Runkoja pystyyn urakalla

Jatkeen aluepääluottamusmies Ville Korhonen kehuu työnantajaansa erityisesti hyvästä tiedonkulusta.

Jatkeen runkourakkaporukka oli juuri haastattelua edeltävänä päivänä lopettanut edellisen urakkansa ja hajaantunut useammalle työmaalle tuntitöihin. Ryhmän jäsenistä aluepääluottamusmies, kirvesmies Ville Korhosen ja kirvesmies Juha-Pekka Heikkosen uusi työmaa on Tampereen Hervannassa.

– Loppuryhmä jäi Raholaan. Viimeiset tulevat tänne joulukuun puolella, Heikkonen kertoo vaiheittaisesta siirtymisestä.

Raholassa tehdään vesikattourakka loppuun. Työkunta teki Raholaan kaikkiaan 3 kerrostalon rungot. Raholassa töitä riitti vajaan vuoden ajaksi 5–7-kerroksisten talojen teossa.

Hervannassa on luvassa seuraava urakka.

– Meillä on nyt 2 viikon pätkä ennen seuraavaa keikkaa. Toinen firma nostaa nyt taloa pystyyn, ja me aloitamme toisen talon urakan, Korhonen sanoo

Jatkeen urakkaporukka on perustettu vajaat 3 vuotta sitten. Heikkonen liittyi joukkueeseen puoli vuotta myöhemmin.

– Viime vuonna oli 3 viikon pätkä, ettei ollut urakkakeikkaa käynnissä. Olemme muuten päässeet siirtymään pystyttämään seuraavaa runkoa. Olemme joskus tehneet myös pohjia ensin, kuten anturat ja väestönsuojat, Korhonen kuvaa.

Jankan työmaan työsuojeluvaltuutettu Joona Karonen on ollut muutamaan otteeseen tuuraamassa urakkaporukassa.

Seuraavassa urakkakohteessa aloitellaan pohjien teolla. Korhonen on ollut tyytyväinen työnjohdon urakkakauppojen tekokykyyn. Korhosen ja Heikkosen mielestä Jatke on muutenkin kaikin puolin hyvä työnantaja. Kehuihin yhtyy myös Hervannan työmaan työsuojeluvaltuutettu, kirvesmies Joona Karonen.

– Olen ollut Jatkeella vuodesta 2010. Tulin suoraan ammattikoulusta ja kävin intin välissä. Päivääkään ei ole tarvinnut olla poissa sen takia, etteikö olisi töitä, Karonen kehuu varmaa työllistäjää.

– Meillä kaikilla on täällä Tampereella tuttuja, jotka ovat lomautettuina. Jatke ei ole lomauttanut ketään, Korhonen jatkaa.

– Jatkeella on ollut töitä Tampereella, ettei ympäristökuntiin ole tarvinnut lähteä, Heikkonen muistuttaa.

Tieto kulkee hyvin työntekijöille asti Jatkeella.

– Seuraava kohde on tiedossa hyvissä ajoin. Aikaisemmissa työpaikoissa saattoi joutua miettimään ruokatauolla, minne siirrytään seuraavaksi. Tieto tuli sitten vasta iltapäivällä, Korhonen sanoi.

Parempi palkka, iloisempi mieli

Juha-Pekka Heikkosen mielestä tes-neuvotteluissa paukut pitää lyödä palkankorotuksiin.

Jatkeen urakkaporukassa on 7 jäsentä. Jatkeelle samoihin aikoihin tulleet kirvesmiehet olivat saaneet vihiä, että firmassa olisi mahdollista pistää työkunta pystyyn. Tesoman kaupunginosaan oli tulossa useampi kerrostalotyömaa, joista urakointi oli helppo aloittaa.

– Urakkaporukan perustamisesta liikkui huhuja vuosia aikaisemmin. Lopulta se rupesi kuulostamaan myytiltä, sillä muut tekivät koko ajan runkoja, Karonen muistelee.

Työkunnassa kaikki ovat palkanmaksussa tasavertaisia. Urakassa ei yleensä tarvita apumiehiä.

– Jos avustava työntekijä on ollut mukana 1–2 viikkoa, hän saa siltä ajalta saman palkan kuin mekin, Korhonen toteaa.

Parempi palkka houkuttaa ammattimiestä vähän riuskempaan työtahtiin. Urakkaporukan tienestit nousevat noin 40 prosenttia taulukkopalkkojen päälle.

– Reippaalla tekemisellä saadaan saavutettua se tulotaso, mitä haetaankin. Talvella saa kyllä lämmön työnteosta, mutta kenenkään ei tarvitse juosta, Korhonen sanoo.

Jatkeella ei tarvitse jarrutella urakan valmistumista. Työnantaja on tyytyväinen, kun työ etenee aikatauluja sutjakkaammin.

Hyvä työnantaja näkyy luottamusmiehen arjessa siinä, että kiistoja ei tarvitse selvitellä.

– Parin vuoden aikana minulle on tullut vain yksi puhelu, jonka takia minun piti ottaa yhteyttä Rakennusliittoon, ja sen jälkeen pystyin kertomaan jäsenelle, miten asia on.

Tampereen Jatkeella on 15 työntekijää. Järjestäytymisaste on hyvä.

– Päivällä on hankala lähteä luottamusmiestapaamisiin, kun on kiinni urakassa.

Korhonen valittiin juuri toiselle luottamusmieskaudelle. Vaalit hoituivat sopuisasti, sillä muita ehdokkaita ei ilmaantunut.

Jatkeen urakkaporukalla on selvät terveiset tuleviin tes-neuvotteluihin. Palkankorotukset ovat tärkein tavoite.

– Kun menee kauppaan ja katsoo hintoja, huomaa, että tarvitsee lisää palkkaa, Heikkonen kiteyttää.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Työntekijöiden arvostaminen on yrityksen valttikortti

Kasarmin tuvat muuttuvat asunnoiksi, ja tarinaa riittää.
– Työmaalla on aika monta sellaista kaveria, jotka on käyneet armeijan täällä, Evälahden luottamusmies Matti Kiero kertoo.

– Voi olla tyytyväinen, että työntekijöitä ei ole tarvinnut lomauttaa, haminalaisen rakennusliikkeen toimitusjohtaja Mika Suntio voi kehaista katsellessaan taaksepäin.

Suntion mielestä lomauttava yritys ottaa aina riskin, sillä väki hakeutuu sinne missä on töitä tarjolla ja nousukauden alkaessa hyvistä tekijöistä tulee pulaa. Siksi hän katsoo, että kannattaa pitää tekijät töissä vaikeiden aikojen yli, jos vain mitenkään mahdollista.

Pitkien työurien etu on sekin, että työnantaja oppii tuntemaan työntekijät ja on helpompi yhdistää tekijä ja tehtävä sen mukaan, missä kukin on hyvä. Työntekijän kannaltakin on mielekästä päästä sellaiseen tehtävään, ja tottakai jälki on silloin parempaa.

Rakennusliike Kalevi Suntio perustettiin 1980-luvun alussa Haminaan, ja pojat ovat jatkaneet isän yritystä. Mika Suntiosta tuli toimitusjohtaja 15 vuotta sitten. Yritys työllistää parikymmentä henkilöä, joista moni on ollut talossa häntä pidempään.

Luottamusmies Mika Forsbergilla tulee täyteen 34 vuotta perheyrityksen palveluksessa. Yhteistyö on ollut mutkatonta, kun kumpikin osapuoli yrittää parhaansa mukaan, että kaikki viihtyisivät työssään.

– Se on vähän sellainen pesti, mihin ei ole tunkua, kertoo puhelimitse tavoitettu Forsberg virnistystä äänessään.

Forsberg kiittelee, ettei ole varsinaisesti joutunut puolustamaan työntekijöitä työnantajaa vastaan vaan ilmapiiri on aina ollut rakentava ja on pyritty yhteisymmärrykseen. Päänvaivaa ovat aiheuttaneet työehtosopimuksen tekstit, joiden kohdalla on joutunut pohtimaan työnantajan kanssa, mitä ne käytännössä tarkoittavat. Forsbergin mielestä liiton koulutuksista on tässä suhteessa ollut suuri apu aina kun työehtosopimuksiin on tullut muutoksia.

Hän nostaa esiin sen, että palkanmaksu on aina ollut kohdallaan. On mukava mennä töihin, kun tietää että voi luottaa työnantajaan. Hän arvostaa myös sitä, että firmassa on pitkät työsuhteet ja laaja työterveys. Työntekijöiden toivomuksia myös aidosti kuunnellaan.

Forsberg toivoisi, että muissakin yrityksissä maltettaisiin pitää työntekijät töissä pidempään. Toki hän ymmärtää, että jos töitä ei kerta kaikkiaan ole, yritykset joutuvat lomauttamaan.

– Kehkeytyisi sellainen lojaliteetti puolin ja toisin, se kantaisi sitten eteenpäin. Kyllä meillä on vahva luotto siihen, että meille ei niitä lomautuksia tule, Forsberg sanoo.

Suntio ajattelee, että työntekijöitä kannattaa arvostaa, ja se on osoittautunut voittavaksi kortiksi. Yritys pitää kunnia-asiana sitä, että palkat on maksettu aina ajoissa. Käytössä on myös laajennettu työterveys, jossa työntekijä pääsee vaikka yksityiselle erikoislääkärille tai leikkaukseen, jos vaiva niin vaatii. Työntekijät voivat myös käydä hierojalla ja kuntosalilla työnantajan kustantamana.

– Näillä toimilla pyritään pitämään porukka työkykyisenä, Suntio valottaa.

Muuttotappioalueilla ei ole asuntorakentamista

Mika Suntio tuli perheyritykseen töihin vuonna 1988, joten hän on nähnyt monta nousukautta ja lamaa työssään. Koskaan ei ole tarvinnut lomauttaa.

Tällä hetkellä Kymenlaaksossa ei ole enää juuri lainkaan asuntorakentamista, vaan enemmän teollisuuden ja julkishallinnon urakoita. Asuntokohteissa on tarjolla saneerauksia.

Forsberg nostaa esiin seikan, että korjausrakentamiselle olisi alueella tarve ja korjausvelka kasvaa, sillä taloyhtiöiden on vaikea saada lainaa remontteihin. Jos taloyhtiöt saisivat lainaa peruskorjauksiin, se näkyisi myös rakennusmiesten työtilanteessa.

Suntio kertoo, että urakoiden etsimiseen satsataan tällä hetkellä paljon ja oma asuntorakentamisprojektikin on alkamassa.

– Yritetään sitten vaikka vähän tiukemmalla hinnalla ottaa urakoita, jotta yrityksellä ja työntekijöillä olisi töitä.

Samankaltainen tilanne on Imatralla. Rakennusliike Evälahti täyttää ensi vuonna 75 vuotta ja on koko ajan ollut saman perheen omistuksessa. Toimiala kattaa kaikenlaista asuntotuotannosta teollisuusrakentamiseen ja peruskorjauksiin. Peruskorjauksien sekä uusien asuntojen rakentamisen vähyyden taustalla Evälahden toimitusjohtaja Jouni Pohjolainen näkee ainakin osittain pankkien toiminnan.

– Pankit ovat tällä hetkellä hirveän varovaisia rahoittamaan hankkeita. Rahoituspäätökset ovat tiukassa ja se jarruttaa vähän kaikkea, Pohjolainen kuvailee.

Etelä-Karjalassa Venäjän kanssa tehty politiikka näkyy yritysten arjessa. Kun turisteja ei ole, kaikilla on vaikeampaa.

Toinen iso tekijä on hyvinvointialueiden kriisi. Niin kauan kuin niillä ei ole tietoa tulevasta rahoituksesta, ne eivät korjaa eivätkä rakenna. Rakennusalaa kannattelevat kaupungit ja teollisuus. Evälahdella ei mielellään lomauteta, mutta kevätpuolella sekin saattaa olla edessä. Töitä ei yksinkertaisesti ole.

Asuntojen rakentaminen ja peruskorjaaminen ovat jumissa.

– Imatra ei ole kasvava kaupunki ja tällä hetkellä vuokra-asuntotarve ei ole merkittävä, Pohjolainen valittelee.

Keskitetty työehtosopimus vähentää kitkaa

Evälahden toimitusjohtaja Jouni Pohjolainen liputtaa työehtosopimusten puolesta. Kun liitot kinaavat asiat valmiiksi, työntekijöiden kanssa on helpompaa.

Pohjolainen kiittelee yhteistyötä luottamusmies Matti Kieron kanssa sujuvaksi. Hänen mielestään sellainen järjestelmä on hyvä, jossa palkkataksat tulevat edunvalvontajärjestöiltä ja käytännön toiminta eli se, mitä ja miten asiat tehdään, voidaan sopia paikallisesti. Välit pysyvät parempina, kun ei tarvitse kinata rahasta.

– Olen keskitetyn työehtosopimuksen kannalla. En näe ollenkaan hyvänä tavoitteena, että palkkausasiat siirtyisivät paikalliseen sopimiseen. Se aiheuttaisi sekamelskaa ja ylimääräistä työtä, Pohjolainen toteaa.

12 vuotta Evälahdella työskennellyt Matti Kiero pitää Evälahden työntekijöiden asioiden ajamista siinä mielessä helppona tehtävänä, että suuria ristiriitoja ei ole ollut. Työntekijät pysyvät pitkään töissä ja jopa yli sukupolvien, sillä heillä on muutamakin isä-poika-työpari.

Kiero on ollut luottamusmiehenä 8 vuotta. Tuolloin edellinen luottamusmies ilmoitti luopuvansa tehtävästä ja eräs toinen työntekijä ilmoitti ottavansa tehtävän vastuulleen.

– Mie tuumasin, että ei se silleen pidä mennä ja asetuin ehdolle ihan vaan sen takia, että saadaan vaalit.

Tarkoitus ei ollut voittaa äänestystä, siinä vain kävi niin. Hänelläkin on käynyt nyt mielessä, että joku toinen saisi jatkaa, mutta työkaverit olivat eri mieltä, joten Kiero on jatkanut. Hän on luottamustoiminnan lisäksi oman osastonsa puheenjohtaja, Rakennusliiton Kymen aluehallituksen puheenjohtaja ja mukana torninosturikuljettajien työehtosopimustyöryhmässä. Lisäksi hän on ehdolla kuntavaaleissa, joten ymmärrettävästi tekee mieli siirtää kapulaa seuraavalle joltain osin.

Nyt Evälahdella on työn alla Lappeenrannan entisen kasarmin tupien muuntaminen asunnoiksi. 1800-luvun lopulla rakennetut seinät ovat nähneet monen varusmiehen tulevan ja lähtevän. Muistoja kuuluu yhdestä ja toisesta suusta, toisinaan jopa ohikulkijoilta.

Matti Kiero on päässyt tekemään kaikenlaista kattohommista valuihin ja kirvestöihin. Välillä on pesty ikkunoitakin. Varsinaisesti hän on torninosturinkuljettaja, mutta niitä tehtäviä on lopulta ollut melko vähän.

– Olen sen verran maalta kotoisin, että olen valmis tekemään kaikkea. Olen sanonut, että jos parempaakaan ei ole, voin yrittää.

Asuntorakentamisen puuttuminen lähes kokonaan Kaakkois-Suomesta on tavallaan hyväkin asia, sillä juuri asuntorakentaminen on rakennusalan heilahdusliikkeiden taustalla. Heilahdusliikkeet taas tuovat herkemmin lieveilmiöitä mukanaan. Väki vaihtuu, laatu on mitä sattuu ja yritykset koettavat päästä mahdollisimman vähällä omalla porukalla ja mieluummin ketjuttavat niin että aliurakoitsijallakin on aliurakoitsija.

Suntiollakin käytetään aliurakointia ja vuokratyötä tasaamaan huippuja, mutta pääosan työstä tekevät omat työntekijät.

– Monesti työmaalle tuleva ulkopuolinen hämmästelee, että onko sinulla omat miehet töissä täällä. Kun muualla päin Suomea on aina jotain aliurakoitsijoita ja vuokramiehiä, Suntio kertoo.

Lieveilmiöissä on vahvasti mukana myös harmaa talous, joka rakennusalalla vaanii aina nurkan takana. Alueellinen ”sementoituminen” eli että kourallinen yrityksiä kilpailee urakoista keskenään, toimii siinä suhteessa eduksi että Suntion mukaan ulkopuolelta on kynnys tulla syrjä-Suomeen toimimaan.

Suntio pitää harmaan talouden torjuntaa tarpeellisena, vaikka se maksaa, sillä se poimii pois epäreilua kilpailua.

– Kyllä me varmaan ollaan hyötyjiä siinä. Jos mitään ei kontrolloitaisi, aina villimpää se voisi olla. Ne jotka toimivat niin kuin pitää, häviäisivät siinä.

Teksti ja kuvat: Elina Talvio

Kurkistus vankilan muurien sisäpuolelle

Suomen vankilat ovat vielä tällä hetkellä yliasutettuja. Tilanteeseen on kuitenkin luvassa korjaus, sillä Vantaalle valmistui tänä syksynä vanhan vankilan laajennusosa, joka tuo käyttöön 160 uutta vankipaikkaa.

– Vantaan vankila on nyt vankipaikoilla mitattuna Suomen suurin vankila. Käytössä on 345 paikkaa, Senaatin Turvallisuuskiinteistöt-toimialan johtaja Mikko Järvinen kertoi uudisrakennuksen käyttöönvihkimispäivänä.

Rakennuttajana allianssimallilla toteutetussa projektissa toimi Senaatti-kiinteistöt ja pääurakoitsijana Lujatalo. Rakennus valmistui etuajassa ja jäi miljoona euroa alle budjetin.

Vantaan vankilan perustehtävänä on tutkintavankeuden toimeenpano ja sinne sijoitetaan Etelä-Suomen käräjä- ja hovioikeuden päätöstä odottavat tutkintavangit.

– Lisärakennuksella varaudutaan tutkintavankien määrän kasvuun, kun tutkintavankeuslain muutoksen myötä tutkintavangit siirretään vankilaan heti vangitsemisen jälkeen, Rikosseuraamuslaitoksen (RISE) operatiivisen toiminnan vastuualueen johtaja Riitta Kari kertoi.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Galleriassa pääset tutustumaan vankilan sisäiseen maailmaan.

Rovaniemellä rakennetaan puusta

Mikko Niskala kehuu, että talven tulolla ei ole työmaan kannalta mitään merkitystä sääsuojauksen ansiosta.

Rakennusmies Mikko Niskala tervehtii vierailijaa Häkinvaaran melkein keskelle metsää nousevalla päiväkotityömaalla. Oulun Rakennusteho Oy:n palveluksessa oleva yhteysmies muistuttaa, että nelostie, eli tärkeä kaupungin valtaväylä menee aivan tulevan päiväkodin vierestä. Päiväkoti on metsäisestä sijainnistaan huolimatta hyvin kätevällä paikalla työssäkäyvien vanhempien kannalta.

– Rovaniemi on laaja kunta, ja tätä tietä pääsee nopeasti moneen suuntaan.

Niskala tietää, hän on itsekin rovaniemeläinen ja kulkee yleensä työmaille polkupyörällä.

– Sähköpyörä on kätevä, kun sillä polkeminen ei ole huonollakaan säällä niin raskasta.

Niskala valittiin työmaan yhteysmieheksi, sillä hän oli omien sanojensa mukaan ensimmäisenä työmaalla ja tulee olemaan siellä vielä vuosikorjauksissakin.

Tähän mennessä yhteysmiehen tehtävät eivät ole työllistäneet ensikertalaista liikaa.

– Rakennusteho on hyvä työnantaja, mitään riitatilanteita ei ole. Olen saanut lähinnä kommunikoida ja tulkata ihmisille asioita, joillakin asioiden omaksuminen kestää hetken. Sekin, kun työporukka vaihtuu, vanhoja jää eläkkeelle ja uusia tulee töihin, tuo oman lisänsä, Niskala toteaa.

Vaikka ei töihin uusia naamoja tullut. Rovaniemi on pieni paikkakunta ja ammattikuntien jäsenet tuntevat toisensa. Tälläkin työmaalla rakentajat ovat paikallisia.

– Oulun Rakennusteholla on Rovaniemellä oma paikallisyksikkö, jonka kaikki työntekijät ovat rovaniemeläisiä.

– Ei ole ketään junantuomaa, Niskala sanoo naurahtaen.

Oulun Rakennusteho Oy on hankkeen KVR-urakoitsija, eli se vastaa sekä suunnittelusta että rakentamisesta. Tällä hetkellä työmaalla on noin 5 talon omaa miestä, loput ovat aliurakoitsijoiden palveluksessa.

Uudessa mukana

Sekä materiaalit että työntekijät pysyvät kuivina sääsuojan alla. Hirsirungon rakentaminen on aloitettu.

Oulun Rakennusteho on profiloitunut enemmän asuntojen betonirakentajana kuin puurakentajana.

– Nyt kun asuntorakentamisessa on hiljaista, on hyvä, kun on päästy julkisiin hankkeisiin mukaan. Kontiotuotteella on varsinaisiin liimapuupalkkiasennuksiin oma porukkansa. Me teemme muun. Tämä on minulle ensimmäinen kerta puurakennustyömaalla, Niskala kertoo.

Erityisesti työtä on helpottanut – ja työskentelyolosuhteita parantanut – asia on, että kaikki työt tehdään 31 metriä korkeassa teltassa.

­– Tämä on todella helppoa rakentamista kaikille muille paitsi teltan rakentajille. Se näytti hurjalta hommalta.

Niskalan mukaan kunnollinen sääsuoja on nopeuttanut työvaiheita ja rakenteet pysyvät varmasti kuivina säästä riippumatta.

– Tällä on satanut todella paljon eikä meidän ole tarvinnut välittää siitä. Sähköt, valot, kaikki saatiin tänne heti. On kuin rakentaisi hallissa. Normaalisti betonivalu olisi pitänyt peittää, eikä se lainapeitteiden vetäminen ole rakentajalle mitään herkkua. Talven tulo ei vaikuta täällä teltassa rakentamiseen mitenkään.

Epävakaisessa säässä on ollut hyvät puolensa, teltan sisällä ei ole myöskään tullut kuuma.

– Sen verran huonosti täällä liikkuu ilma, että betonivalun tekijät eivät voi käyttää suojalaseja. Ne menevät saman tien aivan huuruun.

Rakennuksessa on käytetty betonia vain pohjavalussa ja väestönsuojassa. Runko ja välipohjat ovat puuta. Niskala ihailee ”legopalikoiden” kokoamista.

– Eilen aamupäivällä homma alkoi sillä, että kuorma tuotiin paikalleen ja kaikki järjesteltiin niin, että kokoaminen voi alkaa. Nopeaa työtä.

Rakennustehon porukka poistuu joksikin aikaa työmaalta, kun hirsirakentajat hoitavat omaa osuuttaan. Käynnissä on tavaroiden poisvienti ja viimeisten betonivalujen teko. Kaikki mitä on tarvittu, on mahtunut tilavalle tontille. Nyt ne viedään pois. Myös koneille on ollut hyvin tilaa.

– Meillä melkein jokainen osaa ajaa koneitakin. Se on ollut kätevää, kun on voinut tuoda koneella omat tavaransa oviaukolle ja viedä roskansa pois.

Puretun tilalle puuta

Rauno Juutila on nyt ollut vuoden töissä Sakela Oy:n palveluksessa. Hän tuli taloon vuokramiehenä, mutta palkattiin talon omille kirjoille, kun monitoimitaloprojekti alkoi.

Korkalovaaraan Vaaranlammelle rakennetaan uusi monitoimitalo, johon tulee koulu- ja varhaiskasvatuspalvelujen lisäksi kirjasto, nuorisotilat ja neuvola. Hankkeen on tarkoitus valmistua viimeistään elokuussa 2025. Hankkeen pääurakoitsija on Sakela Oy ja hirsistä sekä niiden asennuksesta on vastannut Ollikaisen Hirsirakenne Oy.

Monitoimitalon julkisivu on rakennettu hirrestä, muilta osin rakennus on betonia. Painumattomat hirret ovat 27-millisiä, joten niitä ei tarvitse eristää. Sisäpuolella on palonestomaali. Käynnissä ovat parhaillaan sisätyöt sekä piha-alueiden rakentaminen. Myös louhintaa joudutaan vielä tekemään tontin yhdessä osassa.

Paikalla sijaitsi aikaisemmin Vaaranlammen koulu, joka purettiin vakavien sisäilmaongelmien takia. Ongelmia ei saatu poistumaan edes mittavalla remontilla.

– Ilmeisesti rakenteisiin on päässyt valumaan vettä kallion pintaa pitkin. Nyt kalliota on louhittu pois, jotta vesi saadaan ohjattua poispäin rakennuksesta, työmaan yhteysmies Rauno Juutila sanoo.

Putoamissuojaus tärkeää

Työmaan vahvuus on tällä hetkellä korkeimmillaan, noin 50–60 työntekijää, joista Sakelan omia työntekijöitä 7–8 ja lisäksi toimihenkilöt. Sisällä talossa tehdään osassa kerroksia jo maalauksia, asennetaan IV-järjestelmiä, vesieristetään, laatoitetaan ja vedetään sähköjä.

Juutila on sekä työmaan yhteysmies että työsuojeluvaltuutettu. Molemmissa hommissa ensimmäistä kertaa.

– En itse hakeutunut tähän, mutta pojat päättivät, että menen, Juutila vitsailee.

Yhteysmiehen tehtäviä hänellä on tähän mennessä ollut vähän, työsuojeluvaltuutettuna sen sijaan on pidettävä silmät auki.

– Tällä työmaalla erityisesti putoamissuojaus on hyvin tärkeä. Rakennus on korkea ja siinä on paljon avointa tilaa. Kaiteet ovat nyt kohtuullisia, mutta välillä niissä on ollut puutteita.

Uudessa monitoimitalossa on hirsijulkisivu.

Tähän mennessä asiat ovat menneet työmaalla hyvin, on sattunut vain yksi työtapaturma, jossa työntekijä iski vasaralla sormeensa.

Edellinen talvi oli kylmä ja pitkä ja työmaalla oli välillä tilanne, jossa mentiin sen mukaan, toimiiko nosturi vai ei.

– Lunta oli todella paljon, mutta täällä se on loppujen lopuksi normaalia rakentamista. Lumi täytyy poistaa, oli sitä sitten 5 senttimetriä tai 30.

Juutila on kiertänyt mukana TR-mittauksissa, mutta ei ole vielä suorittanut niitä itse.

– Siisteydestä tulee eniten merkintöjä, hän toteaa.

Yhteysmiehen ja tsv:n tehtävien lisäksi Jutila toimii myös työmaan yleismiehenä. Hänellä on vähän vastaavanlaiselta hirsityömaalta kokemusta, sillä yritys urakoi Kittilään uuden hirsikoulun, joka valmistui tämän vuoden puolella.

Koska työmaa on laaja, liikuntaa tulee runsaasti.

– Eilen oli askelmittarin mukaan tullut 16 000 askelta työpäivän aikana.

Askeleet eivät ihan pian lopukaan, sillä monitoimitalon pihalle rakennetaan vielä 16 ulkorakennusta syksyn ja talven aikana.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Siilinjärvellä odotetaan parempaa suhdannetta

pääluottamusmies Teemu Turusen mukaan neuvottelemalla ja sopimalla pääsee parhaaseen ratkaisuun.

Elokuussa Lujabetonin Siilinjärven tehtaiden piha-alueella maalattiin uusiksi jalankulkuväylien merkintöjä.

– Alkuun oli pikkuista opettelua itsellänikin näihin suojateihin, pääluottamusmies, betonimies Teemu Turunen kertoo.

Työnantaja ilmoitti, että suojateitä oli pakko käyttää tai työntekijä saa varoituksen.

– Nyt suojateiden käytöstä on tullut vaistomainen tapa.

Suojatieverkoston luominen on hyvä esimerkki työturvallisuuden kehittämisestä. Uusille turvallisemmille tavoille ei opita, ellei työnantaja ole tosissaan työsuojelun ylläpitämisessä. Lopulta turvallinen työkulttuuri on arkipäivää.

Turunen valittiin Lujabetonin Siilinjärven tehtaiden pääluottamusmieheksi vuodenvaihteessa.

– Olin 6 vuotta seinähallin luottamusmiehenä. Päätin kokeilla onneani ja lähdin pääluottamusmiesvaaleihin ehdokkaaksi.

Turusen kinkeripiiriin kuuluu myös Varkauden väliseinätehdas. Lyhyen pääluottamuspestin suurin yllätys on ollut se, että yrityksen johdon kanssa neuvotteleminen on helpompaa kuin työnjohdon kanssa.

– Johdosta löytyy yllättävän suurta ymmärrystä työntekijöiden ehdotusten suhteen.

Turunen on jo omat oppirahansa maksanut aikaisemmassa luottamusmiespestissään. Nuori ja innokas luottis halusi muuttaa kaiken ja kerralla.

– Välillä huusimme työnjohtajan kanssa toisillemme. Se ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Tilanne selvisi paremmin, kun yhdessä lähdimme ratkomaan ongelmaa ja hakemaan ratkaisua.

Jos haluaa saada jotain aikaiseksi, luottamusmiehen on tehtävä taustatyöt kunnolla ennen varsinaisia neuvotteluja.

Kun Turunen pääsi töihin ammattikoulun jälkeen, ei eräältä työmaalta löytynyt lainkaan luottamusmiestä.

– Joillakin työntekijöillä ei ollut mitään tietoa ammattiliitosta. Se rupesi vähän harmittamaan. Asioita joutui selvittämään Rakennusliiton aluetoimiston kautta.

Lujabetonilla asiat olivat toisin. Luottamushenkilöverkosto oli valmiina. Edellinen luottamusmies Vesa-Matti Toivanen kysyi Turuselta, olisiko hän kiinnostunut seinähallin luottamusmiespestistä. Turusen kiinnostus ja oma-aloitteisuus oli huomattu työporukassa.

Tessi selkeämmäksi

Irtisanomiset rassaavat työsuojeluvaltuttettu Ari Niskasta.

Työsuojeluvaltuutettu ja runkohallin luottamusmies betonimies Ari Niskasella on takanaan 25 vuoden ura Lujabetonilla. Työsuojeluvaltuutettuna Niskanen on kolmannella kaudella.

– Teemme töitä peruspalkalla ja osaurakalla, Niskanen kertoo palkkausjärjestelmästä.

Viime aikoina Lujabetonilla on tuotannollisista syistä irtisanottu työntekijöitä.

– Irtisanomiset rassaavat meitä. Olemme pääluottamusmiehen kanssa yrittäneet tarjota lomautuksia niiden tilalle, mutta se ei käynyt työnantajalle. Se harmittaa, sillä tällaisessa taloustilanteessa on vaikea löytää töitä.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen tekemät heikennykset eivät paranna tilannetta.

– Nyt tulee raippaa duunareille oikein kunnolla, Niskanen kiroaa vielä painokelvottoman litanian perään.

Työsuojelu sujuu Lujalla erinomaisessa yhteisymmärryksessä.

– Puhumme johdon kanssa työsuojeluasioissa samaa kieltä.

Niskasen mukaan Siilinjärven tehtailla hyvä yleistunnelma.

– Porukka tulee hyvillä mielin töihin. Se on myös meidän kaikkien etu, kun töihin lähtö ei v**ta

Tulevassa tessissä palkkoja on korotettava. Toinen tarpeellinen korjaussarja tessiin olisi tessin tekstien ymmärrettävyyden parantaminen.

– Tessissä on paljon hienoja sanakäänteitä, jossa seuraava lause kumoaa edellisen lauseen sisällön. Kansantajuisuudella olisi käyttöä. Olen monesti joutunut soittamaan liiton toimitsijoille ja kysymään, mitä tämä oikein tarkoittaa.

Yara tarvitsee betonia jatkuvasti

Janne Rautiaisen betoniasemalla tehdään ennätystuotantoa.

Lujabetonin Siilinjärven tehtaalla ja konsernin pääkonttorissa on töissä toistasataa henkeä. Reilu puolet henkilöstöstä työskentelee tuotannossa. Siilinjärvellä tehdään seinä- ja palkkielementtien lisäksi muun muassa ratapölkkyjä ja maatalouden erikoiselementtejä.

– Valmisbetonin teossa meillä on ennätysvuosi, betoniaseman luottamusmies ja Rakennusliiton hallituksen jäsen Janne Rautiainen yllättää keskellä rakennuslamaa.

Ensi talvi näyttää sovittujen betonitoimitusten osalta työteliäältä. Siilinjärvellä lannoitevalmistaja Yaran kaivos tuo jatkuvan peruskuorman betoniasemalle. Elokuun lopussa uutisoitiin kaivoksen laajentamisesta, jotta tuotanto voisi jatkua 2060-luvulle asti.

– Yaran kaivoksella joko laajennetaan tai saneerataan koko ajan. Pelkästään saneerauskohteisiin menee arviolta 1 000 kuutiota vuodessa.

Betoniaseman valvomo on pahimmillaan Lujabetonin kuumin työpiste.

– Täällä on paljon tietotekniikkaa. Heinäkuussa 3 vuotta sitten täältä oli hajonnut ilmastointilaite. Aamulla vuoroon tullessa mittarissa oli 38 asteen lukemat.

Ennätys on kesältä 1997, pahimmillaan lämpö kohosi 46 asteeseen. Silloin kuumuudessa tehtiin vielä töitäkin, mutta työsuojelussa on onneksi edetty myös hellerajojen kohdalla.

Rautiainen tuli samana kesänä ensimmäistä kertaa Lujabetonin tontille töihin aliurakoitsijan palkkalistoilla raudoittajaksi. Useamman työpisteen jälkeen Rautiainen kouluttautui vuonna 2004 laborantiksi.

– Kävin vielä 2008 robottiohjelmointikurssin ja olin mukana asentamassa raudoitusten hitsausrobotteja. Nyt en saisi edes käyntiin niitä, Rautiainen kertoo tekniikan kehityksestä.

Nilsiäläinen elementtityöntekijä Marko Pääkkönen on ollut Lujalla 7 vuotta.

– Ensi olin 3 vuotta valuporukassa, sen jälkeen olen tehnyt timpurihommia

Aikaisemmin Pääkkösen elanto tuli hirsirakentamisesta.

– Talvella hirsirakentaja joutui monesti olemaan työttömyyspäivärahalla. Täällä en ole kertaakaan ollut lomautettuna. Meillä on hyvä työporukka, Pääkkönen perustelee viihtymistään

Marko Pääkkönen on ollut Lujalla 7 vuotta.

Enemmän keskustelua ja aktiivisuutta

Ensi vuonna eläköityvä kirvesmies Risto Lehtoranta on ollut Lujalla hommissa 44 vuotta.

Risto Lehtorantaa odottavat eläkepäivät ja kissanäyttelyt.

– Palkoista ei ole tarvinnut kinastella. Eihän täällä ole maksettu huippupalkkoja. Kapea ja pitkä leipä, Lehtoranta ynnää hyviä ja huonoja puolia.

Lehtoranta saattaa ehtiä vielä lomautetuksi ennen eläkkeelle jääntiään.

– Viime vuonna jouduimme pakkolomalle kevättalvella.

Tehtaalle jääville työkavereille Lehtoranta muistuttaa aktiivisuuden tärkeydestä. Hän epäilee, että kännykkä vie nykyään liikaa huomiota.

– Ennen ruokalassa oli kovia keskusteluja. Nyt on hyvin hiljaista.

Toinen asia, josta Lehtoranta haluaa muistuttaa nuorempiaan, on kuntoilun tärkeys.

– Itse olen sen suhteen ollut leväperäinen, mutta nuoruuden hiihtoharrastuksen ansiosta minulla ei ole ollut selkävaivoja.

Lehtorannalla on suunnitelmat valmiina eläkepäiviä varten.

– Mökkeilen ja käytän brittikissoja näyttelyissä, kissalauman huoltaja kertoo.

Elementtityöntekijä Petra Partanen tuli ratapölkkyhalliin töihin toukokuussa.

– Olen ollut Lujalla reilut 3 vuotta. Aikaisemmin olin seinäelementtihallissa logistiikan ja ylläpidon tehtävissä.

Ratapölkkyhallissa tehdään pitkää sarjaa samoilla asetuksilla. Seinäelementeissä on huomattavasti enemmän vaihtelua.

– Työ ei tympäise ainakaan vielä. Pitempään linjalla olleet tunnistavat kaikki äänet. Itse hätkähdän vielä jokaista rasahdusta. Viihdyn täällä hyvin ja opin koko ajan uutta.

Petra Partanen aloitti työt ratapölkkyhallissa toukokuussa.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Suvantokadulla on vielä tilaa kerrostaloille

Luottamusmies Sami Lukkarinen on Reijosen työmaiden heittomies.

Joensuun Suvantokadulla on käynnissä harvinainen rakennuskohde. Rakennustoimisto Eero Reijonen Oy rakentaa parhaillaan omarahoitteisen kerrostalon ja Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO:n S-marketin yhdistelmää, johon lisäksi kuuluu kiinteistöjen yhteinen parkkihalli. Tämän lisäksi Reijosella on samassa korttelissa varaus 2 kerrostalolle, mikäli asuntomarkkinat lähtevät vetämään Joensuun keskustassa.

Luottamusmies, kirvesmies Sami Lukkariselle Suvantokadun työmaa on jo tuttu paikka. Lukkarinen oli työskennellyt tontilla jutuntekohetkellä pari viikkoa.

– Työmaa käynnistyi keväällä. S-marketin pitäisi olla valmis marraskuussa.

Kerrostalo valmistuu ensi keväänä. Reijosella tehdään jonkin verran urakkaa, mutta tällä työmaalla työt etenevät tuntipalkalla.

Lukkarinen on tullut Reijoselle töihin vuonna 2005. Edellinen työnantaja oli jo toimintansa lopettanut Karelian Rakennus Oy.

Reijosella on tällä hetkellä käynnissä Ouneva Groupin hallityömaa Tuupovaarassa, Hammaslahden koulu Joensuussa ja Scanpole Oy:n Höljäkän kyllästämön laajennus.

– Näiden lisäksi meillä on Porvoossa puukerrostalotyömaa, mutta se ei työllistä meiltä kuin muutaman miehen, Lukkarinen sanoo.

Lukkarinen toimii työmaiden heittomiehenä, mikä sopii myös luottamusmiehen työnkuvaan hyvin. Suvantokadun työmaalla on kymmenkunta Reijosen omaa miestä. Aliurakoitsijoiden työntekijöitä on saman verran.

– Ajattelen niin, että pienten lasten vanhempien on parempi olla tällaisella lähityömaalla. Itselläni lapset ovat jo aikuisia ja minun on helpompi lähteä pitemmälle reissuhommiin.

Lukkarisen on helppo hypätä tuttujen työkavereiden työremmiin millä työmaalla hyvänsä. Samalla luottamusmiehen tehtävät hoituvat kuin itsestään. Lukkarisella on nyt meneillään 3. luottamusmiespesti.

– Meillä oli viime kerralla vaalit, mikä on hyvä asia.

Tulevan tes-kierroksen kuvioista ei työkavereiden kanssa ole vielä keskusteltu, mutta ruokarahan verollisuuden poistaminen on talonrakennuksen tessin vanha kiistakysymys.

– Siitä lähtee veroina kolmasosa.

Ruokarahan verottomuus on jo saatu esimerkiksi talontekniikan tessiin ja Sähköliiton tesseihin.

Toisena korjauskohtana kahvitaukokeskustelussa nousi esille sosiaalitilojen vaatekaappien pienuus. Tuplakaapissa siviilivetimet säilyisivät puhtaampina, kun työvaatteille olisi oma tilat.

Lisää liksaa ja hikiseen

Sekatyömies Jani Jaatiselle palkankorotukset ovat tekstimuutoksia tärkeämpiä seuraavalla tes-kierroksella.

Sekatyömies Jani Jaatinen vääntää Suvantokadun työmaalla raudoitteita Joen Rakennustyö Oy:n palkkalistoilla.

– Olen ollut töissä muun muassa Lemminkäisellä, Rakennustoimisto K. Tervo Oy:llä ja Kiinteistökehitys Laakkonen Oy:llä.

Viisikymppiselle Jaatiselle muut Joensuun seudun rakennusfirmat ovat tulleet tutuiksi aliurakoinnin kautta. Jaatinen tekee kaikenlaisia rakennustöitä, joten sekatyömiehen titteli on aivan kohdillaan.

– Olen ollut töissä Joen Rakennustyö Oy:ssä reilut 6 vuotta. Yllättävän hyvin hommia riittänyt. Haittapuolena aliurakoitsijan töissä on se, että lähtö työmaalta voi tulla nopeastikin, Jaatinen viittaa työvoimatarpeen mukaiseen vaihtuvuuteen.

Sekatyömiehen mielestä tessin tärkein parannuskohde on palkkojen korotus.

– Eläminen maksaa koko ajan enemmän, Jaatinen muistuttaa.

Erityisesti työttömän elämä kallistuu jatkossa. Jaatinen laskee, että syyskuun muutosten jälkeen ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan alenee 20 prosenttia.

– Se merkitsee satojen eurojen menetystä kuukaudessa.

