Droonit lisäävät turvallisuutta ja helpottavat korjausrakentamista

Droonit eli miehittämättömät ilma-alukset ovat tulleet myös rakennusalalle jäädäkseen. Mutta mitä droonit oikeastaan tekevät?

Professori Eija Honkavaara Maanmittauslaitokselta on tutkinut 1990-luvulta ilmakuvauksen eri sovellusmahdollisuuksia ja fotogrammetriaa.

– Se on stereoskooppista näkemistä kameran avulla eli samanlaista kuin ihmissilmä tekee. Kohteesta saadaan kaksi kuvaa ja aivoissa se tulkitaan yhdeksi kolmiulotteiseksi kuvaksi. Droonien työn tuloksena on sarja valokuvia, joista voidaan analysoida erilaisia asioita.

Virtuaali-työmaa

Rakennuksesta voidaan laatia ilmakuvauksella 3D-malli, jossa kohde näkyy kolmiulotteisena. Mallin avulla työmaan suunnittelu helpottuu, samoin kuin töiden etenemisen seuraaminen.

Uusimmista rakennuksista on yleensä jo olemassa tietomalli, eli Building information model, mutta vanhoista harvemmin.

– Jos tietomalli saadaan käyttöön korjausrakentamisen yhteydessä, se voidaan yhdistää uuteen malliin ja käyttää korjaustyön apuna.

Tarkoilla sensoreilla kuvien tarkkuus eli erotuskyky voi olla millien luokkaa. Sensori on suomeksi kohdetta mittaava havainnointilaite, kuten kamera. Usein tavalliseen kameraan on vielä yhdistetty jokin muu sensori, jolloin saadaan tarkempaa tietoa.

– Tarkimmat sensorit ovat hyperspektrikameroita, joilla spektrialue saadaan pilkottua pieniin osiin. Koska eri materiaalit heijastavat ja imevät valoa eri tavoin, hyperspektrikuvalla voidaan tunnistaa eri materiaaleja ja saada tietoa pintojen kunnosta.

Kuvat voivat olla monenlaisia tavallisista värikuvista lämpökuviin, videoihin ja näiden yhdistelmiin. Nykyään lämpökamerassa värikameran kuva yhdistetään lämpökuvaan, jolloin voidaan helposti paikantaa rakennuksen lämpövuodot.

Korjaukset ajoissa

Droonit räjäyttivät ilmakuvausten sovellusmahdollisuudet.

– Alue on kasvava. Koko ajan keksitään uusia tapoja hyödyntää drooneja. Rakennusalalla niitä käytetään usein kattojen ja julkisivujen tarkistamiseen. Kuvista voidaan nähdä rakenteelliset poikkeamat, tai muut viat kuten halkeamat. Jos ilmakuvauksia tekee säännöllisesti, kerran tai pari vuodessa, voi myös havaita ongelmat ajoissa.

Pienillä ilma-aluksilla voidaan lentää myös sisätiloissa, esimerkiksi halleissa. Rajoituksena on tietysti se, että vain pinnassa oleva näkyy kuvissa: maan alla tai rakenteiden ja kasvillisuuden sisällä olevat viat eivät paljastu ilmakuvauksella.

Itse droonin lisäksi tarvitaan ohjain, jota käyttää asiaan perehtynyt henkilö.

– Lennättämisessä edellytetään aina erityistä huolellisuutta, ja ensi kesästä lähtien droonien lennättäjien täytyy läpäistä koe.

Taustalla on riski siitä, että ilma-alus voi pudota. Tämän hetken sääntöjen mukaan tiheään asutuilla alueilla voi lentää alle kolme kiloa painavalla droonilla, kunhan ohjaaja huolehtii turvallisuudesta. Painavammilla drooneilla tarvitaan toimintakuvaus, -ohjeistus ja riskiarvio.

Enemmän etuja

– Mielestäni droonien käyttö korjausrakentamisessa tuo enemmän hyötyjä kuin riskejä. Kun katto kuvataan droonilla, ei sinne tarvita ihmistä kävelemään, ja näin turvallisuus paranee. Havainnointi on nopeaa ja tehokasta ja rakennuksen kunnosta saadaan ajantasaista tietoa, Honkavaara sanoo.

Droonin käyttö on myös halvempaa kuin vaikkapa nosturin käyttö.

– Ilmakuvauksen kautta saadun tiedon analysointiin tarvitaan ohjelmisto, joita on halvoista kalliisiin. Joka tapauksessa oleellista on kuvien analysointi, eli pitää myös ymmärtää, mitä kohteissa on nähtävissä.

Droonikaluston voi saada jo tuhannella eurolla, mutta toisaalta hyvä ohjelmisto voi maksaa kolmetuhatta euroa.

Honkavaaran mukaan tulevaisuudessa droonit voidaan myös valjastaa pieniin operaatioihin pelkän tarkkailun lisäksi, kuten huoltotöihin, esimerkiksi räystäiden puhdistukseen.

– Droonien autonomisuuden kehittäminen on myös käynnissä, eli tulevaisuudessa ilma-alukset voidaan ohjelmoida lentämään itsenäisesti, ja käymään itsenäisesti latauksessa. Jonkin asteisen oppivan tekoälyn käyttö drooneissa tullee käytäntöön viiden vuoden sisällä.

Lisätietoja: www.droneinfo.fi

Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä