– Vahva usko reiluun ja oikeudenmukaiseen työpaikkaan! Kollegatkin pyysivät tarttumaan tähän rooliin, sillä minun on helppo keskustella yritysjohdon kanssa ja löytää ratkaisuja, Katman Oy:n Oulun alueyksikön pääluottamusmies taustoittaa.
Hankalien asioiden käsittely ei ole kaikille helppoa. Rakennusliittoon syksyllä 2021 liittynyt Böing toteaa olevansa arvokas välikäsi silloin, kun pomoa ei uskalleta lähestyä henkilökohtaisista syistä.
– Luottamusmiehenä tuen kollegoitani ja varmistan heidän kannaltaan parhaat ratkaisut.
Kompromisseja ja kouluttautumista
Yhteisen sävelen löytymisessä voi kuitenkin kestää, sillä Böingin kokemuksen mukaan työnantajan ja työntekijöiden näkemykset eduista eroavat usein toisistaan.
– Ideaalitilanteessa molemmat osapuolet voittavat, mutta se on harvinaista. Pikemminkin tullaan puolitiehen vastaan. Tämä prosessi vie aikaa, joskin toisinaan kompromissi löytyy nopeammin.
Omaa suhdettaan työnantajapuoleen Böing kuvaa ”eläväiseksi” – ja naurahtaa iloisesti. Pysyäkseen ajan tasalla työelämän käänteistä hän osallistuu Rakennusliiton koulutuksiin.
– Kävin liiton luottamusmies-peruskurssin ja pian osallistun jatkokurssille. Olen osallistunut myös luottamusmiesten iltapäiväkoulutuksiin sekä useille luottamushenkilöfoorumeille. Kun on kartalla ajankohtaisista asioista, voi luottamusmiehenä reagoida tilanteisiin asianmukaisesti.
Böing on myös Vedeneristysalan työryhmän jäsen, joka osallistuu aktiivisesti kokouksiin.
– Ja viime helmikuussa otin osaa STOP nyt -mielenilmaukseen Helsingin Senaatintorilla.
Hyvässä hengessä
Luottamusmiestoimintaan motivoi oman alan arvostus. 39-vuotias, jo Saksassa rakennusalalla työskennellyt Martin Böing nauttii kattoasentajan ja bitumieristäjän työstä, jota hän kuvaa ”yhdistelmäksi käsityömäistä tarkkuutta ja teknisiä haasteita”.
– On inspiroivaa työskennellä erilaisten materiaalien ja ratkaisujen parissa eri projekteissa. Ulkotyö raikkaassa ilmassa tekee tästä vielä vaihtelevampaa.
Myös yhteishenki työmaalla inspiroi miestä, jolle on tärkeää nähdä työnsä tulokset eli oma panos ihmisten turvallisuuden ja mukavuuden lisäämiseen. Kollegoille lähtee kiitos luottamuksesta sekä lupaus hoitaa luottamusmiehen tehtävää ”parhaani ja omantuntoni mukaan”.
– Jos pyydetään jatkamaan, voin tehdä seuraavankin kauden. Samalla haluan esittää kiitokset Rakennusliitolle ammattimaisesta, inhimillisestä ja jatkuvasta tuesta.
Helmikuun lopulla Rakennusliiton keskustoimistolle on kerääntynyt parisenkymmentä aktiivia keskustelemaan ja miettimään muun muassa sitä, mikä osastojen, aluejärjestöjen ja liiton toiminnassa on olennaista ja miten näitä kaikkia osa-alueita voisi parantaa.
Paikallaolijoista naisia on neljäsosa, eli edustus on korkeampi kuin liiton jäsenissä yleensä. Osallistujien joukossa on muun muassa muurari, rakennustyöntekijä, rakennussiivoja, betonimylläri, maanrakentaja ja tuoteteollisuuden työntekijä.
– Haluan, että lupaatte itsellenne ottavanne täältä mukaan jotain sellaista, jolla voitte parantaa osaston tai aluejärjestön toimintaa, Rakennusliiton koulutuspäällikkö Juhani Lohikoski sanoo.
Rakennusliiton järjestö- ja koulutustyöntekijä Saku Jokisalon mukaan juuri nyt on aihetta skarpata yhdessä.
– Työsuhteita rapautetaan vuokratyöllä, kevytyrittäjyydellä ja pitkillä alihankintaketjuilla. Jatkuva hyväksikäyttökikkailu vaatii erityistä valppautta liiton jäseniltä ja tällaisten epäkohtien tuomista esiin.
Jokisalon mukaan toimijakurssin tavoitteena onkin tukea liiton aktiivista paikallistoimintaa.
Kaikkien koulutusten yksi tärkein tehtävä on saada liiton jäsenet kohtamaan.
– Siihen liittyy edunvalvonta, työturvallisuus, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, jäsenhankinta, kouluttautuminen ja ammatillisen ja yhteiskunnallisen ymmärryksen lisääminen. Ne on mainittu myös osastotoiminnan säännöissä, Jokisalo muistuttaa.
Osallistujat joutuivat miettimään, miksi he ovat tulleet koulutukseen. Mainituksi tulevat muun muassa se, miten nuoria saisi houkuteltua lisää osastojen toimintaan, muiden osallistujien kanssa kokemusten ja ajatusten vaihto, liiton rakenteiden ja toiminnan parempi tuntemus ja se, miten ylipäätään osastoihin saataisiin uusia jäseniä ja erityisesti aktiivisia uusi jäseniä.
Potkua kaikkeen toimintaan
Ryhmät kokosivat post it -lapuille tehtäviä, joiden he arvelivat kuuluvan liiton eri sektoreille.
Liiton koulutukset ovat harvoin yksipuolista luennointia ja sama pätee toimijakoulutuksessakin. Osallistujat pääsivät ensi alkuun tuolileikkiin, jossa 3 ihmistä kerrallaan keskustelee ja keskustelijat vaihtuvat sitä mukaan, kun sanottava loppuu. Aiheena on ”Mitä teemme hyvin, mitkä asiat ovat huonosti?
