Rakentajat pysäyttävät puutteellisia rakennussuunnitelmia

Lähtötietojen puute, taloudellisen voiton maksimoiminen ja siitä seuraava kiire sekä suunnittelijat, joilta puuttuu käytännön kokemus rakennustyöstä, lisäävät rakennussuunnitelmien ongelmia.

Joillakin työmailla on jo pitkään parsittu. Se ei suinkaan tarkoita rikkinäisten suojavaatteiden kunnostamista neulalla ja langalla, vaan puutteellisten kuvien eli rakennussuunnitelmien korjaamista. Eturintamassa on usein mittamies, mutta ongelmaan joutuvat puuttumaan muutkin rakentajat työmaalla.

– Kuvista puuttuu mittoja, varauksia ja monia muita asioita. Joskus suunnitelman mukaan ei yksinkertaisesti pysty rakentamaan. Rakennesuunnittelija ei ole ajatellut toteutusta työntekijän kannalta, eräs kokenut mittamies kertoo.

Pääkaupunkiseudulla työskentelevä urakkaporukka puolestaan huomasi nopeasti kattorakenteen kuvasta, ettei sen mukaan pystynyt rakentamaan.

– Piirustuksessa oli niin paljon rautoja, ettei betonimassaa olisi voinut mitenkään vibrata kunnolla, jos olisi laittanut ne kaikki. Valuun olisi varmasti jäänyt rotankoloja, ammattitaidostaan ylpeä rakennusmies kertoo.

– Rakentamisessa on aina pieniä ongelmia. Se ei mene kuten Strömsössä.

Kukaan tähän juttuun haastateltu rakentaja tai urakoitsija ei halunnut kertoa kokemuksistaan nimellään, koska arvelevat siitä koituvan hankaluuksia työssä. Yleensä rakennusyritykset vaikenevat rakentamisen aikana ilmenneistä suunnitteluvirheistä, eikä niitä kerätä. Mutta on myös harvoja rakennushankkeita, joissa virheitä ruoditaan avoimesti kustannusvaikutuksia myöten ja otetaan opiksi.

Rakentajille ongelmasuunnitelmat aiheuttavat ylimääräistä työtä ja viivästystä aloitukseen. Jos suunnitelma ei huomioi työntekijää ja sitä ei muuteta, rakentaminen saattaa olla kohtuuttoman hankalaa ja aiheuttaa harmaita hiuksia.

Jos ei huomaa virhettä, tehdään sutta

Erään urakoitsijan kokemuksen mukaan työmaalla käytettyjen rakennussuunnitelmien taso alkoi heiketä kymmenen vuotta sitten, kun 3D-mallintaminen tuli suunnitteluun. Samaan aikaan suunnittelijat nuortuivat ja heidän kokemuksensa rakennustyömailta oheni ohenemistaan.

Urakoitsija arvioi, että rakennussuunnitelmia lähetetään työmaalle enemmänkin kokeilumielessä. Miten puutteellinen suunnitelma kelpaa ja osaako joku työmaalla täydentää sitä?

Toisinaan löytyy taitava rakentaja korjaamaan suunnitelmaa. Niin työ sujuu joutuisammin. Urakoitsija saa siitä jonkinlaisen korvauksen. Rakennesuunnittelijalle jää silloin muutosten hyväksyminen.

Ongelmat johtuvat todennäköisesti suunnittelun aikataulusta, puutteellisista lähtötiedoista ja joissain tapauksissa suunnittelijan taidoista.

Tavallisesti työmaa huomaa ne ajoissa. Silloin mestari pyytää korjaukset suunnittelijalta. Hyvässä tapauksessa tämä tulee työmaalle keskustelemaan ja virheet ratkaistaan yhdessä tuumin.

Mutta, jos työmaalla ei kyetä tunnistamaan virheitä, tehdään helpolla sutta, joka myöhemmin puretaan. Niin tapahtuu jatkuvasti.

Suunnitteluvirhe saattaa myös jäädä rakenteisiin ja paljastuu jossain vaiheessa rakennusvirheenä.  Suuren konsulttitoimiston rakennesuunnittelija muistuttaa, että joka vuosi kattoja luhistuu ja rakenteita sortuu. Jäljet korjataan usein kaikessa hiljaisuudessa.

Suunnitteluvirheet eivät ole vähentyneet

Suomen Arkkitehtiliiton Safan puheenjohtaja ja Helsingin kaupungin johtava asiantuntija Henna Helander on huomannut, että rakennushankkeissa syntyvien virheiden määrä ei ole vähentynyt.

– Ennen arkkitehti ja rakennesuunnittelija tekivät valmiit työpiirustukset urakkatarjouksia varten. Rakennus suunniteltiin kokonaisuudessaan etukäteen. Se oli etenkin rakennuttajan etu, koska silloin laatu pysyy, Helander kertoo.