Työttömyysturvan heikentyminen lisää paineita palkankorotuksiin, sillä työttömyysjaksoihin on jatkossa varauduttava omilla säästöillä.

Maakunnan ainoa gryndikerrostalo

Suvantokadun tontilla on vielä varaus 2:lle kerrostalolle.

Suvantokatu 21:n rakennusurakan ensimmäisen vaiheen budjetti on 13 miljoonaa euroa, josta asuntorakentamisen osuus on 7,5 miljoonaa euroa ja 1 000-neliöisen S-marketin sekä pysäköintihallin osuus 5,5 miljoonaa euroa. Asunnoista on myymättä enää 7 kappaletta.

– Tämä taitaa olla ainoa gryndikohde, joka on Pohjois-Karjalassa käynnissä, Rakennustoimisto Eero Reijosen toimitusjohtaja Jarmo Hämäläinen toteaa.

Hämäläisen mukaan rakennusyhtiön tase ja hyvin käyntiin lähtenyt ensimmäisen kerrostalon ennakkomyynti mahdollistivat rakennushankkeen aloittamisen.

– Tämä hanke pitää saada ensin maaliin ennen kuin harkitsemme seuraavan kerrostalon rakentamisen aloittamista.

Hämäläinen uskoo, että seuraavan kerrostalon rakentaminen lähtee liikkeelle ensi vuoden aikana. Maakuntien keskuskaupungit hyötyvät maakunnan sisäisestä muuttoliikkeestä. Hämäläisen mukaan lähitulevaisuudessa keskustan liepeillä omakotitalossa asuvat eläkeläiset ovat merkittävä ostajaryhmä.  

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Sopivasti uutta ja vanhaa

Remikseriryhmän työvuoro on juuri käynnistymässä. Etummaista lämmitysyksikköä ohjaa Risto Lakanen.

Peabin remikseriryhmä käynnistelee päällystysprosessia Vt 16:lla Lapuan ja Alajärven välillä heinäkuussa. Tänä kesänä Peabilla on poikkeuksellisesti 4 remikseriryhmä tavallisen kolmen sijaan.

– Kaikki remikseriryhmään kuuluvat koneet ovat omia, perämies Markus Eurén toteaa.

Eurénin työporukka aloitti Peabin remikseriryhmistä viimeisenä 23. huhtikuuta.

– Porissa tuli silloin 10 senttiä lunta. Se hankaloitti töiden aloittamista.

Remikseriryhmien suuremman määrän takia kalustoa on jouduttu käyttämään luovasti.

– Yleensä käytössä on 3 lämmitysyksikköä, mutta nyt meillä on vain 2. Tuo edessä oleva pienisäiliöinen auto on otettu työkäyttöön, toista lämmitysvaunua ajava lämmittimen kuljettaja Timo Vuori kertoo.

– Ajamme nyt täysillä kaasuilla koko ajan, jotta saamme tarpeeksi lämpöä.

Syksymmällä pahimpien kiireiden hellittäessä letkaan saadaan kolmaskin lämmitysyksikkö letkaan mukaan. Vuoren lämmitysyksikön säiliöön mahtuu 12 tonnia kaasua. Kaasumäärä riittäisi parin päivän työskentelyyn, mutta toisessa yksikössä on pienempi 7 tonnin säiliö ja täyttö tehdään päivittäin.

Remikserin työporukassa on tusinan verran työntekijöitä. Omien liikenneohjaajien lisäksi Ramuddenilta on työryhmä vastaamassa remikserin ohittavasta liikenteestä ja liikennevaloista.

Moni autoilija haluaisi erivapauksia, mutta liikenteenohjaaja Elisa Matalamäki on tiukkana.

Liikenteenohjaaja Elisa Matalamäki on ylpeä työstään.

– Olin ensimmäistä kertaa liikenteenohjaajana 18-vuotiaana Asfaltti-Hakalla. Säät ja työmaat vaihtelevat. Emme korjaa samaa kohtaa joka vuosi, teemme niin hyvää laatua.

Asfaltti-Haka muuttui yrityskaupan myötä Lemminkäiseksi. Matalamäki on työskennellyt myös Ramuddenilla. Liikenteenohjaaja saa hyötyliikuntaa työpäivän aikana.

– Tässä saa pyöriä kuin väkkärä ja nähdä joka puolelle. Autoilijoiden, jalankulkijoiden ja omien massa-autojen liikkeet pitää olla koko ajan seurannassa. Hyvä näkö, kuulo, reagointikyky ja pelisilmä ovat tarpeen.

Moni autoilija yrittää saada liikenteenohjaajalta erivapauksia työmaa-alueella liikkumiseen.

– Liikennevalojen kanssa ei neuvotella, Matalamäki kiteyttää.

Työmaan turvallisuuden vaarantamisen lisäksi omilla säännöillään ajavat voivat pilata tuoreen asfalttipinnan. 

Kokkolalainen Matalamäki teki välillä kuorma-autonkuljettajan hommia, Peabilla on nyt meneillään ensimmäinen kausi.

– Olen ollut liikenteenohjaajan erilaisissa työporukoissa, kuten urapaikkauksessa.

Perämies hallitsee myös asfaltoinnin teorian

Perämies Markus Eurén työskentelee pääasiassa erikoiskaluston kanssa.

Markus Eurén on ollut asfalttialalla vuodesta 1996 lähtien.

– Tulin näihin hommiin heti 18 vuotta täytettyäni.

Ensimmäiset 12 vuotta Eurénin työpaikka oli Elg-yhtiöissä.

– Sieltä siirryin Lemminkäiselle. Sen jälkeen firmalla on ollut erilaisia nimiä, Eurén kuvaa asfalttialan keskittymistä oman työuransa kautta.

Eurén on työskennellyt yleensä erikoiskaluston parissa.

– Olen tehnyt töitä myös tavallisen levitysporukan kanssa syksyisin valtion urakoiden loputtua.

Eurénin ura perämiehenä alkoi toistakymmentä vuotta sitten, mutta on viime vuosina ollut katkolla työryhmän vetäjän tehtävien takia.

– Tulin nyt takaisin perämieheksi, kun meillä on paljon töitä, mutta ei tekijöitä. Tämä on tuttua hommaa.

Asfaltoinnin teoriapuolta Eurén on käynyt hiomassa Metropoliassa, jonne hän teki mestarin opinnäytetyönsä.

– Tein sen harrastuksena. Opinnot eivät koskaan miestä pahenna.

Vähemmän paperitöitä, enemmän asfaltointia

Timo Vuoren vävyt ovat myös asfalttihommissa.

Timo Vuori aloitti alan työt toukokuussa 1988 Haka-asfaltissa. Etu- ja perämiehen vakansseilla Vuori on työskennellyt 20 vuotta.

– Muistan vielä ensimmäisen asfaltointipaikankin. Se oli Vaasan Ristinummella Sala-ampujankatu.

Vuori muistaa miten pikkupoikana hän kimmastui asfalttiporukalle 1970-luvun puolivälissä Vähässäkyrössä.

– Porukka veti silloin öljysoraa kotipuolessani. Ajelin pyörällä uutta öljysoraa pitkin ja jarrutin levittäjän peräpenkin takana.

Työmiehet ärähtivät pojankoltiaiselle, mutta saivat kuulla kunniansa.

– Huusin niille, etten ikinä tule tuommoisiin paskahommiin, Vuori muistelee pieleen mennyttä uhkaustaan.

Vuori tuli remikseriryhmään viime kesänä.

– Tämän työkokemuksen jälkeen voin sanoa, että asfalttihommissa ei ole enää mitään, mitä en olisi tehnyt remikserin ajoa lukuun ottamatta.

Kotimaisten työmaiden lisäksi Vuori on asfaltoinut myös Tanskan ja Venäjän kamaraa.

Varsinaisten töiden lisäksi Vuori on kouluttanut Peabin porukkaa huoltotöiden saloihin.

Paras näkemys kokonaisuudesta

Juha Heinävaara näkee jyrän ohjaimesta remikseriryhmän työskentelyn kokonaisuudessaan.

Jyrä/kolamies Juha Heinävaara ohjastaa remikseriryhmän jälkijyrää.

