Siistiä sisätyötä

Vaikka ruoppaajalla kaivetaan savista ja kivistä merenpohjaa, työtilat pidetään siistinä.

Hector-porauslautalla on erittäin siistiä.

– Kengät pois tai muuten tulee sanomista!

Pääluottamusmies Kjell Johansson ei päästä vieraitakaan laistamaan siisteydestä. Sosiaalitiloissa ja komentosillan toimistossa liikutaan aina sukkasillaan.

Viimeiset 10 vuotta Johansson on pysynyt Wasa Dredgingin palkkalistoilla.

– Löysin jokin aika sitten tuntilistan vuodelta 1999, mutta aivan tarkkaan en muista milloin olen ensimmäistä kertaa tullut Wasa Dredgingille, reilut 15 vuotta firmassa työskennellyt Kjell Johansson kertoo.

Pääluottamusmiehen pestissä Johansson on ollut vasta viime vuodelta, sitä ennen Johansson oli varaluottamusmiehenä vuosina 2010–2011.

– Silloin firma paisui niin suureksi, että piti valita luottamushenkilöt.

Johansson on päätynyt vesirakennusalalle kaverinsa suosituksesta. Alan kokemusta oli karttunut sivutöinä tuttavan työmailla. Wasa Dredgingin työmaapäällikkö oli kysellyt tuttavalta ruoppaushommia osaavaa tekijää

– Läksin pari päivää myöhemmin kokeilemaan.

Työntekijät löydetään yhä samalla tavalla.

Johanssonilla on myös kokemusta maanrakennustöistä Skanskan ja Lemminkäisen leivissä.

– Tunnelityömailla riesana olivat pöly ja pakokaasut. Keuhkojen kunto heikkeni joka vuosi, mistä lääkärikin huomautti. Vaivat menivät lähes heti ohi, kun tulin näihin hommiin. Täällä on raitis ilma koko ajan.

Ruoppaustöihin on hankala löytää tekijöitä. Johanssonin mukaan monen hyvän työntekijän on jäätävä rannalle, sillä 2 viikon työvuorot eivät käy kaikille.

– Moni on lähtenyt alalta silloin, kun perheessä on pieniä lapsia. Äidille voi olla rankkaa olla yksin kotona niin pitkään, Johansson muistuttaa.

Motokuski pärjää hyvin ruoppauksessa

Vesirakentajia ei kouluteta Suomessa. Se näkyy myös Wasa Dredgingin työntekijöiden aikaisemmasta työkokemuksesta. Esimerkiksi motokuskeja on siirtynyt metsästä väylätöihin.

– Maalaisjärki on se, mitä täällä kaivataan. Teemme kaiken itse: kaivamme, poraamme ja huollamme, Kjell Johansson listaa työtehtäviä.

Viimeisin ja hankalin rasti on se, että lautalla pitää vielä siivota, kokata ja pestä työvaatteet. Johanssonin mukaan nämä huoltotyöt eivät käy kaikkien luonteelle.

Johanssonille vuorotyö sopii hyvin.

– Puolisoni sanoo, että on hauskaa, kun tulen kotiin. Yhtä lailla hänestä on hauskaa, kun lähden 2 viikon päästä työvuoroon.

Johansson on ollut useampana talvena töissä Norjassa ja Skotlannissa. Näillä näkymin Hector-lautta lähtee Norjaan.

– Kokkolan työmaa tuli parhaimpaan mahdolliseen aikaan koronakriisin kannalta. Norrköpingin ja Norjan työmaat loppuivat niin, että pääsin tänne melkein suoraan.

Wasa Dredgingilla ei tiettävästi kukaan ole sairastanut koronaa. Lautan työvuorot suojaavat hyvin tartunnalta.

Ulkomaan komennuksilla ei nautita henkeäsalpaavista vuonomaisemista. Merivesi on samannäköistä jokaisella työmaalla ja pohjan muotoja seurataan 3D-mallinnuksista tietokoneiden näytöllä. Paikannustekniikka on niin hyvin varmistettu, että täydellistä laitteiden pimenemistä ei ole sattunut.

– Ruoppauslautta tärisee, kun raavimme kalliota. Siitä syystä tietokoneiden piuhat irtoilevat ja elektroniikkaa särkyy, mutta se on hyvin harvinaista, Johansson sanoo.

Ruoppauslautan arki on samanlaista ulkomaillakin. Ainoa merkittävämpi poikkeama on Ruotsissa, jossa yötyön takia vaaditaan pidempiä palautumisjaksoja työvuorojen väliin.

Lautalla on isot tarvikevarastot

Lautan kaivurilla työskennellään kerrallaan tunnin vuoroissa.