Osastojen yhdistämisillä on ollut oma vaikutuksensa, sillä moni valittaa, että matkat kokouksiin ovat aiempaa pidempiä. Oman hankaluutensa aiheuttaa sekin, että vaikka osastossa olisi paljon jäseniä, heistä aktiivisia on melko pieni osa.
– Pitäisi saada mukaan aktiiveja, jotka oikeasti lähtisivät järjestämään yhteistä tekemistä. Ymmärrän, että ihmisillä on nykyään kiire, mutta yhteisöllisyys olisi silti tärkeää, yksi keskustelija sanoo.
Monen mielestä osastojen toimintaa pitäisi kehittää sellaiseen suuntaan, että toiminnasta olisi aidosti arjen apua jäsenille.
– Yksi hyvä ajatus voisi olla verotukseen liittyvä koulutus. Lisäksi uusien jäsenten kynnystä ottaa yhteyttä oman osaston väkeen pitäisi madaltaa, eräs toteaa.
Ryhmä miettii myös mahdollisia yhteistyökuvioita.
– Yhteistyötä voitaisiin tehdä naapuriosastojen ja esimerkiksi paikallisten urheiluseurojen kanssa erityisesti sellaisissa tapahtumissa, jotka on tarkoitettu koko perheelle.
Tuolileikin jälkeen osallistujat miettivät, mikä työpaikkatoiminnan, osastojen ja aluejärjestöjen rooli on liiton toiminnassa.
Moni pitää jäsenhankintaa työpaikalla tapahtuvan toiminnan tärkeimpänä osana, mutta myös viestintää, työsuojelutoiminnan valvontaa ja työmailla käyntejä pidetään jäsenten tehtävinä.
Osastojen tehtäväksi nähdään muun muassa se, että sieltä viedään paikalliset ajatukset tiivistettynä eteenpäin liiton hallinnolle, otetaan uudet jäsenet vastaan ja parannetaan liiton näkyvyyttä.
Aluejärjestöjä pidetään oikeana paikkana tiedonjaolle ja osastojen yhteiselle toiminnalle sekä näkemyksille tes-kierrosta varten.
Toimijakoulutus on kaksiosainen koulutus, ja seuraavalla kerralla osallistujat menevät vielä syvemmälle käsiteltyihin aiheisiin. Ajatuksena on, että siellä syntyy käyttökelpoisia ja konkreettisia ajatuksia sitä, miten liiton toimintaa kehitetään paremmaksi ja houkuttelevammaksi.
Pääluottamusmies Arto Junttila muistuttaa, että työtaistelu on työntekijöiden tapa saada äänensä kuuluviin neuvottelupöydissä.
Teollisuusliitto vauhdittaa työehtosopimusneuvotteluja lakoilla, joita on ilmoitettu teknologiateollisuuteen ja kemianteollisuuteen. Rakennusliitto ilmoitti tukilakoista 17.1.
Rakennusliiton tukilakko koskee SSAB Europe Oy:n Raahen tehdasta, Outokumpu Chrome Oy:n Tornion tehdasta, Outokumpu Stainless Oy:n Tornion tehdasta, SSAB Europe Oy:n Raahen tehdasta, Yara Suomi Oy:n Siilinjärven tehdasta ja Boliden Harjavalta Oy:n Harjavallan tehtaita. Tukilakossa ovat kyseisissä teollisuuskohteissa tehtävät Rakennusliiton sopimusalojen työt. Tukilakot koskevat yhteensä joitakin satoja työntekijöitä.
Yksi yritys, jota lakko koskee, on SSAB Europen Raahen tehtaalla aliurakoitsijana toimiva maanrakennusliike Reijo Mehtälä Oy.
– Tällä hetkellä tukilakossa on vajaa 10 miestä. Työssä mennään minimimiehityksellä, Reijo Mehtälä Oy:n pääluottamusmies Arto Junttila kertoo.
Yrityksen työntekijät tekevät lähes sataprosenttisesti tehdaspalvelua eli toimittavat terästehtaalle raaka-ainetta ja poistavat alueelta tehtaan sivuvirtoja.
– Lisäksi jonkin verran tehdään piikkaushommia, eli siinä se pääsääntöisesti on. Välttämättömät tukitoimet tehdään tällä hetkellä eli putsataan masuunin terässenkat terässulatolla. Pidetään tehtaan perustoimintoja yllä, Junttila selventää.
Junttilan mukaan enemmistö työntekijöistä ymmärtää, mikä lakossa on asian ydin.
– Kyllä tällaisella laajemmalla lakolla on enemmän merkitystä kuin alakohtaisella pistelakolla. Koska tämä on valtakunnallinen, on vaikutus neuvottelupöytään isompi, Junttila sanoo.
– Jos työtaisteluja ei olisi, kaikki menisi sanelupolitiikaksi. Isännät päättäisivät kaikesta ja työntekijäpuolen kanta jäisi kokonaan kuulematta. Tämä on työntekijöiden ainoa mahdollisuus vaikuttaa tuleviin päätöksiin. Kävi lopulta miten kävi, me olemme tehneet voitavamme asioiden edistämiseksi.
Teksti: Johanna Hellsten ja Mika Yli-Suvanto, kuva: Mika Yli-Suvanto
Rakennustyömaa Itä-Pasilassa vuonna 1974. Ajan tyypillisiä kerrostaloja nimitettiin varsin osuvasti betonikuutioiksi. Kuva: Harri Ahola, Helsingin kaupunginmuseo.
Betonin teollinen käyttö oli yksi suurimpia teknologisia mullistuksia rakennusalalla. Se vaikutti arkkitehtuuriin, aluerakentamiseen sekä rakentajien ammatteihin. Viime vuosina myös betonin uudelleenkäyttöön ja päästöttömään eli vihreään betoniin on alettu kiinnittää huomiota.
Betonin historia alkaa antiikin roomalaisten varhaisesta sementistä, opus caementiciumista. Roomalaisten jälkeen sementin käyttö jäi vähäiseksi, kunnes 1800-luvulla alettiin valmistaa portlandsementtiä teollisesti. Kun betonia opittiin raudoittamaan, kokonaan uudenlaiset rakentamistavat alkoivat 1900-luvun alussa levitä ympäri maailmaa. Juuri betoni auttoi ratkaisemaan kaupungistumisen synnyttämän asuntopulan.