– Tästä näkee hyvin mitä me touhuamme. Jos esimerkiksi etujyrälle tulee jokin häiriö ja se jää remikseristä jälkeen, pääsen puikkelehtimaan avuksi. Etujyrästä jää pysähtyessä aina pieni patti ja se pitää heti kuumana tasata. Jäähtyneenä se klöntti ei enää lähdekään pois. Mitä enemmän jyräyskertoja, sitä tasaisempi pinta. Jos pintaa jyskyttää liikaa, piki nousee pintaan ja siitä tulee liian kiiltävä, Heinävaara hakee kohtuullista keskitietä.

Heinävaaralla on 40 vuotta asfalttialan työkokemusta. Remikseriryhmässä Heinävaara on tämän kesän tulokas.

– Olen silloin tällöin ollut remikseriporukoissakin mukana. Olen sellainen prikkamies, minua heitellään paikasta toiseen silloin kun tarvitaan.

Heinävaaran elämäntilanteeseen kiertävä työ sopii hyvin. Uuteen työporukkaan siirtyminen vaatii uskallusta, jota kaikilla ei välttämättä ole.

– Minulla on tuttuja joka puolella. Senkin takia minua pyydetään paikkaajaksi.

Heinävaara liittyi Rakennusliittoon jo 1980-luvun alkupuolella.

– Tein ensin raudoitushommia, mutta sitten tuli lamanpoikanen ja siirryin asfalttihommiin.

Peabilla Heinävaara on nyt ollut 4 kesää. Aikaisempaan työhistoriaan kuuluvat muun muassa Lemminkäinen, Destia, Rudus asfaltti ja NCC.

Heinävaara on huolissaan hallituksen työttömyysturvan leikkauksista.

– Asfalttiala menee melko kylmäksi, jos ansiosidonnaisen päivärahan saamiseen tarvitaan jatkossa 10 kuukauden työt. Vanhana kuuskymppisenä äijänä harmittelen, että nuoret lähtevät varmasti alalta ja vanhemmatkin miettivät alanvaihtoa. Tässäkin remikseriporukassa on paljon osaamista, jota on vaikea korvata.

Lisää liksaa

Timo Vuori oli asfalttialan tes-neuvottelukunnassa reilut 10 vuotta. Markus Eurén otti neuvottelukuntapaikan vastaan työryhmässä suoraan lennosta.

– Kaikki työkaverit ovat sanoneet, että kaikki muu nousee paitsi palkat. Tyttäreni ja vävyni ovat hyviä esimerkkejä. Kummatkin perheet ovat ostaneet omakotitalot ja heillä on pieniä lapsia. Valtio tiputtaa koko ajan etuisuuksia pois. Päättäjienkin pitäisi ymmärtää, että painamme täällä puoli vuotta perse ruvella töitä, Vuori esittää mielipiteensä tes-neuvotteluiden tavoitteista.

Eurén on palkkatason nostosta Vuoren kanssa samoilla linjoilla. Palkankorotusten lisäksi neuvottelukunnassa pallotellaan myös uusia ideoita.

– Esimerkiksi asfaltoinnin erikoistöihin voitaisiin kehitellä tuotantopalkkiojärjestelmiä, Eurén tunnistaa yhden mahdollisen kehityskohteen tessissä.

Toinen korjaussarjan kohde olisi majoituspykälässä. Lähtökohtaisesti työnantajan on tarjottava yhden hengen huonetta matkatöissä, mutta työnantaja saa ottaa kustannukset huomioon ja majoittaa ahtaammin.

– Se vähentäisi tulkinnanvaraisuutta. Maksajan mielestä euronkin kalliimpi voi olla kohtuuton, Eurén linjaa.

Eurénin mielestä Petteri Orpon (kok.) hallituksen ajama vientivetoinen palkkamalli olisi myrkkyä asfalttialan palkkauksen kehittämiselle.

– Suomen tilannetta on turhaa verrata Ruotsiin. Siellä on jo valmiiksi korkeampi palkkataso. Meillä on ostovoima jo valmiiksi heikentynyt.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Hyvä porukka pitää 74-vuotiaan työmaalla

Axu Raitamaa (vas.) ja Hannu Puustinen valmistelevat nostoa.

Larabe Oy:n työmaa Kirkkonummen Masalassa oli toukokuun lopulla 2 kerrostalon urakan osalta loppusuoralla.

– Nostamme juuri viimeistä kiveä. Olemme vuoron perään tehneet molempia taloja rinnakkain, Larabe Oy:n työsuojeluvaltuutettu, alamies Hannu Puustinen toteaa.

Seuraava työmaa on Järvenpäässä, jonne Larabe tekee pari 7-kerroksista kerrostaloa.

– Ne ovat ontelolaattatyömaita.

Puustinen kehuu koko työporukkaa. Erityiskiitokset saa Havatorin nosturikuski Jari Turpeinen.

– Hyvä kuski vaikuttaa paljon työntekoon. Silloin ei tarvitse kiroilla niin paljon, että päähän koskee illalla.

– Oikein hyvä kuski, rauhallinen ja taitava, runkorakentaja Axu Raitamaa jatkaa kehuja.

Larabella tehdään kaikki mahdolliset työt urakalla. Omia työntekijöitä on 15 henkeä, mikä riittää 2 työmaan pyörittämiseen yhtä aikaa.

– Joskus urakka menee paremmin, joskus huonommin, Raitamaa kertoo.

Raitamaa on tullut Laraben leipiin vajaat 5 vuotta sitten. Aikaisempi työpaikka oli PKR Groupissa

– Olen tehnyt runkotöitä 13 vuotta. Olen tehnyt kaikkia työvaiheita.

Eläkkeelle vasta 75-vuotiaana

Hannu Puustinen täyttää syksyllä 74 vuotta.

– Olen ollut alamiehenä pitkään, jo 20 vuotta, Puustinen laskee.

Alamiehen työ on liikkuvaa.

– Päivän aikana tulee otettua yli 15 000 askelta. Paikallaan ei tarvitse olla. Tälläkin työmaalla oli 5 fakkia käytössä.

Puustinen aikoo olla töissä 75-vuotiaaksi asti.

– Eläkkeellä olosta ei tulisi mitään. Täällä on hyvä porukka, joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Minä suorastaan nautin työnteosta.

Työnteon herkkua Puustinen on maistellut lapsuudesta lähtien. Kotitilalla Vehmersalmella työntekoon harjaannuttiin heti kuin vain kynnelle kykeni. Puustinen teki savottaa hevosmiehenä jo ennen armeijaa.

– Silloin oli kovia talvia eivätkä työvaatteet ja -kengät olleet sellaisia kuin nykyään.

Puustinen ei osaa lomallakaan olla paikallaan. Kesämökillä Vehmersalmella on kaikenlaista puuhaa. Viime vuosina Puustinen on pitänyt pitempiä lomia. 

– Pidin viimeksi kesällä 4 kuukautta kesälomaa. Tein risusavottaa ja halkoja. Veljeni, joka oli kotitilan isäntänä, on menehtynyt, joten tein myös tilan töitä.

Vehmersalmella ei ole kuitenkaan riittänyt tarpeeksi tekemistä, sillä Puustinen on käynyt kahtena kesänä saneeraamassa Kuopiossa kerrostaloja Juhin Rakennus Oy:n työmailla.

Rakennustyöt Puustinen aloitti vuonna 1974 Rakennusliike Matti Rinttilä Oy:n leivissä Kuopiossa. Etelä-Suomeen Puustinen muutti vuonna 1989. Rakennusala on muuttunut parempaan suuntaan etenkin työturvallisuuden osalta.

– Oli se hurjaa, kun esimerkiksi kattotöissä ei ollut mitään kaiteita. Työturvallisuutta valvotaan nykyään paremmin. Aikaisemmin työmailla tuhrattiin viinan kanssa. Sitä ei enää tapahdu.

Puustisella on työtapaturmien takia leikattu sekä polvi että olkapää.

Pitkästä työurastaan huolimatta Puustinen on ensimmäistä kauttaan työsuojeluvaltuutettuna ja varaluottamusmiehenä.

– Tämä on helppoa työtä, kun Piitulainen hoitaa kaikki asiat kunnolla. Vaihdamme parhaillaan talvivaatteita kesäisempiin. Vanhat työvaatteet lähtevät pestäväksi ja korjattavaksi.

Laraben toimitusjohtaja Juha Piitulainen saa melkoiset kehut työntekijöiltään. Palkkaus on kohdillaan, turvavarusteet ovat kunnossa ja työnjohdolla on asiallinen ote. Piitulaiseen Puustinen tutustui 1980-luvun puolivälissä Neuvosto-Virossa Muugan sataman rakennustyömaan raudoitushommissa.