– Väsyneenä kaivamisesta ei tule mitään. Vapaatunnilla tehdään päivittäisiä huoltotöitä sekä kokataan ja siivotaan, Johansson sanoo.

Päivävuorossa työskentelee 3 ja yövuorossa 2 työntekijää. Päivävuorossa työtä pätkittävät suunnitellut tankkaukset ja lastaukset. Yöllä tehdään vain pakolliset korjaukset ja huollot.

– Yövuorossa työskentely on tehokkainta, kun ei tule keskeytyksiä. Päivävuorossa on enemmän pomppimista.

Johanssonin reilun 20-vuotisen väylärakentajan uran aikana suurin mullistus on ollut paikannustekniikan tulo työkoneisiin. Sosiaalitilat ovat myös huomattavasti paremmat kuin viime vuosituhannella.

– Ennen sosiaalitiloina oli muutama kontti täkillä.

Toinen suuri muutos vesirakentamisessa on ollut ympäristöasioiden parempi huomioonottaminen. Öljypäästöjä ei enää hyväksytä.

Ruoppauslautta on mahdollisimman omavarainen. Suuretkin huolto- ja korjaustyöt tehdään paikan päällä, joten huoltotilojen varastoissa säilytetään tarvikkeita moneen lähtöön. Kun lautta lähtee ulkomaille, lastaus on kova työrupeama.

– Täysi työpäivä menee pelkästään ketjujen ja vanttiruuvien kantamisessa, Johansson toteaa.

Kun merenkäynti haittaa hinaajien työskentelyä, työmaa hiljenee.

– Aallonkorkeus määrittää milloin mennään sisäänpäin. Raja menee 2–2,5 metrissä. työmaan vastaava mestari Ove Berg sanoo.

Wasa Dredgingin kalusto on koko ajan liikkeessä. Talvikaudella ruoppaajat työskentelevät yleensä Etelä-Ruotsissa tai Norjassa. Varsinaista huoltotukikohtaa firmalla ei ole, vaan koneet korjataan ja huolletaan paikan päällä.

Kokkolan syväväylän ja sataman syventäminen

Kokkolan 13 metrin väylän kulkusyvyyttä kasvatetaan 14 metriin. Se tarkoittaa vähintään 16,5 metrin ruoppaussyvyyttä. Ruoppauksen lisäksi projektiin kuuluvat läjitystyöt. Työn tilaajat ovat Väylävirasto ja Kokkolan satama. Projektista vastaa Wasa Dredging – Van Oord Kokkola Deepening JV -työyhteenliittymä.

Väylän ja sataman syvennystyöt maksavat 63 miljoonaa euroa. Valtion väyläosuuden syventämiseen on budjetoitu 45 miljoonaa euroa ja satama-alueella tehtäviin rakennustöihin 18 miljoonaa euroa. Uloimmat ruoppauskohteet sijaitsevat 16 kilometrin päässä satamasta, jonne kaikki ruoppausmassat läjitetään.

Väylätöiden pitäisi valmistua syyskuun loppuun mennessä. Tämän jälkeen Kokkolan satamaan saapuvat Panamax- ja Capesize-luokan rahtialukset voivat lähteä satamasta täydessä lastissa. Tähän asti kyseisten rahtialusten lastausta on jouduttu rajamaan 75 prosenttiin kantavuudesta.

Wasa Dredgingillä on tällä hetkellä työmaalla 4 kauharuoppaajaa, joista 2 toimii myös poralauttoina. Massoja liikutellaan 2 hinaajan, 6 palkoproomun ja 2 moottoriproomun voimin. Ruoppaustöiden väyläsyvyydet tarkastetaan harauslautalla. Satamassa työskentelee 2 kauhakuormaajaa.

Kokkolan työmaan kokonaisvahvuus on 60 miestä. Töitä tehdään 2 viikon vuoroissa 30 työntekijää kerrallaan.

– Aliurakoitsijoiden työntekijöitä on saman verran, 30 miestä, Ove Berg sanoo.

Aliurakoitsijat työskentelevät pääasiassa satamassa vastaamassa logistiikasta, aallonmurtajan rakennustöissä sekä proomujen hinauksessa.

Viime kesänä Van Oordin imuruoppaajan putkesta löydettiin kranaatti ja työt jouduttiin keskeyttämään loppupäiväksi. Räjähteet eivät tulleet yllätyksenä, sillä Puolustusvoimat hävitti räjähteitään 1940–1970-luvuilla upottamalla ne vesistöihin ympäri Suomea. Räjähteisiin törmättiin myös edellisen ruoppaustyön yhteydessä 1990-luvun alussa. Räjähdeupotusten alueelta ruopatut riskimassat on läjitetty Pommisaareksi, joka maisemoidaan lopulta turvallisilla maamassoilla.

Teksti: Jukka Nissinen
Kuva: Anne Laine