Suomalainen suo, kuokka ja Jussi oli hyvä mutta ruumiilliseen työhön pohjautuva elämäntapa aina viime vuosisadan puoliväliin saakka. Työhevonen ja kuokka jäivät, kun isommat isännät siirtyivät köröttelemään traktorin rattiin. Työt tehostuivat eivätkä pientilalliset enää pärjänneet. He muuttivat töiden perässä kaupunkeihin. Niin muutti muuten tämän tarinan Jussikin.
Betonitaloja oli rakennettu pääasiassa kaupunkeihin jo vuosisadan vaihteesta, mutta vauhti vain kasvoi ja rakentajille oli kova kysyntä. Rakennustyömaatkin koneellistuivat ja kaupunkien kivirakennustyömailla sekatyöt vähenivät.
Itä-Pasilan rakennustyömaa vuonna 1974. Ajan henkeen kuului olennaisesti aluerakentaminen, jossa yksi alue rakennettiin kokonaisurakkana nopeasti ja tehokkaasti. Kuva: Harri Ahola. Helsingin kaupunginmuseo.
Tehdastyöt tarjosivat rakennustyömaita varmemman tulonlähteen. Jussikin etsi pysyvää työtä ja tehtaiden käyttämä uusi tekniikka houkutti maalaispoikaa. Hän kävi betonielementtien valmistuskurssin ja sai töitä elementtitehtaalta.
Betonielementit olivat rakennustekninen ratkaisu, joka mahdollisti tehokkaan ja taloudellisen rakentamisen. Elementtirunkoiset talot olivat nopeampia ja halvempia rakentaa kuin perinteiset puurunkoiset talot. Kalliit muuraus- ja rappausvaiheet vähenivät. Monet muurarit kouluttautuivat uudelleen esimerkiksi elementtiasentajiksi, joille riitti töitä ja palkkakin parani.
Suomen ensimmäisiä täyselementtitaloja oli vuonna 1957 valmistunut Helsingin yliopiston Porthania-rakennus. Useimmiten elementtirakennukset olivat kuitenkin nopeasti ja halvalla rakennettuja laatikoita, jotka hivelivät vain harvojen esteettistä silmää. Varhaisia betonielementtejä haittasi myös niiden heikko kestävyys rasituksessa ja Suomen sääolosuhteissa.
Puutteita korjattiin ja 1968–1970 kehitettiin betonielementtistandardi (BES). Sen pohjana toimi kantavat seinät -malli, jossa elementtitalojen kantaviksi rakenteiksi tulivat väli- ja päätyseinät, välipohjana toimivat ontelolaatat ja ulkoseininä ei-kantavat voileipämäiset kerroselementit. Jussi raudoitti, valoi ja esijännitti elementtejä niin paljon kuin ehti.
Jätkäsaaren bunkkeria rakennetaan 1970-luvun alussa. Betoninen bunkkeri valmistui vuonna 1972 rahtisataman tullaamattoman tavaran varastoksi. Nykyään se kuuluu Helsingin kaupungille, joka aikoo muuttaa kiinteistön uimahalliksi, liikuntatiloiksi ja asunnoiksi purkamalla osan rakennusta ja rakentamalla siihen lisäkerroksia. Kuva: Eino Heinonen, Helsingin kaupunginmuseo.
Suomen itsenäisyyden ajan toinen suuri lama alkoi kuitenkin loppuvuonna 1990. Maan bruttokansantuote laski kolmessa vuodessa yli kymmenen prosenttia. Lama iski kovaa rakennusalalle ja erityisesti rakennusteollisuuteen, kun uudisrakentaminen pysähtyi.
Rakentajien määrä romahti ja elementtitehtaat hiljenivät. Monille hyville työntekijöille oli annettava potkut. Jussin pelasti vain ikä ja eläkejärjestelmä. Rakennustyöläisten liitto oli ajanut työllisten asiaa, kun lyhyistä ja epäsäännöllisistäkin työsuhteista oli kertynyt eläkettä.
– Englantilaiset ay-kollegat ovat sanoneet, että tehkää kaikkenne nyt. Jos te päästätte tämän tilanteen käsistänne ja menetätte mahdollisuutenne vaikuttaa yhteiskuntaan, annatte tämän kaiken rapistua, se on todella vaikeaa rakentaa uudelleen, Rakennusliiton varapuheenjohtaja Jyrki Ojanen viittasi Thatcherin Englantiin avauspuheessaan.
Ojasen mukaan Suomen nykyisen hallituksen ohjelma on kopio Thatcherin ohjelmasta, jonka tarkoituksena oli muun muassa pakottaa ay-liike polvilleen.
– Tiedämme, että palkkakehitys, minkä ay-liike on pystynyt jäsenilleen toimittamaan, ei ole yltänyt edes inflaatioon. Elinkeinoelämä vaikuttaisi olevan tilanteessa, jossa ainoa tapa parantaa yritysten kannattavuutta, on alentaa työvoimakustannuksia. Ruotsissa ja Tanskassa innovointi on pinnalla, mutta suomalainen elinkeinoelämä näyttää keskittyneen vanhanaikaisiin tuotteisiin ja siksi olemme tällaisessa ahdingossa.
Ajatus on se, että tuottavuuskehityksen, jota edellytettäisiin, jotta palkkoja voisi maksaa enemmän, pitäisi yltää naapurimaiden tasolle.
– Tuoreen kiinnostavan väitöskirjan lopputulema oli, että työmaalla 80 pinnaa ammattilaisen hommista on odottelua. (Lisää tässä Rakentajan jutussa). 20 prosenttia on se aika, jolloin työ etenee tehokkaasti. Nyt olisi hyvä paikka – yhdessä ja erikseen – löytää tapoja, joilla se 20 % saataisiin nostettua 30 prosenttiin. Se tarkoittaisi, että itse työn tuottavuus nousee 50 %.
