiläiseen musiikkiliikkeeseen rumpumyyjäksi.
Pojalleen rumpuja ostamaan tullut rakennusyrittäjä houkutteli Seittosen ensin satunnaisiin keikkatöihin ja lopulta töitä oli niin paljon, että hän pisti oman firman pystyyn. Vuonna 2008 iski maailmanlaajuinen pankkikriisi ja rakentaminen loppui kuin seinään.
– Jäin vähän tyhjän päälle. Mietin, että mitä nyt. Vaimo muistutti, että onhan sinulla ne lähihoitajan pahvit takataskussa.
Pienen epäröinnin jälkeen Seittonen haki sote-alan töitä. Työpaikkoja oli tarjolla valittavaksi asti. Seittonen työskenteli ensin Helsingin kaupungin Maunulan kotihoidossa 4 vuotta. Sen päälle yksityisessä sote-firman kouluttajana vajaat 3 vuotta.
– Palasin sen jälkeen takaisin kotihoitoon, mutta työ oli muuttunut sellaiseksi hullunmyllyksi mitä se tänä päivänä on.
Seittoselle sysättiin liian paljon vastuuta.
– Saatoin olla ainoa pistosluvallinen hoitaja iltavuorossa. Illalla saattoi olla 20 kotikäyntiä diabeetikon luona. Siinä lopulta alkoi miettimään, onko antanut oikean insuliininannoksen oikealle ihmiselle. Vaikka niiden mummojen kanssa oli hauskaa tehdä töitä, oli pakko lopettaa.
Seittonen kokeili vielä sote-alan hommia yhden kesän Kymenlaaksossa. Suunnitelmat muuttuivat, kun tuttu mestari YIT:ltä soitti ja kysyi kiinnostaisiko vastuukorjaushommat.
Toisen asunto, korjaajan työmaa
Vaikka Seittosella ei ollut varsinaista työkokemusta pienkorjauksesta, aikaisempi työura loi hyvät pohjat takuukorjausten tekoon. Vastuukorjaajat ovat tärkeä lenkki YIT:n maineenhallinnassa.
– Olen oppinut, kuinka toisen kotiin mennään, koska se on samalla minun työmaani. Osaan säilyttää harmonian näiden välillä. Osaan myydä itseni siinä langanohuessa tilanteessa.
Juha Seittonen on huomannut, että takuukorjausten tekijälle kaikesta rakennusalan ulkopuolisesta työkokemuksesta on hyötyä korjauskeikalle lähdettäessä.
Välillä asukkaan kanssa ei kuitenkaan oikein päästä puheväleihin ja sopimaan asioista jouhevasti. YIT:n mestarit tulevat tässä vaiheessa neuvottelemaan ja takuukorjaukset etenevät jälleen yhden asunnon verran eteenpäin.
– Tällaisia tilanteita on aika vähän. Pääosa asukkaista on erittäin mukavia.
YIT:n työntekijä on aina paikalla myös silloin, kun vastuukorjaus kuuluu aliurakoitsijalle. Se tuo välillä lisäjenkaa asiakaspalveluun. Urakoitsijan työntekijät työskentelevät yleensä työmaalla, jossa ei ole asukkaita. Läppä saattaa olla liian roisia ulkopuolisten kuultavaksi tai asunnon suojaus voi unohtua, jolloin Seittonen viheltää pelin poikki ja kertaa porukalle käytöstapoja.
– Me YIT:n takuukorjaajat olemme iskunvaimentimena asukkaan ja urakoitsijoiden välillä.
Seittonen on tehnyt Kuninkaantammessa takuukorjauksia viime syksystä lähtien. YIT:n takuukorjaajia on alueella yhteensä 3 työparia.
– Asuntoon ei saa mennä yksin.
Kuivumishalkeamat ovat yleisin korjauskohde. Seittoselle lankeaa yleensä kuivuneiden akryylimaalien siistiminen ynnä muut maalaushommat.
– Sen lisäksi on jonkin verran ovien ja ikkunoiden säätöä. Jonkin verran tehdään pieniä laatoitushommia, mutta niitä tekevät aliurakoitsijatkin.
Aikaisemmin Seittonen teki 10-vuotiskorjauksia.
– Ne ovat yleensä isompia korjauksia. Niihin tarvitaan nostureita ja telineitä.
Isommissa korjauskohteissa kokeneemman työparin opastuksesta on ollut suurta apua.
Silmätippoja vanhukselle kittausten välissä
Seittonen on huomannut, että kaikesta rakennusalan ulkopuolisesta työkokemuksesta on hyötyä.
– Olin tekemässä asunnossa halkeamakorjausta. Asukas oli huolissaan ja kysyi, tuleeko korjauksesta paljon pölyä?
Seittonen kertoi vanhalle herralle, että työpari käyttää imuria koko ajan kohteessa, jotta pölyhaitat minimoidaan mahdollisimman vähäisiksi. Paljastui, että vanhan herran puoliso on juuri menossa kaihileikkaukseen. He pelkäsivät, että pöly kulkeutuisi verkkokalvolle ja hankaloittaisi leikkauskohdan paranemista.
Seittonen sai työparinsa kanssa alustavat kittaukset tehtyä ja sopivat pariskunnan kanssa seuraavan päivän aikatauluista. Paljastui, että vanhalla rouvalla oli myös huoli siitä, kuinka osaavatko he annostella leikkauksen jälkeisiä silmätippoja oikein.
– Mitäs, jos tulen aamulla kello 8 ja laitan ensimmäiset tipat ja opetan miehesi samalla tippojen laittoon. Minulla on tuhansien kertojen kokemus tippojen laitosta, Seittonen ehdotti rouvalle.
Rouva rauhoittui ja suostui hoitoratkaisuun.
– Seuraavana aamuna aviomies kertoi, että rouva oli koko ajan puhunut lääkärille, että hänellä on hoitaja kotona tippojen antamista varten. Kävin antamassa vielä päivätipatkin. Siitä tuli itsellekin oikein hyvä fiilis.
Heikki Alaraatikka on huomannut, että metsureilla on hyvät lähtökohdat opetella hirsirakentamista.
Hirrenveistäjä Kimmo Vuorijärven mielestä hirsirakentamista pidetään aivan turhaan tekijälleen raskaana rakennustapana.
– Tässä ei tarvitse paljoakaan nostella. Gyproc-levykin painaa, jos sitä joutuu siirtelemään.
Hirsien nostot sujuvat vanhan tukkiauton nosturilla ja hirsien nosteluun suunnitellulla kouralla.
– Tämä on vaihtelevaa työtä, eikä joudu konttailemaan.
– Teemme kaiken pukkien päällä, ylhäällä telineillä emme tee mitään, hirrenveistäjä Heikki Alaraatikka jatkaa.
Vuorijärvi ja Alaraatikka tekevät hirsirakennuksia rovaniemeläisellä teollisuusalueella. Vuorijärvellä on reilun 25 vuoden yhtämittainen kokemus hirsirakentamista. Vieläkin käytössä oleva koirankoppi oli ensimmäinen Vuorijärven pystyttämä hirsirakennus.
Alaraatikka on aiemmin tehnyt tavallisia omakotitaloja.
– Olen harrastanut hirsirakennustöitä 1980-luvun lopulta. Tämän porukan kanssa olen tehnyt töitä 6 vuotta, Alaraatikka kertoo.
Vuorijärvellä ja Alaraatikalla on parhaillaan työn alla omakotitalon hirsirunko. Talo pystytetään Simoon merenrannan tuntumaan.
– Rakennuttaja meinaa laittaa komean talon piiloon tekemällä ulkovuorauksen päälle, Vuorijärvi harmittelee puolitosissaan.
– Omistaja arvelee, että rannassa tuulee niin kovaa ja vettä tulee vaakasuorassa. Talo kestää seuraavat 300 vuotta, kun katto on ehjä.
Alaraatikan ja Vuorijärven hirsitaloissa ei käytetä muoveja tai liimoja. Lopputulos on perinteinen hirsirakennus.
Kimmo Vuorijärvellä on hirsitalotyömaan kylmin työpiste nosturin ohjaimissa.
Väljempi aikataulu, parempi lopputulos
Hirsitalon tilaajilla on yleensä väljemmät aikataulut. Talon ostajalla on ymmärrystä sille, että hosumalla ei synny kestävää rakennusta.
– Ennen ei ollut kiirettä, talon rakentamiseen saattoi olla vuosikin aikaa. Nyt tuntuu siltä, että huomenna pitäisi olla valmista, Vuorijärvi sanoo.
Vuorijärvi arvioi, että Simon omakotitalon rungon tekoon menee Rovaniemellä 5 viikkoa.
– Pystytyksessä menee 3–4 normaalia työpäivää, mutta reissuhommissa se usein kutistuu kahteen, Alaraatikka sanoo.
Pitkää päivää tehdään jo siksi, että kuljetuksessa käytettävällä tukkirekalla ja nostoja tekevällä kuljettajalla on jo kiire seuraavalle keikalle.
Isoon, 130 neliömetrin omakotitaloon uppoaa lähes 900 metriä pelkkahirttä.
– Hukkahirttä tulee vähän. Pystymme käyttämään kaikki yli 75-senttiset hirrenpalat hyödyksi, Alaraatikka laskee.
Perinteisen hirsitalon suunnitteluun kykeneviä arkkitehtejä on, mutta he ovat harvinaisempia ammattimiehiä.
– Piirustukset eivät ole niin vikaan piirrettyjä, etteikö niistä saisi korjaamalla kunnollisia, Vuorijärvi toteaa.
Piirustukset voidaan tehdä myös rungon pystyttämisen jälkeen, kuten Simon omakotitalon kohdalla tehdään.
Julkiset hirsirakennukset lisäsivät kysyntää
Ounaspuu Oy on urakkaporukan hirsitoimittaja. Paksumman pelkkahirren osalta saatavuus on heikentynyt parin viime vuoden aikana. Kunnollinen tukkipuu kasvaa hitaasti, kelohonka on hävinnyt lähes kokonaan.
– Etelässä olisi isompaakin puuta, mutta se on sitä nopeakasvuisempaa, Vuorijärvi moittii nuoren puun pehmeyttä.
Vuorijärven ja Alaraatikan ei ole tarvinnut mainostaa osaamistaan. Töitä on tullut tarjolle sopivassa tahdissa. Hirsitalon hankkijoiden tietotoimisto tuo ostajat paikalle.
Vuonna 2015 valmistunut Pudasjärven hirsitalokampus vauhditti hirsirakentamista selvästi. Perinteinen hirsi nousi arvoonsa, kun maailman suurin hirsirakennus nousi otsikoihin.
– Kun Suomessa ruvettiin tekemään julkisia rakennuksia hirrestä, myös omakotitaloja alettiin rakentaa enemmän. Sitä ennen hirsirakentaminen oli painottunut loma-asuntoihin.
Tontilla syntyy niin omakotitaloja, huviloita kuin saunojakin. Tilaajia on ympäri Suomea. Yksi Vuorijärven suurimmista rakennushankkeista pystytettiin Rymättylään. Talo oli myynnissä muutama vuosi sitten 1,75 miljoonan euron hintaan.
Joulumuorin talo Rovaniemellä on suurin hirsitalo, minkä teossa Alaraatikka ja Vuorijärvi ovat olleet mukana. Taloprojektissa työskenteli 5 veistäjää. Rakennuksen pinta-ala on 360 neliömetriä, tornin huippu keikkuu reilun 10 metrin korkeudessa. Hirsiä tarvittiin 4,5 kilometrin edestä.
– Tuntuu, että nyt on vähän hiljentynyt, Vuorijärvi miettii.
Kaksikolla on töitä jouluun asti. Näin vuodenvaihteessa tehdään vähän lyhyempää päivää.
– Maaliskuun puolivälistä alkaa hyvät rakennuskelit. Nyt on 2 pimeää vastakkain, Alaraatikka kuvaa.
Mistä seuraavat hirrenveistäjät?
Heikki Alaraatikan (vas.) ja Kimmo Vuorijärven mielestä hirsirakentaminen on tavallista rakentamista kevyempää puuhaa.
Moottorisaha on hirsirakentajan perustyökalu. Hieman yllättäen sahanterää ei tarvitse olla jatkuvasti teroittamassa.
– Teroitusväli on helposti pari viikkoa. Puu on talvella otettuna puhdasta, siinä ei ole hiekkaa, Alaraatikka sanoo.
Hirret kuljetetaan sahalta hyvin suojattuna työmaalle.
– Silloin, kun Venäjältä tuotiin keloa, sitä kuljetettiin pitkiä matkoja tavallisella tukkirekalla hiekkateitä pitkin. Silloin saattoi aamuhämärissä lentää vähän kipinöitä. Sahaa teroittaa lähes joka tankillisen jälkeen, Vuorijärvi vertaa.
Hirsirakentajille ei ole ilmaantunut jatkajia, eikä alalle ole koulutusta. Vuorijärvi epäilee, että maaseudun tyhjenemisellä on osuutta asiaan.
– Maatilat ovat nykyään harvassa. Siellä oppi tekemään kaikenlaista.
Alaraatikka on huomannut, että metsureilla on hyvät lähtökohdat kehittyä hirrenveistäjäksi moottorisahan käytön osaamisen ansiosta.
Kivijärvi ja Alaraatikka eivät pääse puutöistä eroon vapaa-ajallakaan. Molemmat harrastavat lappilaisten jokiveneiden tekoa ja korjaamista.
Edellisessä Rakentajassa kerroimme ReCreate-hankkeesta, jossa kehitetään tapoja kierrättää purettavien rakennusten betonielementit uusiin rakennuksiin. Projektin testikohteen purku alkoi syyskuun alussa Tampereella. Vuonna 1982 valmistuneen toimistorakennuksen runkoelementit puretaan kokonaisina ja ne saavat uuden elämän Skanskan tulevissa uudisrakennuskohteissa.
– Skanska toimii projektin pääurakoitsijana, purun suorittaa Umacon Oy ja elementit kuljetetaan Parman tehtaalle testattavaksi ja kunnostettavaksi siellä, tutkimusprojektia vetävä Tampereen yliopiston korjausrakentamisen tenure track -professori Satu Huuhka kertoo.
Tavoitteena on saada noin 300 elementtiä uusiokäyttöön. Skanska ei vielä paljasta, minkälaisiin kohteisiin elementit käytetään. Kohteissa pitää kuitenkin noudattaa normaaleja nykyhetken rakennusvaatimuksia.
Pitkää päivää
Torninosturinkuljettaja Hannu Tuukkanen nostaa purettua elementtiä.
Vuodesta 2006 Skanska Talonrakennus Oy:ssä työskennellyt torninosturinkuljettaja Hannu Tuukkanen hoitaa irrotettavien elementtien nostot ja saamisen maanpinnalle ehjinä. Tämä on Tuukkaselle ensimmäinen purkukohde torninosturin ohjaimissa.
– Aikoinaan olen kyllä ajoneuvonosturilla ollut purkamassa parvekekaiteita Helsingin Lauttasaaressa, Tuukkanen kertoo.
Rakennuksesta otetaan talteen ontelolaatat, pilarit ja palkit, mutta ei julkisivuelementtejä eikä massiivilaattoja. Nostot hoidetaan 370-tonnisella Yongmao-torninosturilla. Nosturissa on18 tonnin vinssi.
– Painavin kappale on tähän mennessä ollut 4,6 tonnia painava massiivilaatta. Vaikka sekin tuotiin ehjänä alas, se menee murskaukseen.
Tuukkanen tekee tällä työmaalla nelipäiväistä työviikkoa, jossa 3 päivää on pitkiä ja 1 eli torstai, on lyhyt. Tähän on päädytty Umaconin reissutyötä tekevien työntekijöiden takia.
– Itse kun olen paikallisia, ei järjestely ole ihan ideaali, mutta ymmärrän kyllä sen. Reissumiehet pääsevät helpommin kotiin käymään pitkän viikonlopun aikana.
Purkuun on varattu aikaa 3 kuukautta. Marraskuussa pitäisi olla valmista ainakin säilytettävien elementtien osata.
Tiukkana turvallisuuden kanssa
Isoimmat kurat siistitään pois elementeistä ennen niiden lähtöä kunnostukseen Parman tehtaalle.
Rakennuksen purkaminen palasina eroaa hyvin paljon esimerkiksi uudisrakennustyömaasta. Nostot itsessään ovat sinällään normaalia rutiinia, mutta irrotusvaihe onkin sitten aivan omanlaistaan työtä.
– Yksi esimerkki on nostoapuvälineen valinta. Nostot tehdään tässä päällysteraksilla, joka vaurioituu herkästi osuessaan jatkuvasti teräviin timanttisahalla sahattuihin pintoihin. Tässä nostotyössä ketjut toimisivat todennäköisesti paremmin, Tuukkanen kertoo.
Ontelolaattojen irrottaminen on osoittautunut alkuperäistä suunnitelmaa hitaammaksi.
– Laatoista on löytynyt leikkaamattomia ontelosaumarautoja ja vanhoja nostolenkkejä. Juuri kun on kuviteltu, että laatta on irti, siellä onkin vielä yksi rauta, joka pitää kiinni parinsadan kilon voimalla. Nostoja ei voi tehdä nykäisemällä laatta irti, koska se olisi hyvin vaarallista purkajille, Tuukkanen selittää.
Tällaisessa purkutyössä torninosturin kuljettajan pitää tietää hyvin tarkasti, mitä irrotettava kappale painaa, sillä nosturin veto säädetään täsmällisesti oikealle painolla. Yliveto voisi tehdä nostosta hallitsemattoman.
Jatkuva kommunikaatio sekä alamiehen että purkajien kanssa on välttämätöntä.
– Kun työskentelen uudisrakennustyömaalla, teen noston, ja kun kivi on paikallaan, voin ottaa hetken rauhassa. Tässä on oltava koko ajan skarppina ja kyttäysmoodissa 2–3 tuntia kerrallaan, kun ontelolaattaa irrotetaan. Kädet ovat koko ajan kahvoilla. Lehmän hermoja tarvitaan, Tuukkanen sanoo.
Tuukkasen mukaan työmaalla tehdään todellista pioneerityötä.
– Kehitettävää löytyy, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle.
Rakentajille on tavallista jatkaa työpäivää illasta, nipistää lomista ja viikonlopuista, jotta saa tehtyä itselleen ja perheelleen omakotitalon. Vapaa-ajan rakentaminen voi olla myös harrastus ja vastapainoa työlle.
Rakentaja-lehti esittelee 3 rakennusurakkaa. Ammattilainen ymmärtää myös oman osaamisensa rajat ja tekee sitä, mitä osaa parhaiten. Muut työt kannattaa jättää suosiolla oman alansa ammattilaisille.
Rakentajan oma jaksaminen on tärkeää omassakin rakennusprojektissa. Välillä on vedettävä henkeä, jotta jaksaa taas jatkaa.
Mieluinen tontti löytyi Kellosta
Pesoset ovat asuneet uudessa talossa tammikuusta lähtien.
Autotalli on vielä vähän kesken, vaikka runko pystytettiin tontille ensimmäisenä.
Oulun Kelloon on viime vuosina rakennettu paljon omakotitaloja. Maalari Miia ja laskentainsinööri Joonas Pesosen omakotitalo on mukavasti uuden asuinalueen nurkkatontti, joka rajautuu 2 sivulta nuoreen kangasmetsikköön.
– Tässä ei ole hirveää trafiikkia, se on lasten kannalta hyvä asia, Miia Pesonen sanoo.
Pesoset olivat etsineet tonttia Oulun pohjoisosista jo jonkin aikaan.
– Osallistuttiin tonttiarvontaankin toissa syksynä. Sitten tämä tontti ilmestyi tori.fi-sivustolle myyntiin. Tontin omistaja oli saanut kaupungilta luvan myydä tämän eteenpäin, Joonas kertoo.
Pariskunta löi tontilla kuokan maahan huhtikuussa 2022. Pesoset olivat valinneet Kastellin säältä suojaan -talopakettitoimituksen. Loppu oli pääasiassa oman työpäivän jälkeistä urakointia. Molempien lähisuvussa on osaavia rakentajia, jotka ovat käyneet talkoilemassa. Miia oli viimeisillään raskaana, kun hän maalasi siskonsa Piia Kariniemen kanssa sisäpintoja.
– Kävin välillä synnyttämässä ja sen jälkeen tulin vauvan kanssa jatkamaan maalaamista, Miia sanoo.
Autotalli on itse suunniteltu ja rakennettu, tosin vielä vähän keskeneräinen. Tallin runko tehtiin ensimmäiseksi. Se oli hyvä aputila varastoinnissa pienehköllä tontilla.
– Muutimme tänne tammikuun lopussa 2023. Kunnianhimoisena haasteena oli se perinteinen jouluksi omaan kotiin, mutta sovimme jo hyvissä ajoin, ettemme ala kiireellä tätä pilaamaan. Silloin olisi varmasti jäänyt listoja laittamatta, Joonas sanoo.
Parisuhdekin selvisi kolhuitta rakennusurakasta.
– Olenkin suositellut muille, että ei muuta kuin rakentamaan ja tehkää vauvakin siihen samaan syssyyn. Alkuvuodesta karkasimme naimisiinkin, kun kaikki meni niin hyvin, Miia sanoo.
– Asennoituminen pitää olla kohdillaan, Joonas jatkaa.
Rakentamisen etenemistä seurattiin Instagramissa
Haastattelua edeltävänä päivänä ammattivalokuvaaja oli käynyt kuvaamassa sisätiloja. Kuville on heti käyttöä, sillä Miia on pitänyt Instagramissa kotikelloon-työpäiväkirjaa lumisesta ja tyhjästä tontista lähtien.
Pesoset ovat nähneet tarpeeksi valkeita seinäpintoja työmailla, joten värimaailma kattoa lukuun ottamatta on jotain muuta. Väliovet ja pistokkeet ovat mustia.
– Kertopuurimakatto on meidän ylpeydenaiheemme. Se ei ole niin siloinen vaan raffimpi, Miia sanoo.
– Se on tehty väliseinätolpista, Joonas jatkaa.
Näyttävä sisäkatto oli työläs tehdä, mutta itse tehtynä säästi merkittävästi kuluja.
Tuoreen asuinalueen sijainti on lasten kannalta optimaalinen. Koulut ovat lähellä ja naapurustossa on saman ikäisiä leikkikavereita mukavasti.
Oulun rakennuslupakäytännöt toimivat pääasiassa sujuvasti. Rakennusbudjetti meni jonkin verran yli alkuperäisestä, mutta se johtui pääasiassa suunniteltua laadukkaammista materiaaleista. Perinteinen excel-taulukko on hyvä työkalu kulujen seurantaan.
– Kannattaa olla realistinen jo lähtövaiheessa oman ammattitaidon suhteen. Kaikkea ei kannata harjoitella itse. Silloin ei tarvitse maksaa moneen kertaan samoista asioista, Joonas toteaa.
Joonas jätti esimerkiksi liippaustyöt ammattilaiselle.
– Tässä on mukava juoda aamukahvit. Pasi Kallinen muutti avokuistin melko pian valokatteiseksi.
Talo lähelle Joensuun keskustaa
16 vuotta sitten tontteja ostettiin rivi-ilmoitusten avustuksella.
Kirvesmies Pasi Kallisen omakotitalo sijaitsee Liperin Salokylässä varttitunnin ajomatkan päästä Joensuun keskustasta.
– Lähin naapuri on 100 metrin päässä. 300 metrin säteellä on 12 taloa. Kyllä tässä maalla ollaan, näiden talojen jälkeen on pitkä pätkä ilman yhtään taloa.
2000-luvun alkussa Kallinen rupesi suunnittelemaan rakennusprojektia. Perheen lisäksi tilaa olisi oltava myös karhukoiran kasvatukseen.
– 16 vuotta sitten maakuntalehtien rivi-ilmoitukset olivat vielä voimissaan. Laitoimme ilmoituksen Karjalaiseen, että haemme omakotitalotonttia 20 kilometrin säteellä Joensuun keskusta.
Kalliset kävivät katsomassa useampaakin tonttia. Yksi oli 100 metrin päässä nykyisestä asuinpaikasta. Kallinen kiinnitti jo silloin huomiota mäennyppylään ja vanhaan talonpaikkaan. Siitä ei tullut kauppoja, mutta tien toiselta puolelta omistaja myi maapalstan rakentajalle.
Ensiksi elokuun lopulla 2007 tontilta kaadettiin puut. Polttopuiden lisäksi järeistä kuusista sai kenttäsirkkelissä tehtyä varastorakennuksen rungon tarveaineet. Asuinrakennus tehtiin Jukka-talon pienelementtipaketista. Kallinen rakensi taloaan ylitöinä ja viikonloppuisin. Isommissa hommissa apuna oli jo edesmennyt työkaveri, velipoika autteli viikonloppuisin.
– Loppysyksystä lunta oli jo 10–15 senttiä, kun rupesimme pystyttämään pienelementtejä. Sitten yllättäen tuli leuto sää. Lumet sulivat, saatiin vesikatto päälle. Leudolla kelillä aloin kaivaa viemärimonttuja ja puuhaamaan lattiavaluja ennen pakkasia. Se oli aika tiukkaa aikaa, ei tullut paljoakaan nukuttua ja viikonloputkin menivät täällä.
Pohjien liippaaja oli tilattu joulun aatonaatoksi. Talvella rakentaminen jatkui ylitöinä. Kun vaimo oli iltavuorossa, lapset lähtivät isän mukaan työmaalle. Sunnuntait Kallinen piti vapaata perheen kanssa. Omaa taloa haaveilevalle Kallinen muistuttaa, että rakennusprojekti on tiukka rypistys koko perheelle.
– Juhannusaattona nukuttiin ensimmäinen yö uudessa talossa. Sisältä oli kaikki valmista viimeistä listaa myöten. Päätin, että meillä ei muuteta keskeneräiseen taloon.
Ulkotöitä ja varastorakennuksen teko jäi vielä muuton jälkeen tehtäviksi
– Tasan 2 vuotta meni siihen, kun kaikki pihatöitä myöten oli valmista.
Pitkä työpäivä kuuluu nuoruuteen
Kallinen myöntää, että viiskymppinen ei enää tekisi sellaista määrää työtunteja vapaa-aikanaan.
– Nykyään 8 tunnin työpäivä riittää.
Tontin viimeisin uudisrakennus on pentutalo, johon karjalankarhukoiraemä Piitu pyöräytti keväällä 6 pentua. Vuosien varrella pintoja on uusittu niin sisällä kuin ulkonakin. Sisäänkäynnin harjakatoksen pellitykset on jouduttu uusimaan viime lumitalven jäljiltä.
Kallinen on ollut tyytyväinen 16 vuoden takaiseen taloprojektiinsa. Ainoastaan saunakuisti muuttui pian avokuistista valokatteiseksi.
– Minulla on varastorakennuksessa 10 neliön lämmin tila, joka toimii töihinlähtötukikohtana. Kuivattelen työvaatteeni siellä, eivät ole sisällä vaimon riesana.
Liperin kunta hoitaa asiat rakentajan kannalta asiallisesti. Lupa-asiat ovat pelanneet ja kunnallinen viemäriverkosto ulottuu nykyään Salokylään asti.
– Olemme joskus puolileikillämme puhuneet muuttamisesta vanhalle kotipaikalleni Juukaan lähemmäs metsästysharrastuksiani. Siellä palvelut kuitenkin karkaavat koko ajan kauemmaksi. Iän myötä suunta saattaa muuttua lähemmäksi palveluita.
Hyvän kelin terassi alkaa olla valmis.
Vanha kesämökki uudessa kuosissa
Vanhan kesämökin korjaaminen auttaa irtautumaan luottamusmiehen työstä.
Caverionin pääluottamushenkilön, putkiasentaja Timo Mikkosen kesämökin remontointi lähti liikkeelle siitä, kun myrsky kaatoi vuosi sitten puun mökin katolle. Peltikatto meni uusiksi ja samalla käväisi mielessä 1970-luvun alussa rakennetun kesämökin uudistaminen.
Alkutoimet hoituivat Lupapiste-verkkopalvelun kautta ja rakennuslupa tuli kuukaudessa.
– Pidimme aloituskokouksen joulun välipäivinä viime vuonna, Mikkonen kertoo.
Purkutyöt oli jo aloitettu. Lautamökistä ei jäänyt jäljelle muuta kuin runko ja korjattu katto. Sisäremontin alkusyy oli vanhoissa tunkkaisen hajuisista rakennuslevyissä. Rakennusjätettä tuli puolen tusinan peräkärrykuormallisen verran.
– Yläpohjan villat poistettiin ensimmäisenä. Villat purettiin myös lattioista ja seinistä.
Vaikka mökkiremppa sujui suhteellisen kivuttomasti, Vantaan ja Mäntyharjun välinen etäisyys teetti enemmän vaivaa muun muassa työmaan valvomisen ja rakennustarvikkeiden hankkimisen takia.
Remontin jäljiltä mökin sisäilma on raikkaampaa, tila on avarampi, valoisampi ja toimivampi. Piirustusten tekijä ja valvoja ehdotti ulko-oven siirtämistä mökin päätyyn, jonka jatkoksi tuli katettu terassi. Oven siirtämisen jälkeen sisätilojen järjestys muuttui toimivammaksi.
– Lopputulemaan olen hyvin tyytyväinen. Runko pysyi samana, mutta kaikki pyörähti sisällä vähän eri asentoon. Terassi parani ja siihen tuli ekstrana vielä hyvän kelin terassiosuus.
– Samalla uusittiin kaikki sähköistykset, jotka onnistuivat vävyn ammattiosaamisen ansiosta. Ilmalämpöpumppu tuo viihtyvyyttä asumiseen.
Vaikka Mikkonen tykkää puuhastella kesämökkitontilla, rakentaminen ei ole lähtenyt ihan lapasesta.
– Aitta on tehty vuonna 2009, jotta tenavat ja vieraat mahtuvat paremmin.
Putkarin hommia vapaa-ajalla
Putkitöitä Mikkonen pääsi tekemään, kun kaivinkonekuski katkaisi remontin alussa kaivolta tulevan vesiputken ja vesipumpun sähkövedon.
– Tehtiin pätkä uutta vesiputkea. Nyt juoksee taas kylmä vesi sisälle.
Keittiön kalusteet menivät osittain uusiksi ja samalla piti uusia putkituksia. Mökin saniteettipuoli on nyt ratkaistu pakastavalla kuivakäymälällä.
Kesäloman viimeinen iso rakennustyömaa on ollut kesämökin etuterassin teko.
– Onneksi uusioperheen pojat olivat avustamassa, sillä odotan pääsyä selkäleikkaukseen. Nuorten miesten apu nopeutti rakentamista kummasti. Meille ei jäänyt kuin lautojen katkominen ja mittaaminen. Tyttäret miehineen ja lapsenlapset ovat auttaneet pihatöissä.
Myöhemmin on tarkoitus vielä lasittaa katollisen terassin osuus.
– Silloin kalusteita ei tarvitse viedä minnekään.
Mikkonen on pitänyt huolta Mäntyharjun mökistä jo useamman vuoden ajan, mutta varsinaiset kaupat perikunnan kanssa tehtiin viime syksynä. Mikkosen vanhemmat olivat hankkineet mökkitontin vuonna 1972.
– Tämä on vastapainoa pääluottamusmiehen työlle. Täällä pääsee toteuttamaan itseään.
Hyvä yhteistyö ja työnantajan vahva rooli tekee rakentamisesta turvallista.
Työssä jaksaminen on osa työturvallisuutta, Laptin Oulun Sairaalanrinteen työsuojeluvaltuutettu ja yhteysmies Antti Mikkonen muistuttaa.
Laptin Oulun Sairaalanrinteen työsuojeluvaltuutettu ja yhteysmies Antti Mikkonen on työskennellyt lähes 3 vuotta samalla kerrostalotyömaalla. Ennen työmaapestiään Mikkonen tutustui mestaan työsuojeluvaltuutettuna jo Dosentti-talon perustusvaiheessa.
Lopullisesti Mikkonen siirtyi työmaalle Dosentin 4. kerroksen nostovaiheessa. Nyt Tohtori-kerrostalossa tehdään viimeistelyjä ja viimeisen Professori-talon runko on lähes valmis. Tontilla riittää töitä vielä vuoden verran.
Ensimmäisen talon asukkaat morjenstavat vanhasta muistista tuttua rakentajaa.
– Teimme ensimmäiseen tornitaloon lopputarkastuksen viimeisiä fiksauksia. Jos teet asiat vakuuttavasti niin kuin pitääkin, sinuun luotetaan, Mikkonen toteaa.
Luottamus antaa myös vapautta omaan työhön. Laptin työmailla työskentely on hyvin pitkälle itseohjautuvaa. Monipuolinen osaaminen tekee työstä mielenkiintoista
– Ennakoikaa ja kehittäkää itseänne. On mukava osata ja kehittyä omassa työssään. On myös mielekkäämpää tehdä erilaisia hommia kuin sitä yhtä ja samaa vuodesta toiseen.
TR-pisteitä reilut 97
Mikkonen on ollut lähes 10 vuotta Laptin palkkalistoilla.
– Alkuun olin määräaikaisella työsopimuksella, kun entinen työnantaja, Hirsiykköset Oy lomautti minut.
Hirsirakentamisen suhdanteet eivät kuitenkaan korjaantuneet ja Mikkonen siirtyi Laptille vakituiseksi työntekijäksi. Työsuojeluvaltuutetun pestissä Mikkonen on ollut vuodesta 2015 lähtien. Ensiksi työmaan tsv, vuonna 2016 yrityksen työsuojeluvaltuutetuksi, sitten aluetyösuojeluvaltuutettuna organisaatiomuutosten takia ja nyt Laptin Oulun Sairaalanrinteen työmaan työsuojeluvaltuutettuna.
– Meillä on kohta tulossa täyteen 400 tapaturmatonta päivää tällä työmaalla. Meillä palkitaan 100 päivää kakkukahveilla, 200 ja 300 päivää palkittiin lounaalla. Riittääkö lounas enää 400 päivän kohdalla, Mikkonen kyselee ilkikurisesti.
Tärkein palkinto on se, että jokaisen työpäivän jälkeen kaikki ovat lähteneet terveinä kotiin. Työmaalla on tällä hetkellä päivittäin keskimäärin 40 henkeä töissä. Mikkosen mukaan on tärkeää, että työturvallisuutta arvostetaan yrityksen ja työmaan johdossa. Tsv:n työsarka on silloin huomattavasti kevyempi.
– TR-mittaukset ovat paukkuneet 97 pisteen paremmalla puolella myös ulkopuolisilla mittaajilla. Muutama vuosi sitten meille tuli uutuutena työturvallisuushavainnot. Kaikki voivat ladata applikaation ja tehdä negatiivisia tai positiivisia havaintoja. Tieto menee työturvallisuuspäällikölle asti. Täkynä havaintojen teolle on alueelliset lahjakorttiarvonnat.
Vuonna 2021 rakennusalan tapaturmataajuus oli 59 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohti. Laptin valtakunnallinen tapaturmataajuus on reilut 5 eli alle 9 prosenttia alan yleisestä tasosta.
– Kun aloitin työsuojeluvaltuutettuna, lukema oli 41. En ota kehitystä omaan piikkiini, vaan se kertoo koko yrityksen asenteesta.
Pohjois-Suomen Laptin työmailla kaikkiin nostoihin on oltava alamieskoulutuksen saanut tekijä. Torninosturikuskin on helppo tunnistaa heidät ylhäältä, sillä kaikilla koulutuksen läpikäyneillä on erikoisteippaus kypärässä.
Uutta työsuojelutietoa tulee jatkuvasti
Työsuojeluvaltuutetun tehtäviin ei ole tunkua. Mikkosellekin on ollut vaikea saada varavaltuutettua.
– Jos puuttuu oikeisiin asioihin ja edistää työntekijöiden työturvallisuutta ja olosuhteita, kyllä se palkitaan jossain vaiheessa. Työmaan valtuutetun tukena ovat alueelliset työsuojeluvaltuutetut. He tuovat tietoa työmaalle, silloin pysytään paremmin kartalla.
Mikkonen kehuu tuoretta alueyksikön työsuojeluvaltuutettua Anni Koivukangasta sekä pääluottamusmies Kauko Kaistoa hyvästä yhteistyöstä.
Anni Koivukangas on ollut vuoden verran alueellinen työsuojeluvaltuutettu.
– Käymme TR-mittaukset läpi aina työmaapalavereissa, Koivukangas kertoo.
Suurin yllätys Koivukankaalle työsuojeluvaltuutetun tehtävissä on ollut tarvittavan tiedon määrä.
– Olen oppinut valtavasti uutta ja todennäköisesti tulen oppimaan vielä lisää. Se on ollut mielenkiintoista.
Alueyksikön työsuojeluvaltuutettu kiersi viime vuonna paljon työmaita.
– Meillä oli työmaiden turvallisuuskilpailu ja kiersin kaikki työmaat 2 kuukauden välein, Koivukangas toteaa.
Koivukankaan mukaan työsuojeluvaltuutettuja pyritään saamaan koolle koulutustilaisuuksiin turvapuistoon, jotta kaikilla olisi samat kriteerit muun muassa TR-mittauksissa.
– Koko ajan pitää kouluttautua, sillä säännöt ja tilanteet muuttuvat. Kartalla pitää olla, Mikkonen muistuttaa.
Harrastukset auttavat Mikkosta jaksamaan myös töissä. Kesällä pesäpalloa, talvikelissä sählyä sisätiloissa. Lyhytkarvainen collie vie isäntänsä lenkille säännöllisesti.
– Kun on juossut 8 kilometriä, koira haluaa vielä uudestaan lenkille.
Laptin työntekijät on haastettu liikkumaan. Liikuntahaasteessa puoli pistettä saa puolen tunnin kuntoilusta. Enimmillään voi kerätä 2 pistettä päivässä. Haastekisan palkintona saa lisärahaa Sportti- tai ePassiin normaalin 200 euron työntekijäedun päälle. Lisäkannustimena on vielä arvontoja koville liikkujille.
– Minulla ei ole aamulla vaikeuksia herätä töihin. Täällä on hyvä ammattilaisten porukka töissä.
Työnjohdon luottamus näkyy myös siinä, että Laptin työntekijät sopivat suoraan aliurakoitsijoiden työntekijöiden kanssa aikataulutuksesta.
– Näemme aina kasvotusten tauoilla ja meillä on matala kynnys soittaa urakoiden aikataulutuksesta.
Pyhätunturin kupeella viimeistellään yhtä hirsihotellirakennusta käyttökuntoon. Toisen hirsirungon pystytys on jo aloitettu.
Kultakeron työmaalla on ruuhkahuipun takia tavallista enemmän ulkopuolista työvoimaa. Tommi Ahola rakennusliike P. Jokelasta tekee ensimmäistä työpäiväänsä Pyhätunturilla marraskuun lopulla.
Marraskuun lopulla Pelkosenniemellä Pyhätunturin rinteen ilmassa on huurteista sumua. Kultakero 1 ja 2 -työmaiden väliseen monttuun asennetaan uutta sprinklerivesisäiliötä.
– Tämä on hankala tontti. Kaikki aikaisemmat kaapelit ja tekniikkavedot ovat huonosti dokumentoitu. Alue on isokivistä rakkamaata, kaivuualueet vyöryttyvät helposti. Massanvaihdoissa käytiin melkoisen syvällä ja kaukolämpöjä jouduttiin tukemaan väliaikaisesti, Lapin Mestarirakentajien työpäällikkö Juho Nieminen kertoo lähtökohdista.
Turistikohteessa rakennustontti on yllättävän ahdas, ylimääräistä varastotilaa ei ole. Turistit tuovat oman lisänsä kulunvalvontaan. Turistien liikkeitä on suitsittava tarkasti, jotta he eivät päädy työmaaliikenteen sekaan.
Lapin Mestarirakentajien työpäällikkö Juho Nieminen on asunut Pyhätunturin kupeella, mutta nyt töihin lähdetään Rovaniemeltä.
Ykkösvaihetta tehtiin viime talvena kunnollisen lumikuorman kanssa. Lumi jäi maahan jo lokakuussa ja sitä riitti alusta asti vähintään puoli metriä. Tänä syksynä on päästy vähemmällä, lunta ei ole maassa muutamaa senttiä enempää. Rinteiden lumitykit lisäävät jonkin verran rakenteiden huurtumista. Lumi ja huurre ovat kuitenkin vesisadetta pienempi ongelma hirsirakentamisessa.
Uuden hirsisen hotelli- ja lomahuoneistorakennuksen Kultakero 1:n liiketilat valmistuvat jouluksi. Ensimmäisen kerroksen liiketiloja kalustetaan parhaillaan.
– Työmaan kokonaisvahvuus on noin 40–50 henkeä. Omien työntekijöiden osuus on tällä hetkellä harvinaisen pieni, vain reilut 50 prosenttia. Pyrimme yleensä tekemään kaikki rakennustyöt itse, pois esimerkiksi lukien maalaus- ja laatoitustyöt. Tässä on hetkellisen ison kapasiteetin takia otettu ulkopuolista työvoimaa, Nieminen sanoo.
Kultakero 2:n hirsirungon pystyttäjät ovat Honkatalot-yhtiön omia sopimusaliurakoitsijoita.
– Honkatalot ovat siitä spesiaali hirsitoimittaja, että heillä on myös oma ikkunatehdas. Erityisesti päätyjen ikkunalasit ovat heidän omaa erikoistuotantoaan.
Liikenteessä sattuu ja tapahtuu
Kirvesmies Pasi Huttunen on työskennellyt Pyhätunturilla kesästä 2021 lähtien.
Kirvesmies Pasi Huttunen on työskennellyt Lapin Mestarirakentajilla vuodesta 2015.
– Ura tässä firmasta lähti Sodankylästä, mistä olen itsekin kotoisin.
Asiallisen työnantajan palkkalistoilla on helppo viihtyä. Huttusen kannalta ainoa miinus tällä työmaalla on se, että majoitusta ei ole järjestetty. Vuonna 2019 Huttunen oli myös Pyhätunturin hotellitontilla töissä. Sillä kertaa Lapin Mestarirakentajat kustansi kortteerin Huttuselle.
– Teemme pitempää päivää ja saamme siitä hyvästä perjantain vapaaksi. Yksi ajopäivä vähemmän on hyvä asia näillä dieselin hinnoilla. Näin syksyisin lisävapaapäivä sopii metsämiehelle hyvin, pystykorvan kanssa linnustava Huttunen toteaa.
Päivittäistä työmatkaa kertyy lyhimmillään 68 kilometriä. Huttunen kulkee väliä työkaverinsa kanssa.
– Työkaveri asuu vähän syrjemmässä. Minun ajoviikoillani matkaa tulee 73 kilometriä.
Pyhätunturin ja Sodankylän väli on tullut tutuksi, sillä Vitostietä on posoteltu puolentoista vuoden ajan. Komeissa Pyhätunturin maisemissa on mukava tehdä töitä.
– Aloitimme Pyhälinnan huoneistohotellin kolmosvaiheen työmaalla toissakesänä ja olemme jatkaneet siitä muilla hotellityömailla.
Kolmosvaiheessa alueelle rakennettiin lomahuoneistoja. Porot tuovat Pohjois-Suomen työmatkaliikenteeseen oman lisävärinsä.
– 3 viikkoa sitten minun ajovuorollani jouduimme 4 poron väliin. Poron perseet olivat oman puolen ikkunan kohdalla ja työkaverin puolella poron turvat olivat lasissa kiinni. Siihen väliin sain auton pysähtymään. Siinä oli tuuri kohdillaan.
Huttunen joutui työkaverinsa kanssa autokolariin vuosi sitten.
– Lähdettiin ajelemaan työkaverin ajovuorolla kotia päin. Nuori tyttö tuli vastaan viiden sentin sohjokelillä ja hänen autonsa lähti heittelehtimään. Auton kulmat ottivat vastakkain, onneksi ei ajettu ihan nokikkain.