– Tänään arkkitehti ei välttämättä saa suunnitella valmista taloa lainkaan, tai rakentaminen aloitetaan vaillinaisilla piirustuksilla, joita täydennetään rakentamisen edistyessä. Jotkut urakoitsijat jopa haluavat, että arkkitehti jättää esimerkiksi detaljit kokonaan suunnittelematta.

Allianssihankkeet ovat Helanderin mukaan hyviä, kun ne toimivat, mutta niissäkin on omat prosessista aiheutuvat riskinsä. Allianssissa tuotekilpailutus käydään samaan aikaan kuin suunnitellaan ja rakennetaan.

– Siinä vaiheessa saatetaan kysyä arkkitehdilta, miten tuotteen vaihtaminen vaikuttaa lopputulokseen. Silloin voi jäädä huomaamatta jokin pieni kerrannaisvaikutus, kuten ainepaksuuden vaikutus. Kun muutoksia tehdään myöhäisessä vaiheessa, virheiden riski kasvaa.

Allianssin osapuolia ovat tilaajat, suunnittelijat ja urakoitsijat.

– Rakennuttajat ovat kadonneet hankkeista lähes kokonaan. Ennen oli sellaisia kuin Sato ja VVO, mutta nyt Att ja muutama pienempi ovat lähes ainoat, jotka rakennuttavat omia asuntokohteita Suomessa. Kun rakennuttajan ja urakoitsijan erilaiset roolit ovat erilliset ja selkeät, hankkeiden laadunvalvonta ei ainakaan heikkene.

Helander on kiinnittänyt huomiota myös työmaiden jakaantumiseen hyviin ja huonoihin.

– Hyvät urakoitsijat vetävät puoleensa hyvät tekijät kirvesmiehestä lähtien ja laatu pysyy hyvänä.  Huonoilla työmailla ammattitaito on puolestaan vähäistä niin suunnittelussa kuin työmaalla. Kaikki lähtee asenteesta.

– Yksi syy suunnittelu- ja rakennusvirheisiin on se, että rakentaminen on muuttunut yhä enemmän kiinteistösijoittamiseksi, jossa talot pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman halvalla, arvioi tekniikan tohtori ja arkkitehti SAFA Harri Hautajärvi.

Hän näkee ongelmia myös nykyisessä tavassa rakentaa. Monikerroksiset, energiamääräysten myötä yhä paksummat seinärakenteet ja materiaalit sietävät huonosti kosteutta.

– Ilmaston lämpeneminen muuttaa Suomen ilmastoa yhä sateisemmaksi, joten siinäkin mielessä talot pitäisi suunnitella ja rakentaa kosteutta kestäviksi.

Keskustellaan ensin, sitten suunnitellaan

– Se olisi yksi avain onnistuneisiin rakennusprojekteihin, että käytäisiin hyvissä ajoin ennen työvaiheen aloitusta keskusteluita eri osapuolten kesken, miten kyseinen työvaihe toteutetaan. Kaikkien näkemykset tulisivat esille ja suunnittelu tehtäisiin tämän jälkeen, Helander arvioi.

Muutama vuosi sitten valmistuneen Helsingin keskuskirjaston Oodin rakennushanketta sujuvoitettiin viikoittaisilla keskusteluilla, joihin osallistuivat kaikki tilaajasta työmaan edustajiin.

– Haastetta oli paljon taloa kantavassa silta-ratkaisussa. Miten huomioidaan yhdessä kaikki suunnittelutarpeet ja vaatimukset rakenteille. Onnistumiseen tarvittiin hyvää yhteishenkeä.  Näin varmasti vältettiin ennakolta monta suunnitteluvirhettä ja muutosta, vastaava työnjohtaja Tero Seppänen YIT:ltä arvelee.

Hän huomauttaa, ettei rakennesuunnittelija välttämättä osaa suunnitella vaikkapa raudoitusta niin, että betonin valaminen onnistuu helposti, koska eivät ole itse raudoittaneet ja valaneet.

– Siksi suosittelen myös suunnittelijoiden ja työmaahenkilöstön keskinäisiä keskustelutilaisuuksia jo rakenteiden suunnitteluvaiheessa.

Päärakennesuunnittelija Tapio Aho Ramboll Oy:stä kannustaa rakentajia kertomaan, miten suunnitelmaa kannattaa parantaa, jos huomaavat siinä ongelmia.

– Virheistä ja puutteista kertominen on ammattimiehen asennetta. Se saattaa estää isotkin rakennusvirheet sekä helpottaa rakentamista.

Aho kertoo lähettävänsä rakennussuunnitelman työmaalle sillä mielellä, että siellä kommentoidaan, koska ei itse pysty ennakoimaan kaikkea tekijöiden kannalta.

Parsimiseen erikoistuneella mittamiehellä on niinikään hyvä keskusteluyhteys suunnittelijoihin. Se takaa, että rakennussuunnitelmat korjataan ja päivitetään yhteistyönä joutuisasti.

Teksti ja kuva: Riitta Malve