Ojasen mukaan on heikkoja signaaleita, että rakennusliikkeissä mietitään tällä hetkellä, onko projektirakentaminen kannattavaa ja ainoa oikea tie. Eli onko järkeä, että runkourakka, jonka 8 henkeä teki ennen kolmessa viikossa, nyt on 30 työntekijää ketjussa tekemässä samaa. Heikkoja signaaleita kuuluu myös siitä, että joissakin yrityksissä pohditaan, onko nykyisenlainen tekeminen laadun tae.
Jyrki Ojanen.
– Nyt kun olemme talonrakentamisen kuopassa ja mennään vielä syvemmälle kuoppaan tänä syksynä, voisi olla paikka, jossa voimme keskustella lujempaa siitä, miten rakentaminen tapahtuu, kun nousu alkaa? Miten saadaan omille kirjoille työvoimaa, miten saadaan harmaa talous osaksi rakentamisen kustannuksia ja miten saataisiin siihen reaaliaikaista valvontaa, jotta voitaisiin luoda tulevaisuudenuskoa ja luottamusta, joka näkyisi työn tuottavuuden nousuna?
Ojanen muistuttaa, että keskustelun siitä, minkälaista työelämää haluamme, on nyt alettava työmailla.
– Se flegmaattisuus, että katsotaan että ”joku muu” hoitaa, pitää nyt lopettaa.
Ei nöyristelyä
Kimmo Palonen.
– Tärkeitä asioita viedään pikkuhiljaa eteenpäin. Joskus on parempia ja joskus huonompia kierroksia. Tes-neuvottelut ovat liiton tärkein tehtävä, Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen muistutti.
Palonen kertoi kuulijoille madonlukuja rakennusalan synkästä tilanteesta.
– Mutta me lähdemme neuvotteluihin pystypäin, vaikka realiteetit ymmärrämmekin.
Hallituksen toimista huolimatta pilvellä on myös hopeareunus.
– Synkillä asioilla on aina joitakin hyviä puolia ja tällä kertaa se on se, että SAK:n liittoperheessä olemme löytäneet toisemme uudelleen ja paremmin ja lähdemme koordinoimaan tes-neuvotteluja.
Palonen kertasi kuulijoille viimeisen vuoden aikana tehtyjä heikennyksiä työlainsäädäntöön ja työttömyysturvaan. Erityisesti mahdollinen yleissitovuuden mureneminen huolettaa kaikkia liittoja tällä hetkellä.
– Onko yrityksillä motivaatiota järjestäytyä työantajaliittoon sen jälkeen? Vaikka eihän se paikallinen sopiminen tietenkään ole niille ainoa syy järjestäytyä.
Palonen miettiikin, mikä isäntien tulokulma paikallisen sopimisen laajentamiseen on.
– Ovatko he myös sitä mieltä, että tässä torpedoidaan alaa, kun halutaan antaa sopimisen mahdollisuudet tuonne villiin ja vapaaseen kenttään? Siellä kun on kaikenlaisia huijareita yrittäjinä.
Noin 200 tessiä yhteistyössä maaliin
Maakokoukseen oli kutsuttu puhujavieraaksi Jaana Ylitalo, joka toimii SAK:ssa työehdot-osastolla työmarkkinapäällikkönä. Ylitalon rooteliin kuuluu moneen kertaan puhuttu SAK:laisten liittojen tes-neuvottelujen yhteinen koordinointi yhdessä liittopuheenjohtajien kanssa.
– SAK:laisilla liitoilla on hyvät mahdollisuudet tes-neuvottelupöydissä. Se vaatii kuitenkin yhteistyötä. Uskon siihen ja uskon meihin, Ylitalo sanoo.
Ylitalon mukaan meneillään on iso murros.
– Ensin hallitus vie meiltä työkalut taistella työelämän heikennyksiä vastaan, seuraavaksi vientimallilla estetään sovitteluun meno ja lopulta paikallinen sopiminen avataan järjestäytymättömille yrityksille. Hallitus yrittää murentaa yleissitovuuden, eikä se edes sano sitä rehellisesti.
Ylitalon mukaan nyt ollaan pidemmällä yhteisessä koordinaatiossa kuin pariinkymmeneen vuoteen.
– SAK:laisten liittojen 7 puheenjohtajaa johtaa koordinaatiota. He ovat panneet itsensä likoon. Tilannetta käydään viikoittain yhdessä läpi. Ja työn tukena toimivat useat asiantuntijatyöryhmät.
Ylitalon mukaan sisällöllisesti tärkeitä yhteisiä kysymyksiä ovat ne, jotka liittyvät hallituksen heikennyksiin ja siihen, miten niitä käsitellään tes-pöydissä.
– Jokaisella liitolla on tietysti tärkeät oman alan kysymyksensä sen lisäksi.
Sunnuntaina maakokouksen ohjelmassa oli tes-sopimusalatyöryhmien tavoitteiden esittely. Neuvotteluteknisistä syistä tavoitteita ei esitellä muutamia nostoja lukuun ottamatta tarkemmin Rakentaja-lehdessä.
– Tyytymättömyys on voimaa. Osoittamalla epäkohtia selvitämme itsellemme mistä pitää taistella, varapuheenjohtaja Jyrki Ojanen kiteytti.
Ammattialojen tes-esityksissä tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi palkankorotukset. Tarjolla oli laaja kirjo korotusten toteuttamistapoja, kuten palkkataulukkojen korottaminen sekä prosentti- että kiinteät korotukset.
Tes-alojen tavoitteille yhteistä oli myös se, että työntekijöiden osaamisen kehittymisellä ja palkkauksella pitää olla selkeämpi yhteys. Sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi kehityskeskustelujen ja palkkataulukkoryhmittelyjen tarkastelulla.
Ehdotukset tarkentuvat marras–joulukuussa sopimusalatyöryhmien kokoontumisissa. Useammassa työryhmässä toivottiin tes-tekstien selventämistä. Yksittäisellä aloitteella on pitkä matka lopulliseksi tes-pykäläksi, joten neuvottelun lopputulos voi olla melkoinen lausesotku.
Suomen Karbonaatti Oy:n varatyösuojeluvaltuutettu Mika Kolehmainen esitteli rakennustuotteen tavoitteet. Eniten kaikkia maakokousedustajia oli puhuttanut luottamushenkilövalinnat. Samat ongelmat vaivasivat muitakin tes-aloja.
– Tilanteessa, jossa vain muutama työntekijä on töissä, kaikki halukkaat eivät voi olla ehdokkaana lomautusten takia, Kolehmainen totesi.
Neuvottelupäällikkö Matti Korhonen muistutti, että lomautus ei välttämättä estä ehdolle asettumista. Infrapuolelta on työtuomioistuimen ennakkopäätös 1980-luvulta, jonka mukaan luottamushenkilöksi valittu lomautettu on kutsuttava töihin.
– Infran tessissä lukee, että luottamushenkilön on oltava työsuhteessa, muissa töissä oleva. Eikö tämä olisi hyvä muutos myös muihin tesseihin, Korhonen kysyi.
Hyvää keskustelua tavoitteista
Mattoasentaja Jouni Pöytäkivi esitteli lattianpäällystyksen tavoitteita. Urakkahinnoittelun kehittämistä halutaan jatkaa.
– Meillä tehdään vielä 75 prosenttia töistä onneksi urakalla. Urakkatyö on valitettavasti vähenemässä.
Pöytäkivi oli jättänyt tärkeimmän sanomansa viimeiseksi esittelyssä.
– Muistuttaisin vielä lopuksi mattomiesten etuajo-oikeudesta niin työmaalla kuin liikenteessä.
Talotekniikka-alan sopimusalavastaava Niko Räsänen kehui maakokouksen tunnelmaa.
– Olen ollut mukana hirvittävän monissa maakokouksissa. Henki keskustelevassa porukassa oli erittäin hyvä. Mukana oli myös puolen tusinaa uutta osallistujaa, ja he olivat hyvin keskustelussa mukana. Tätä me tarvitsemme.
Jyväskylän maalareiden osasto 052:n edustaja Ismo Kuorttinen oli tyytyväinen maalareiden jäsenkyselyn palautteeseen.
– Saimme 312 jäsenkyselyvastausta. Vastauksista 164 oli työehtosopimuksen kehittämiseen liittyviä. Lisäksi 4 osastoa teki tes-aloitteen.
Eniten maalarit olivat lähettäneet palkankorotuksiin liittyviä aloitteita. Toiseksi eniten ehdotuksia tuli urakkatyön kehittämisestä.
Talonrakennusala oli jakautunut useampaan alajaostoon. YIT:n pääluottamus Jussi Sakari esitteli koosteen kaikkien jaostojen puolesta. Työntekijöiden osaamisen kehittämistä haluttiin parantaa.
– Esitämme 2-vuotista sopimusta. Jätämme tes-neuvottelijoille ratkaistavaksi, onko esittämämme korotusluku euroja vai prosentteja.
Tessien parhaat palat yhteen
Vedeneristysalan terveiset kertoi sopimusalavastaava Karri Korpi.
– Tes-kirjausten selkiyttäminen nousi niin keskustelussa kuin jäsenkyselyssäkin esille. Tessin olisi oltava niin helposti luettava, että tavallinen duunarikin ymmärtää.
– Keskustelimme yleisesti alan vetovoiman kehittämisestä ja nuorten saamisesta alalle.
Helppolukuiset tessit saivat kannatusta myös muilta maakokousedustajilta.
– Olen monesti puhunut tes-kirjojen selkiyttämisen puolesta. Tällaisena lukutaidottomana rakennustyöntekijänä kannatan sitä, Skanskan alueyksikön varapääluottamusmies ja liiton hallituksen jäsen Ossi Pasanen komppasi.
Pasasen mielestä tessejä kannattaisi lukea myös ristiin.
– Maalauksen tessissä on paljon hyvää, samoin kuin raksankin tessissä. Toivottavasti joku ottaa tästä kopin, hakee parhaat palat niistä ja vie ne neuvottelupöytään.
Teksti: Jukka Nissinen Kuvat: Johanna Hellsten
Mika Kolehmainen: Parannuksia luottamushenkilövaaliin.Ismo Kuorttinen: Hyvää jäsenpalautetta.Jouni Pöytäkivi: Muistakaa mattomiesten etuajo-oikeus.Jussi Sakari: Neuvottelijat saavat päättää onko korotusesitys euroja vai prosentteja.
Vaikuttajakurssilaiset saivat päästötodistukset risteilyllä.
Reilut 250 luottamushenkilöä osallistui Rakennusliiton perinteiselle luottamusmiesristeilylle 27.–29. syyskuuta Tukholmaan.
– Teette luottamushenkilöinä todella tärkeää työtä. Maailmanparannushommissa mietitään usein kaikkia muita, eikä omasta jaksamisesta ole niin väliä. Fakta on kuitenkin se, ettemme voi auttaa muita, jos meillä ei ole voimia jäljellä, Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Liisa Puskala muistutti palautumisen merkityksestä.
– Työn vastapainosta huolehtiminen ei ole karkuruutta, vaan välttämättömyys.
Työstä ja luottamustoimesta palautumiseen on monia tapoja ja jokaiselle löytyy se mieluisin harrastus tai ajanviettotapa, joka vie ajatukset tehokkaasti pois työasioista. Luottamushenkilön tehtävät ovat kuormittavia, mutta jokaisen on muistettava huolehtia omasta jaksamisestaan.
YIT:n pääluottamusmies Jussi Sakari esitteli Rakennusliiton uuden Havaitse hyväksikäyttö työmaalla -kampanjan, jota on valmisteltu reilun vuoden verran.
– Harmaa talous ja työperäinen hyväksikäyttö ovat vaikeasti huomattavia asioita työmailla.
Rakennusliiton varapuheenjohtaja Jyrki Ojasella ei ollut hyviä uutisia rakennusalan laman taittumisesta. Työnantajat odottavat vaimeaa nousua ensi vuodelle.
– Hallitus ei ole tehnyt elettäkään rakennusalan tilanteen huomioimiseksi, vaikka 45 prosenttia alan rahoituksesta kiertää verojärjestelmän kautta valtiolle.
Ojanen muistutti, että yleissitovuuden hävitessä tessit menettävät merkityksensä.
– Jos työnantajat eivät järjestäydy, se vie yleissitovuuden. Sen lisäksi tekoäly tekee työsopimuksen, jossa kaikki paikallisesti sovittavat asiat sovitaan työntekijän kannalta huonommin.
Liitto pitää yllä yleissitovuutta
Hallitus haluaa laajentaa järjestäytymättömien yritysten paikallista sopimista samalle tasolle kuin järjestäytyneillä yrityksillä.
– Paikallisen sopimisen laajentumisen kautta voi rakennusalalle tulla murheita yleissitovuuden pysymiseen, ensin muualla teollisuudessa ja myöhemmin meillä, talonrakennuksen sopimusalavastaava Jarmo Järvinen muistutti.
Tessin yleissitovuus takaa sen, että kaikki työnantajat joutuvat noudattamaan rakennusalan tessiä järjestäytymisasteesta riippumatta.
– Me sovimme tessin työnantajaliiton kanssa. Yleissitovuusjärjestelmä on rakennettu sitä varten, että järjestäytymättömien työnantajien työntekijöiden työehdot on turvattu.
Yleissitovuus tulee voimaan, kun noin 50 prosenttia alan työntekijöistä työskentelee tessin mukaisilla työehdoilla. Rakennusalalla pelkästään järjestäytyneiden työnantajien työntekijämäärä ei riitä takaamaan yleissitovuutta.
– Me teemme erillissopimuksia järjestäytymättömien yritysten kanssa. Olemme pystyneet pitämään yleissitovuuden kohtalaisen hyvin näillä sopimuksilla. Yleissitovuus on se työkalu, joka helpottaa työehtojen valvontaa, Järvinen sanoi.
Järvinen kaipasi liiton jäseniltä vinkkejä työmailla tavatuista villeistä työnantajista.
– Minulle, Malmströmin Tonille tai aluetoimitsijoille voi lähettää vinkkejä näistä firmoista. Yritämme parhaamme mukaan tehdä sitten sopimuksia yritysten kanssa. Pienetkin yritykset ovat tervetulleita listoillemme. Kaikki eivät tee sopimusta, mutta tähän toimintaan kannattaa laittaa paukkuja, Järvinen sanoi.
– Rakennusalan palkoista lähtee 25 prosenttia, jos yleissitovuus menetetään, Helsingin palvelupisteen aluetoimitsija Ari Koli kiteytti.
Järjestäytymisaste auttaa samaan vaivaan.
– Näin 1990-luvun alun rakennuslaman kurjuuden. Työnantajat yrittävät nyt ihan samalla lailla ajaa meidät alas. Onneksi voimme myydä liiton jäsenyyttä helpommin, kun meillä on europerustainen jäsenmaksu. Yleissitovuus on meidän voimamme, Laptin Kuopion alueyksikön pääluottamusmies Jari Savolainen totesi.
Rakennusliitossa on huomattu, että verottaja on kiristänyt ateria- ja työkalukorvausten valvontaa.
– Rakentajille on tullut aikaisempaa enemmän selvityspyyntöjä, samoin korvausten hylkyjä ja veronkorotuksia. Näkemäni veronkorotukset ovat johtuneet yleensä päällekkäisistä korvausten hausta tai kuittien puuttumisesta, Järvinen sanoi.
Vaikuttajakurssilta eväitä edunvalvontaan
Johanna Majamäki suosittelee vaikuttajakoulutusta kaikille liiton aktiiveille.
Tamperelaisen 1 Ketju Oy -vuokratyöfirman työsuojeluvaltuutettu Johanna Majamäellä oli tällä kertaa tavallista enemmän syytä lähteä toiselle LM-risteilylleen. Laivalla jaettiin myös Vaikuttajat-opinto-ohjelman todistukset. Vuoden mittaisella koulutusjaksolla parannetaan muun muassa Rakennusliiton jäsenten edunvalvonnallista otetta.
– Vaikuttaja-kurssin sisältö oli niin kiinnostava, että olisin osallistunut koulutukseen ilman opintomatkaakin.
Vaikuttaja-kurssi päättyy aina ulkomaille suuntautuvaan opintomatkaan. Tällä kertaa kurssin lopettajaisiksi käytiin Oslossa paikallisen rakennusalan liiton, Fellesforbundetin vieraana.
– Samassa rakennuksessa oli ammattiliittojen lisäksi ison rakennusfirman ja jopa vuokratyöfirman konttori. Kysyin, miten yhteistyö sujuu eri organisaatioiden välillä ja se kuulemma onnistuu.
Majamäen mukaan Vaikuttaja-kurssin tiiviit viikonlopun mittaiset kurssijaksot eri puolilla Suomea olivat anniltaan monipuolisia.
– Kurssista on apua luottamushenkilön tehtävissä. Siinä on samaa verkostoitumista, mikä toimii täällä risteilylläkin. Voin suositella kurssia myös muille liiton aktiiveille kuin luottamushenkilöille.
Risteilyn parasta antia Majamäelle verkostoitumisen lisäksi oli psykologin puheenvuoro luottamushenkilöiden jaksamisesta.
– Täällä ei tarvitse olla vatsa tyhjänä. Täällä kuten muissakin liiton tilaisuuksissa ruokapuoli on hyvin hoidettu.
Lipsasella on hyvä neuvottelyhteys
Rakennusliike U. Lipsanen Oy:n pääluottamusmies Matti Nyyssösen ja työsuojeluvaltuutettu Valtteri Anttosen työtä helpottavat hyvät neuvotteluvälit työnantajan kanssa.
Pieksämäkeläisen Rakennusliike U. Lipsanen Oy:n pääluottamusmies Matti Nyyssönen on saanut välillä rakennushommista tarpeekseen.
– Olen ollut Lipsasella yhteensä 12 vuotta. Olin välillä pari vuotta muissa hommissa, sillä tarvitsin pienen breikin. Sitten palasin mieli virkeänä takaisin.
– Kouluttauduin mittamieheksi ja tammikuussa aloitin pääluottamusmiehenä.
Pääluottamusmiehen tehtävä siirtyi sopuisan sopivasti edelliseltä luotolta. Työsuojeluvaltuutetun pestiin oli useampi ehdokas, joten Valtteri Anttosen jatkokausi tuli vaalituloksen perusteella. Anttonen on ollut 19 vuotta firman palkkalistoilla, työsuojeluvaltuutetun pestillä 5 vuotta.
Nyyssösen kauden alkuun on mahtunut ehdollisten lomautusten neuvottelusuma.
– Rakennusliitosta on löytynyt hyvä toimitsija Ari Koli, jolle on helppo soittaa. Koli tuntee nyt meidän kokonaistilanteemme. Kertaakaan ei ole tullut sellaista tunnetta, että yhteydenotostani olisi jotain vaivaa. Asioita alettiin hoitamaan heti.
– Etenkin tällaisina aikoina ammattiyhdistysliikkeen tuki korostuu. Ihmisten kannattaisi miettiä sitä kannattaako liittyä sellaiseen ammattiliittoon, jossa tunnetaan alan sopimukset ja tilanteet vai vertailla jäsenmaksujen hintoja.
Lipsanen on perheyritys, jossa halutaan löytää työpaikat säilyttäviä ratkaisuja puolin ja toisin. Liiton tuella on saatu syntymään parempia ratkaisuja jäsenten kannalta. Työnantaja puolestaan haluaa pitää työntekijöistään kiinni, jotta seuraavalla nousukaudella olisi taas tekijöitä työmaille. Tällä hetkellä Lipsasella on töissä vajaat 40 rakentajaa.
– Emme ole olleet aikaisemmin tällaisessa tilanteessa, lomautukset ovat meille uusi asia. Orpon hallitus on vielä muuttanut työttömyysturvaa, Anttonen muistuttaa.
– Lyhyitä lomautuksia on ollut aina, mutta ei näin pitkiä ja sitä, että puolet työntekijöistä joudutaan lomauttamaan kerralla, Nyyssönen jatkaa.
Tässä tilanteessa hyvät neuvotteluvälit koko firman johtoon ovat tarpeen.
– Toimitusjohtajalle voi soittaa milloin vain ja mistä asiasta hyvänsä, Nyyssönen sanoo.
Pitkät lomautusajat kertovat myös siitä, että Lipsasella työsuhteet ovat pitkiä.
Nyyssönen oli ensimmäistä kertaa LM-risteilyllä.
– Tämä on mahtava verkostoitumistapahtuma. Näkee saman alan ihmisiä ja pääsee keskustelemaan. Etenkin tuoreena luottamusmiehenä täältä saa perspektiiviä asioihin.
Anttonen on 3 risteilyn veteraani.
– Täällä tapaa aina uusia ihmisiä ja nyt myös vanhoja kollegoita. Tarinoimme siitä, miten tilanteet ovat muuttuneet, vaikkapa työllisyydessä tai sopimusasioissa.
HEUNI:n tutkija Anni Lietonen on yksi uuden Työvoiman hyväksikäytön torjunta rakennusalalla -RT-ohjekortin käsikirjoittajista.
Uusi Työvoiman hyväksikäytön torjunta rakennusalalla -RT-ohjekortti esiteltiin 8. lokakuuta Rakennustiedon avointen ovien päivänä.
– Yleisimmillään työvoiman hyväksikäyttö tarkoittaa sitä, että palkoista jätetään maksamatta lisät, Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI:n tutkija ja RT-ohjekortin käsikirjoittaja Anni Lietonen sanoi.
Rakennustyömaalla hyväksikäytön uhrit ovat hyvin usein ulkomaalaisia työntekijöitä. Lietosen mukaan työsopimukset voivat näyttää asianmukaisilta, mutta todellisuudessa työntekijöitä vedätetään monin tavoin.
Ohjekortissa on tietoa työperäisestä hyväksikäytöstä ja siihen liittyvistä käsitteistä, kuten kiskonnasta, ihmiskaupasta ja harmaasta taloudesta. Lainsäädännöstä tietopaketissa on mukana muun muassa tilaajavastuu ja työnteko-oikeuden tarkastamisvelvollisuus ulkomaisilta työntekijöiltä.
– Työperäistä hyväksikäyttöä torjutaan tehokkaimmin silloin, kun tilaaja tietää kuka työtä tekee ja millä ehdoilla, Lietonen muistutti.
Etelä-Suomen aluehallintoviraston Työsuojelun vastuualueen tarkastaja Janne Varoselle rakennusala on suuri työllistäjä.
– Tämä RT-kortti on hyvä osoitus alan aktiivisuudesta vaikuttaa ilmiöön. Ohjekortti edistää tervettä kilpailua ja reiluja työoloja. Meillä on tässä yhteiset intressit, Varonen totesi.
Varonen piti kortin ohjeistusta hyvänä lähtökohtana asialliseen urakointiin.
RT-kortisto on rakennuttajille tärkeä työkalu.
– Ohjekortin idea on siinä, että se luo vähimmäistason siitä, mitä me vaadimme rakentamisessa. Urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden on tehtävä niiden ohjeiden mukaisesti, Helsingin kaupungin uudistuotantoyksikön päällikkö Merja Rukko kiteytti RT-kortiston tarpeellisuuden.
Rakennusliiton talonrakennusalan sopimusvastaava Toni Malmströmin mukaan ajatus oppaasta oli muhinut eri organisaatioissa jo vuosia, mutta projektin lähtölaukaus annettiin Rakennusliiton ja HEUNI:n tapaamisessa maaliskuussa 2023.
– Aloimme pyörittää ajatusta alan yhteisen standardin luomisesta, Malmström kertoi.
Rakennusliiton puolella YIT:n pääluottamusmies Jussi Sakarilla oli tärkeä rooli ohjekortin kehitystyössä. Tietopakettia jaetaan tulevaisuudessa työmaiden ja yritysten luottamushenkilöille. Tästä enemmän 8. marraskuuta ilmestyvässä Rakentaja-lehdessä.
RT-kortisto on suomalaisen Rakennustieto Oy:n julkaisema maksullinen informaatiokokoelma, joka sisältää tietoa ja ohjeita muun muassa rakenteista, tilasuunnittelusta, rakennusalan sopimuksista ja tehtävänjaosta.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen
Rakennusliiton talonrakennusalan sopimusvastaava Toni Malmströmin mukaan uuden RT-kortin tietopakettia käytetään luottamushenkilöiden koulutuksessa.
Maalarit maalaavat Tampereen yliopistollisen sairaalan seiniä vuonna 1974. Liuotinpohjaiset maalit oli pääasiassa korvattu vesiohenteisilla. Kuva: Ari Johansson, Työväenmuseo Werstas
Suomi muuttui vauhdilla 1970-luvun alkuvuosina. Kekkonen hallitsi ja YYA-hengessä myös idänkauppa kukoisti. Talous kasvoi ja hyvinvointivaltiota rakennettiin. Työaika vakiintui 40 tuntiin ja viiteen päivään viikossa. Työttömyyseläke kertyi, asumis- ja opintotuki otettiin käyttöön.
Elintason noususta kertoivat niin väritelevisiot, pakastimet kuin ulkomaanmatkat. Suomirock villitsi nuorisoa, omistusasunnon hankkiminen suuria ikäluokkia. Toisaalta 2 öljykriisiä koetteli maailmaa, joka alkoi heräillä luonnonvarojen suojeluun.
Maaseudun tyhjentyminen jatkui kaupungistumisen myötä. Kaupungeissa rakentaminen keskittyi lähiöihin. Pääkaupunkiseudulla vain kolmannes uudisrakentamisesta suuntautui lähiöiden ulkopuolelle.
Lähiöt nousivat vauhdilla, betonista. Sen käyttö oli muuttunut teolliseksi. Betonirakentamista helpottivat yhtenäisen elementtijärjestelmän (BES) kehittäminen ja työmaille ilmestyneet betonitehtaiden pumppuautot.
Rakennuksia leimasi moderni arkkitehtuuri, rakentamista edullisuus ja aluerakentaminen. Rakennusurakoitsija vastasi siis koko alueen, ei vain yksittäisen talon rakentamisesta. Teknologinen kehitys ja massatuotanto ohjasivat päätöksiä ja esteettiset arvot saivat jäädä sivummalle. Merkittävän 1970-lukulaisia alueita olivat Helsingin Merihaka ja Itä-Pasila, Tampereen Hervanta sekä Espoon Matinkylä.
Ajan kerrostalo oli tasakattoinen, ruutuelementeistä kasattu betonikuutio. Omakotitalot rakennettiin pääasiassa mataliksi ja väreinä toimivat usein tummat sävyt, kuten ruskea tai punainen. Huippuvuosina uusia asuntoja rakennettiin jopa 70 000, mikä on yli 2 kertaa enemmän kuin nykypäivänä.
Halpa ja nopea rakentaminen näkyi myös laatuskandaaleina, joita aiheuttivat niin lastulevyjen liimoista haihtuva formaldehydi, lattiasieni kuin betonin heikko kestävyys. Lastulevyjen maine koki kolauksen ja Gyproc-kipsilevyt yleistyivät. Suositusta Minerit-levystä poistettiin puolestaan julkisen kohun myötä asbesti vuonna 1979.
Hyvät kokemukset aluerakentamisessa saivat suomalaiset myös ulkomaille. Ensimmäinen urakka itään oli Svetogorskin paperitehtaan kunnostushanke, jossa työskenteli parhaimmillaan yli tuhat imatralaista rakentajaa. Kostamuksen kaivoskombinaattia rakennettiin lähes kymmenen vuoden ajan. Projektivienti laajeni vielä Lähi-Itään ja Afrikkaan.
Vuonna 1973 puhjenneen ensimmäisen öljykriisin seurauksena herättiin rakennusten energiatehokkuuteen. Vanhojakin rakennuksia lisäeristettiin kulutuksen vähentämiseksi. Vuosikymmenen lopulle osui myös ensimmäinen sodanjälkeinen joukkotyöttömyyskausi. Jopa 200 000 oli työttömänä. Työttömyystyömaat olivat jääneet jo historiaan ja korvauksen sai nyt nostaa rahana.
Kypäräpäisiä rakentajia Finlandia-talon rakennustyömaan parakilla 1969–1970. Kypärät olivat tulleet pakollisiksi vuonna 1969, mutta työvaatteet eivät olleet vielä yhtenäisiä. Kuva: Simo Rista, Helsingin kaupunginmuseo
Rakentajien tuntipalkat nousivat noin 5 markasta seitsemääntoista, mutta inflaatio söi ostovoiman. Tuntipalkalla sai vuonna 1970 noin puoli kiloa kahvia, kuten 10 vuotta myöhemminkin. Palkankorotukset eivät tulleet annettuina, vaan pääasiassa työmaakohtaisten lakkojen myötä.
Lakkoherkkyys oli huipussaan vuonna 1976, jolloin käytiin lähes 3 300 työtaistelua. Noin joka kolmas työllinen osallistui työtaisteluihin. Lakkojen takia menetettiinkin tuohon aikaan noin 10 kertaa enemmän työpäiviä kuin nykyään.
Maalarit lakkoilivat työturvallisuuden parantamiseksi vuonna 1972. Vähimmäisvaatimuksena olivat selkeät merkintä- ja suojautumiskäytännöt vaarallisia liuottimia vastaan. Rakentajat saivat työehtosopimuksilla parannettua myös työturvallisuutta.
Turvallisuuden parantaminen on kuitenkin näkynyt ammattitautitilastoissa piinallisen hitaasti. Meluvammat ja asbestialtistumiset ovat sentään 2000-luvulla harvinaistuneet, mutta 1970-luvulla yleistyneiden epoksiyhdisteiden aiheuttamat allergiset kosketusihottumat ovat yhä tuiki tavallisia. Epoksille altistuvat niin maalarit, lattianpinnoittajat, laatoittajat kuin putkiasentajat.