Huttunen selvisi vähällä, pakaralihaksen revähdyksellä ja kahden ja puolen viikon sairaslomalla. Magneettikuvaukset hoituivat työterveyshuollon kautta, sillä kunnallisessa terveydenhuollossa ei haluttu lähettää tarkempiin tutkimuksiin.
– Kävin onnettomuusiltana terveyskeskuksessa ja valittelin rintakehääni. Siellä todettiin, ettei tarvitse kuvata.
Sairaslomaa ja särkylääkereseptiä joutui kysymään itse.
Palkoista keskustellaan, lisäkorvaus työmatkoista
Huttunen suhtautuu tulevaan tes-kierrokseen levollisin mielin. Pelkällä tessin minimillä Lapin Mestarirakentajilla ei tarvitse työskennellä.
– Aina kun on pakertanut vuoden verran, istumme alas ja keskustelemme työnantajan kanssa palkan tarkastamisesta. Yleensä työnantaja on tullut vastaan tässä kysymyksessä. Tällä työmaalla saa ekstrakorvausta pitkän työmatkan takia.
Rakennusalan työllisyys on Lapissa hyvällä tasolla. Paikkakuntakohtaisia eroja kuitenkin on.
– Tällä hetkellä kotikunnassani Sodankylässä ei ole käynnissä isompia työmaita. Siellä on alkamassa hotellilaajennus, mutta urakan tekijästä ei ole vielä tietoa. Siinä olisi työmaa lähellä, 400 metrin päästä kotoa, Huttunen laskeskelee.
Kemijoen suistossa Metsä Fibren vanha sellutehdas korvataan uudella biotuotetehtaalla.
Metsä Fibren Kemin työmaalla on reilut 800 työmaakoppia.
Biotuotetehdastyömaan yhteyshenkilö Mika Vuoti on työskennellyt reilun vuoden verran Pajusaaressa.
– Tulin tänne sapattivapaalta. Olen ollut Raahen terästehtaalla töissä 30 vuotta, siitä pääluottamusmiehenä 14 vuotta.
Vuoti on myös Teollisuusliiton hallituksen jäsen. Terästehtaan luottamusmiehen työ poikkeaa merkittävästi suuren rakennustyömaan yhteyshenkilön työstä.
– Täällä on monia erilaisia työehtosopimuksia. Se lisää valvonnan tarvetta. Tässä työssä eri ammattiliittojen toimihenkilöt ovat tärkeitä, sillä heiltä saan vastauksia erilaisiin kysymyksiin.
– Täällä on paljon ulkomaalaisia lähetettyjä työntekijöitä, joiden asema on valitettavasti suomalaisia työntekijöitä heikompi.
Mika Vuoti.
Vuotin mukaan osaa suomalaisistakin yrityksistä joutuu ohjeistamaan jatkuvasti. Yhteyshenkilön työtä helpottaa se, että Metsä Group haluaa työmaan pyörivän kaikilta osin kelvollisesti.
– Metsä-Fibrellä on hyvä asenne. He pyrkivät kaitsemaan harmaata taloutta ja he haluavat, että täällä noudatetaan työehtoja. Toivottavasti muut isot yritykset ottavat tästä mallia, eikä yritetä tehdä kaikkea mahdollisimman halvalla.
Pääluottamusmiehen työstä merkittävä osa on taustatietojen hakemista yrityksistä. Työmaalta tulee Vuotille vinkkejä siitä, mihin valvontaa kannattaa kohdentaa. Tessin alittavat palkat, sunnuntaityökorvaus, ylityökorvaukset ja työaikalakien noudattaminen ovat yleisimmät ongelmat.
– En yleensä joudu puuttumaan työpäivän aikaiseen tauotukseen, vaan työpäivän pituuteen. Tuleeko vuorokausi- ja viikkolepo huomioitua? Tasataanko työtunnit työehtojen mukaisesti?
Vuotin mielestä Rakennusliiton tessit antavat hyvän pohjan työajan valvontaan.
– Rakennusalan tessissä on paremmat määräykset kuin teknologian sopimuksissa asennustyössä. Ne ovat selkeästi väljemmät ja hankalammat valvoa.
Työsuojeluvaltuutettu Ilpo Hiltulan mukaan rakennustöissä lähtöpalkaksi on sovittu 4-palkkaryhmä.
– Tämä on ammattilaisten työtä. Ei voida lähteä siitä, että joku tuosta pyörätieltä haettaisiin tänne hommiin.
Palkkoja on korjattu niin koti- kuin ulkomaisten alihankkijoiden työntekijöille.
Maansiirtoa ja raskaita nostoja
Peabin monitoimimies Kyösti Siekkinen on työskennellyt puoli vuotta Metsä Fibren työmaalla.
– Tällä hetkellä alla on pyöräkone ja teemme muottihommia. Nostohommia on paljon, mutta ajan välillä myös kaivinkonetta.
Kyösti Siekkinen.
Peab rakentaa tehtaan kemikaalivarastoa. Lunta ja tuulta piisasi Kemijoen suistossa viime talvena. Isoimmat valut tehtiin telttojen suojissa. Peabilla on vain 2 omaa työntekijää tällä työmaalla. Työpäivän tauotus sujuu ongelmitta.
– Meillä on pieni kahvikoppi työmaan vieressä.
Havatorin pääluottamusmies, ajoneuvonosturinkuljettaja Veikko Tapiolle biotuotetehdastyömaat ovat tuttuja entuudestaan, sillä hän oli rakentamassa Metsä Fibren Äänekosken biotuotetehdasta reilu 5 vuotta sitten.
Tapio on tullut Kemin Metsä Fibren työmaalle toissatalvena, jolloin tehtiin 105-metrisen tehtaanpiipun pohjaraudoituksia. Jokisuiston maapohja on hyvin pehmeää ennen maansiirtoja.
– Alussa työmaa oli kaivuumonttu täynnä dumppereita. Nyt nostopaikoilla on hyvät sorapedit ja niitä muokataan tarpeen mukaan.
Havatorilla on Kemissä 30 koneyksikköä.
– Havatorilla on täällä 30 henkeä töissä. Kiivaimpaan aikaan syksyllä paikalla on arviolta 50 nosturia.
Torniosta lähtöisin olevan Havatorin paikalliset ajoneuvonosturinkuljettajat eivät riitä, vaan työntekijöitä kierrätetään muista toimipisteistä Kemiin töihin.
– Meillä on kymmenkunta kuljettajaa, jotka ajavat tänne Kemi–Tornio-alueelta. Loput pyörivät rotaatiossa: 2 viikkoa töitä ja viikko vapaata.
Veikko Tapio.
Lauantaisin työmaalla nostoja tehdään puolenkymmenen koneen voimin. Sunnuntaisin nostoja tehdään vaihtelevasti muutamalla nosturilla.
– Iltavuoroa ei tehdä, vaan jatketaan päivää tarvittaessa. Yövuoroja oli perustusvaiheessa ja varmaan myös laiteasennuksissakin.
Joitakin nostoja on pakko tehdä vasta sen jälkeen, kun työmaa on hiljentynyt muulta liikenteeltä. Havatorin asiakasyritysten määrä kasvaa työmaan edetessä laiteasennusta tekeviin firmoihin.
– Toivottavasti saamme selkeyttä merkinnäyttöön, että siellä alhaalla ei ole 8 merkinnäyttäjää näyttämässä eri suuntiin. Se toisi enemmän luottamusta liikkeellelähtöön.
Suurin osa Havatorin kuljettajista pitää tauot säntillisesti ajallaan.
– Pitkien työpäivien, esimerkiksi työaika on kello 7–17.30, tauot pyritään pitämään ajallaan.
Kotimaisten yritysten kanssa taukojen sopiminen on helpompaa.
– Ulkomaiset yritykset pitävät yhden pitkän tauon työpäivän aikana eikä muita taukoja. Teemme istumatyötä, joten olisi välttämätöntä päästä 2 tunnin välein tauolle. Tästä saan keskustella jatkuvasti asiakkaiden kanssa.
Lopputiliketju korvaa lippusiiman
Rakennusliiton toimitsija Ilpo Hiltula vaihtoi työpaikkaa huhtikuussa 2021 Metsä Fibren työmaan työsuojeluvaltuutetuksi.
– Kun aloitimme täällä Mika Vuotin kanssa, tässä oli aava kenttä ja puolet Suomen paalukoneista, Hiltula hahmottaa.
Ilpo Hiltula.
Työmaasta halutaan tehdä niin turvallinen kuin mahdollista.
– Työmaan tapaturmataajuus on työmaan alusta laskien 11,9, mikä on hyvä tulos. Tämä vuoden alusta laskettuna tapaturmataajuus on 10,6. Täällä on sattunut vain yksi vakavampi tapaturma. Siinäkin selvittiin reilun kuukauden sairaslomalla.
Rakennusalan tapaturmataajuus oli viime vuonna 19,4 työpaikkatapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden. Metsä Fibren työmaalla putoamissuojaus ja korkealla työskentelyn turvaratkaisut ovat keskeisellä sijalla.
– Kesäkuussa aloitetaan isot asennusnostot muun muassa haihduttamolla. Jokainen nostotyökohde rajataan lippusiiman sijaan punavalkoisella lopputiliketjulla ja merkitään kieltokyltillä.
Tänä keväänä työmaalla aloitti vakituisten telinetarkastajien ryhmä.
Työmaalla on kaikille työntekijöille yleisperehdytys ennen työmaalle tuloa. Tämän lisäksi jokainen työnantaja antaa työkohteessa tarvittavan lisäperehdytyksen. Työturvallisuustiimi voi määrätä yrityksille ja työntekijöille lisäkoulutusta tarpeen mukaan.
– Teemme myös omia turvavartteja erilaisista aiheista, esimerkiksi kvartsipölyn hallinnasta tai korkealla työskentelystä. Jokaisessa alihankintafirmassa koulutus on käytävä läpi ja kuitattava se meidän järjestelmäämme.
– Kuka tahansa voi tehdä puhelimella ilmoituksen turvallisuuspuutteesta teehavainto.fi-palveluun. Havainnot käsitellään turvatiimissä ja kohdistetaan se siihen yritykseen, jolle sen korjaaminen kuuluu.
Yleinen TR-mittausluku oli toukokuun puolivälissä Pajusaaressa 95,3. Telinetarkastuksen TR-luku oli 98,3.
– Meillä on ollut reilun kuukauden käytössä siisteysmittari. Yleissiisteyden luku on 95,5.
Työmaalla on tehty 2 kertaa siivoustalkoot koko henkilökunnan voimin.
– Siihen ovat osallistuneet kaikki työmaajohtajaa myöten. Portilla on jaettu roskasäkkejä ja suojakäsineitä sekä -laseja. Varsinkin lumien sulettua romua ja roinaa riitti.
Työvehkeet väärässä paikassa ja hukassa. Tuomas Auvisen työkaluvaunu korjaa tilanteen.
Tuomas Auvisen kaikki työkalut kulkevat näppärästi mukana työmaalla. Liiketunnistin sytyttää led-valon kaapin sisällä.
Skanskan asennus- ja korjausmies Tuomas Auvinen tympääntyi lopullisesti edellisellä työmaalla.
– Yhteiset työkalut olivat huonokuntoisia ja ne olivat yleensä hukassa. Kaiken lisäksi työmaakontit olivat 400 metrin päässä.
Auvisella on kalustemuotoilijan koulutus ja hän päätti korjata tilanteen työkaluvaunulla. Ideointiin osallistui vastaava mestari Tuomo Pikkusilta. Suunnittelun lähtökohta oli, että materiaalit ovat tuttuja työmaalta. Runko kertopuusta ja seinät 15 millin havuvanerista. Tarveaineet maksoivat vajaat 100 euroa.
– Hifistelin vähän ja maalasin pohjan Miranolilla.
Kaupasta tarvittiin liiketunnistimella pelaava led-valo kaapin sisälle, pyörät kaapin pohjaan ja pätkä kettinkiä vaunun lukitsemista varten. Työkaluvaunuun mahtuvat kaikki urakkaa tekevän rakentajan työkalut. Vaunu toimii myös työtasona.
– Saan tämän tarvittaessa yksin pakettiautoon. Selviän päivän duuneista tällä sisällöllä.
Auvinen suunnitteli vaunun 3D-mallinnuksen avulla.
– Jos minulla olisi puuverstas käytössä, vaunun tekeminen kestäisi reilut puoli päivää.
Nykyisellä työmaalla Auvisella on urakka runkoelementtien aputöistä.
– Se on sellainen sillisalaattiurakka. Tykkään siitä, että tiedän mitä teen työpäivän aikana.
Työkalut löytyvät puolta nopeammin
Työmaalla on tehty myös opinnäytetyötä varaston järjestyksen vaikutuksesta työaikahävikkiin ja ajankäytön tehokkuuteen. Varaston käyttöä on kellotettu 4 työntekijän voimin. Vertailussa on ollut mukana 2 muuta Skanskan työmaata, jossa varaston järjestystä ei ole mietitty tavallista enempää.
Seuraavaksi Tuomas Auvinen aikoo suunnitella työmaan edistymisen mukaan siirrettävän, moduulipohjaisen varaston.
Auvinen on suunnitellut varaston järjestelyt. Varastosta näkee yhdellä silmäyksellä, mitkä tarvikkeet ovat vähissä ja mitä työkaluja puuttuu. Varastossa on liukuovi, mikä helpottaa liikkumista ahtaassa työmaakopissa.
– Kaikki asiat ovat helposti saatavilla. Seinät on varattu työkaluille. Alhaalla on harvemmin käytetyt työkalut. Kaikki terät ovat työpöydän laatikossa.
Aluksi työkavereilla oli totuttelemista uuteen varastoon, mutta nyt tavarat palautuvat jo omille paikoilleen. Varastoon on tehty myös kaappitilaa työntekijöiden omille työkaluille.
– Olen opiskellut jonkin verran palvelumuotoilua. On mielenkiintoista ratkoa sitä, miksi jokin työkalu jää johonkin paikkaan.
Seuraavan varastoratkaisun Auvinen haluaa rakentaa moduuleista.
– Silloin varasto voitaisiin siirtää esimerkiksi pommisuojaan työmaan edetessä. Varasto liikkuisi työntekijöiden mukana.
Metropoliassa opiskelevan työnjohtoharjoittelija Aaro Heikkilän mukaan hyvin järjestelty varasto säästää 50 prosenttia yhteisten työkalujen hakuajasta sekavaan varastoon verrattuna. Heikkilän lopputyö valmistuu lähiaikoina.
– Tutkin myös miten ylimääräinen hakeminen vaikuttaa työmotivaatioon. Tässä pilottihankkeessa työntekijä haki työkaluja 15 minuuttia viikossa. Muualla aikaa kului puoli tuntia viikossa.
Heikkilän mukaan hakuaikojen erot saattavat olla jopa mitattuja suurempia. Mittauksessa mukana olleet työtekijät olivat kertoneet, että työkalujen hakemiseen oli saattanut mennä yli tunti päivässä.