Sopuvaaleilla luottamusmieheksi

Puoli vuotta sitten pääluottamusmieheksi valittu urakkaporukan nokkamies Jani Thil on parhaillaan vanhempainvapaalla.

– Meillä oli vaalit, mutta olin ainoa ehdokas. Ei tarvinnut hirveästi taistella luottamusmiespaikasta, Thil hymähtää.

Thil on ollut Laraben palkkalistoilla 5 vuotta. Edellinen työnantaja oli jo konkurssin tehnyt ME-perustukset Oy.

Luottamusmiehen pesti on leppoisa, sillä asiat ovat kunnossa ja järjestäytymisaste hipoo 100:a prosenttia.

– Sen verran myyntipuheita joutuu pitämään ja muistuttamaan, että Rakennusliitto on työntekijän puolella.

Jäsenmaksun suuruus on eniten kritiikkiä aiheuttava tekijä.

– Puhumalla olen kuitenkin saanut kaikki pysymään jäseninä.

Thil tykkää tehdä töitä urakalla.

– Se on sekä pääurakoitsijan että aliurakoitsijan etu, kun homma toimii hyvin työmaalla.

Nokkamiehenä Thil tasapainoilee hyvän palkkatason ja yrityksen pärjäämisen kanssa. Tähän asti molemmat ovat onnistuneet Laraben työmailla.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

YIT:n iskunvaimentimet

– Me olemme ensimmäiset kolmekirjaimiset työntekijät, jotka asukkaat tapaavat, YIT:n vastuukorjaaja Juha Seittonen kuvaa omaa brändityötään.

Kun takuukorjaaja soittaa asukkaan ovikelloa, hyvä supliikki auttaa korjauskeikan onnistumisessa.  Juha Seittosella on puheenlahjat kunnossa, sillä hän on porilaisuudestaan huolimatta evakkokylän ja karjalaismummon kasvattama. Seittonen on ollut YIT:n kirjoilla 5 vuotta.

– Tein yrittäjänä maalarin hommia kymmenkunta vuotta. Paras opinahjo timpurin hommiin on se, että asuu vuonna 1952 rakennetussa rintamamiestalossa, Seittonen kuvaa.

Seitosella on pohjilla maalarin ammattikouluopinnot, mutta amiksen jälkeen oli muita kiireitä. 1980-luvun alusta lähtien porilainen Dingo-yhtye työllisti rumpalia pitkän tovin. Lopulta bändi hajosi ja Seittonen päätyi helsinkiläiseen musiikkiliikkeeseen rumpumyyjäksi.

Pojalleen rumpuja ostamaan tullut rakennusyrittäjä houkutteli Seittosen ensin satunnaisiin keikkatöihin ja lopulta töitä oli niin paljon, että hän pisti oman firman pystyyn. Vuonna 2008 iski maailmanlaajuinen pankkikriisi ja rakentaminen loppui kuin seinään.

– Jäin vähän tyhjän päälle. Mietin, että mitä nyt. Vaimo muistutti, että onhan sinulla ne lähihoitajan pahvit takataskussa.

Pienen epäröinnin jälkeen Seittonen haki sote-alan töitä. Työpaikkoja oli tarjolla valittavaksi asti. Seittonen työskenteli ensin Helsingin kaupungin Maunulan kotihoidossa 4 vuotta. Sen päälle yksityisessä sote-firman kouluttajana vajaat 3 vuotta.

– Palasin sen jälkeen takaisin kotihoitoon, mutta työ oli muuttunut sellaiseksi hullunmyllyksi mitä se tänä päivänä on.

Seittoselle sysättiin liian paljon vastuuta.

– Saatoin olla ainoa pistosluvallinen hoitaja iltavuorossa. Illalla  saattoi olla 20 kotikäyntiä diabeetikon luona. Siinä lopulta alkoi miettimään, onko antanut oikean insuliininannoksen oikealle ihmiselle. Vaikka niiden mummojen kanssa oli hauskaa tehdä töitä, oli pakko lopettaa.

Seittonen kokeili vielä sote-alan hommia yhden kesän Kymenlaaksossa. Suunnitelmat muuttuivat, kun tuttu mestari YIT:ltä soitti ja kysyi kiinnostaisiko vastuukorjaushommat.

Toisen asunto, korjaajan työmaa

Vaikka Seittosella ei ollut varsinaista työkokemusta pienkorjauksesta, aikaisempi työura loi hyvät pohjat takuukorjausten tekoon. Vastuukorjaajat ovat tärkeä lenkki YIT:n maineenhallinnassa.

– Olen oppinut, kuinka toisen kotiin mennään, koska se on samalla minun työmaani. Osaan säilyttää harmonian näiden välillä. Osaan myydä itseni siinä langanohuessa tilanteessa.

Juha Seittonen on huomannut, että takuukorjausten tekijälle kaikesta rakennusalan ulkopuolisesta työkokemuksesta on hyötyä korjauskeikalle lähdettäessä.

Välillä asukkaan kanssa ei kuitenkaan oikein päästä puheväleihin ja sopimaan asioista jouhevasti. YIT:n mestarit tulevat tässä vaiheessa neuvottelemaan ja takuukorjaukset etenevät jälleen yhden asunnon verran eteenpäin.

– Tällaisia tilanteita on aika vähän. Pääosa asukkaista on erittäin mukavia.

YIT:n työntekijä on aina paikalla myös silloin, kun vastuukorjaus kuuluu aliurakoitsijalle. Se tuo välillä lisäjenkaa asiakaspalveluun. Urakoitsijan työntekijät työskentelevät yleensä työmaalla, jossa ei ole asukkaita. Läppä saattaa olla liian roisia ulkopuolisten kuultavaksi tai asunnon suojaus voi unohtua, jolloin Seittonen viheltää pelin poikki ja kertaa porukalle käytöstapoja.

– Me YIT:n takuukorjaajat olemme iskunvaimentimena asukkaan ja urakoitsijoiden välillä.

Seittonen on tehnyt Kuninkaantammessa takuukorjauksia viime syksystä lähtien. YIT:n takuukorjaajia on alueella yhteensä 3 työparia.

– Asuntoon ei saa mennä yksin.

Kuivumishalkeamat ovat yleisin korjauskohde. Seittoselle lankeaa yleensä kuivuneiden akryylimaalien siistiminen ynnä muut maalaushommat.

– Sen lisäksi on jonkin verran ovien ja ikkunoiden säätöä. Jonkin verran tehdään pieniä laatoitushommia, mutta niitä tekevät aliurakoitsijatkin.

Aikaisemmin Seittonen teki 10-vuotiskorjauksia.

– Ne ovat yleensä isompia korjauksia. Niihin tarvitaan nostureita ja telineitä.

Isommissa korjauskohteissa kokeneemman työparin opastuksesta on ollut suurta apua.

Silmätippoja vanhukselle kittausten välissä

Seittonen on huomannut, että kaikesta rakennusalan ulkopuolisesta työkokemuksesta on hyötyä.

– Olin tekemässä asunnossa halkeamakorjausta. Asukas oli huolissaan ja kysyi, tuleeko korjauksesta paljon pölyä?

Seittonen kertoi vanhalle herralle, että työpari käyttää imuria koko ajan kohteessa, jotta pölyhaitat minimoidaan mahdollisimman vähäisiksi. Paljastui, että vanhan herran puoliso on juuri menossa kaihileikkaukseen. He pelkäsivät, että pöly kulkeutuisi verkkokalvolle ja hankaloittaisi leikkauskohdan paranemista.

Seittonen sai työparinsa kanssa alustavat kittaukset tehtyä ja sopivat pariskunnan kanssa seuraavan päivän aikatauluista. Paljastui, että vanhalla rouvalla oli myös huoli siitä, kuinka osaavatko he annostella leikkauksen jälkeisiä silmätippoja oikein.

– Mitäs, jos tulen aamulla kello 8 ja laitan ensimmäiset tipat ja opetan miehesi samalla tippojen laittoon. Minulla on tuhansien kertojen kokemus tippojen laitosta, Seittonen ehdotti rouvalle.

Rouva rauhoittui ja suostui hoitoratkaisuun.

– Seuraavana aamuna aviomies kertoi, että rouva oli koko ajan puhunut lääkärille, että hänellä on hoitaja kotona tippojen antamista varten. Kävin antamassa vielä päivätipatkin. Siitä tuli itsellekin oikein hyvä fiilis.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen