Ammattikoulusta on moneksi

Rakennusalan urapolut lähtevät toisen asteen opinnoista ja mutkittelevat nosturinkuljettajaksi, huipputimpuriksi, yrittäjäksi ja työnjohtajaksi.

Rakennusalalla seurataan nyt huolestuneina laskevia hakijamääriä alan opintoihin. Kun vielä vuonna 2014 rakennusalan ja talotekniikan perustutkintoihin pyrki yhteishaussa ensisijaisesti 4 307 opiskelijaa, tänä vuonna pyrkijöitä oli enää 3 379. Kaikista hakijoista ensisijaisia oli vain noin kolmasosa.

Osan syystä voi kantaa rakennusala itse. Rakennusyhtiö Peab teetti vuonna 2018 tutkimuksen, jossa se kartoitti rakennusalan mainetta. Yli 60 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että alan maine on mennyt.

Rakentaja-lehti haastatteli Vantaan Varia-ammattioppilaitoksesta valmistuneita alan osaajia, jotka eivät ole katuneet lähtemistään rakennushommiin.

 

Naisemme tornissa

Torninosturinkuljettaja Kristiina Kokkonen YIT:stä halusi koneen ohjaimiin jo pikkutytöstä lähtien.

– Olen aina halunnut olla nosturinkuljettaja. Aloitin Variassa vuonna 2012 ja tein rakennustöitä työmailla niin kauan, että oli riittävästi tietoa lähteä kehittämään itseään eteenpäin, Kokkonen kertoo.

Kokkosen mukaan opiskelu ammattioppilaitoksessa ylitti odotukset.

– Se oli paljon enemmän kuin odotin. Meillä oli todella paljon työssäoppimista ja siellä oppi tekemään hyvin erilaisia töitä. Siellä sai myös kokeilla kaikkia eri alojen hommia, Kokkonen sanoo.

Kokkonen aloitti Forssan koulussa 2 vuotta sitten. Tällä hetkellä hän työskentelee Espoon Vermonniityssä kerrostalotyömaalla.

– Rakennusala on paikka, jossa pystyy kehittymään ja etenemään, jos haluaa ja tykkää todellisesta tekemisestä.

 

Koulutusta, koulutusta

Talonrakentaja, rakennusmestariopiskelija Juha Kolhinojalla oli vahva sukurasite alalle.

– Suvussa on kirvesmiehiä ja rakennusliikkeen omistajia. Oli helppo valinta, hän kommentoi.

Kolhinoja aloitti Variassa vuonna 2008 ja suoritti kaksoistutkinnon; luki sekä talonrakentajaksi että ylioppilaaksi. Hän työskenteli opintojen jälkeen NCC:llä. Nykyään hän työskentelee Torppari Yhtiöt Oy:ssä työnjohtajana. Kouluttautuminen leimaa koko miehen työuraa.

– Suoritin ensin ammattitutkinnon, sitten kävin Kiljavalla suorittamassa mittamiehen paperit ja lopulta suoritin myös erikoisammattitutkinnon. Nyt suoritan monimuoto-opetuksena Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu HAMK:ssa rakennusmestarin tutkintoa, Kolhinoja listaa.

Kolhinoja kertoo, että ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa houkutti myös raha.

– Ammattitutkinnosta saa 400 euroa. Eihän se hirveän iso summa ole, mutta kyllä se houkuttaa. Ammattitutkinto oli helppo suorittaa, sillä olin ollut jo riittävän pitkään töissä työmaalla. Soitin koululle ja kerroin, että teen näytöt.

HAMK:n rakennusmestarilinja on haluttu opintopaikka. 400 hakijasta sisään otettiin vain 35.

– Vähän jouduin kyllä pänttäämään. Jos minulla ei olisi ollut työkokemusta, en olisi päässyt sisään. Opiskelu on haastavaa. Olen viimeksi opiskellut kunnolla 10 vuotta sitten. Nykyään kaikki tieto ja tehtävät ovat koneella, eikä paperisia piirustuksia oikeastaan käytetä, Kolhinoja kertoo.

Monimuoto-opiskelussa lähiopetusta on normaalia vähemmän ja se sijoittuu pitkiin viikonloppuihin.

– Jos ei ota itse selvää asioista, tippuu kärryiltä. Pitää perehtyä siihen, mikä itselle on vaikeaa ja sitten lähiopetuspäivinä kysellä nimenomaan niihin apua.

Kolhinojakin kannustaa kaikkia rakennusalalle.

– Tällä alalla oppii tekemällä ja oma kädenjälki näkyy ympäristössä. Itsekin olen ajellut vanhojen työmaitteni ohi ja ajatellut, että minä olen tehnyt tuon. Ammatissa on paljon ulkona olemista, mitä itse pidän kivana juttuna.

 

Yritys pystyyn jos oikeasti haluaa

Omaa yritystä, Timpurilta Talo Oy:tä nykyään pyörittävä Mikko Merelä meni työmaille ensi kertaa töihin 13-vuotiaana. Kun hän huomasi, että siellä pärjäsi tekemällä, oli uravalinta selvä. Hän lähti ammattikouluun isän toiveista huolimatta. Mies hoiti ensimmäiset urakkaneuvottelunsa vanhempien työkavereiden puolesta jo 16-vuotiaana.

– Koulussa istuminen ei oikein maistunut minulle. Eihän se ole normaalia, että 7-vuotias on melkein joka päivä jälki-istunnossa, Merelä arvelee.

Onneksi Merelällä oli apunaan valokuvamuisti, jonka avulla hän pääsi sisään Variaan. Opistossa oli vielä joitakin vuosia sitten hyvin korkea sisäänpääsyraja.

– Menin melkein huonoimmalla (7,7) keskiarvolla sisään, mutta tulin parhailla papereilla ulos. Tein samaan aikaan hommia työmaalla ja monet työvaiheet olivat minulle jo tuttuja. Piirustusten lukemisen opin ammattikoulussa, Merelä kertoo.

Hän teki muille töitä, kunnes oman talon rakentaminen ja työn yhdistäminen alkoi käydä turhan raskaaksi. Merelä kirjoitti rakennusprojektistaan suosittua blogia ”Timpurille Talo”. Pian hänellä oli jo 5 ihmiseltä pyyntö tulla rakentamaan heille. Merelä pani oman firman pystyyn.

– Minulla oli 2 vaihtoehtoa. Joko mennä takaisin toisille töihin ja antaa muiden poimia marjat kakun päältä tai sitten aloittaa yrittäjänä. Ajattelin, että nyt tai ei koskaan.

Nyt takana on 1,5 vuotta yritystoimintaa, johon on kuulunut sekä omakotirakentamista että Huvila & Huussi -ohjelman kulisseissa pyörimistä.

– Vieläkin tulee kuukausittain eteen uusia asioita yrittäjänä. Olen ollut duunari koko ikäni, ja siitä on sekä hyötyä että haittaa. Ymmärrän, mitä työntekijät haluavat; minkälaisten asioiden pitää olla kunnossa ja miten kannattaa palkita. Toisaalta kaiken maailman pykälät tuottavat päänvaivaa, Merelä kertoo.

Hän sanoo, että yrittäjäksi lähteminen oli hänelle oikea päätös.

– Se sopii, jos itse diggaa siitä. Olen myös nähnyt alan raadollisuuden. Minulla on kavereita, jotka on pakotettu kevytyrittäjiksi. Yrittäjyyteen pitäisi kuitenkin olla itsellä palo.

Merelä suosittelee rakennusalaa, jos ”likaiset sormet, pitkät päivät ja pakkaset eivät pelota”.

– Näissä hommissa voi päästä hyviin rahoihin kiinni. Tunnen timpureita, jotka pääsevät lähes 100 000 euron vuosituloihin. Toki suuri osa jää perushommiin, mutta tienaaminen on ihan mahdollista.

 

Talonrakentajasta maahommiin

Matti Suursalmi pääsi ensimmäistä kertaa työmaalle 16-vuotiaana, kun Tapiolan pääkonttoria rakennettiin Espooseen. Suursalmi on YIT:n mies, kuten oli hänen isänsäkin.

– Varian opintojen ohella tein harjoittelut ja kesätöitä YIT:n työmaalla. Tein jo ammattiluokan 1. luokalla päätöksen, että koulutan itseäni myös eteenpäin. Viimeisenä vuotena koulussa meillä oli erillisiä kursseja, joilla käsiteltiin materiaaleja, joita tulee ammattikorkeakoulun pääsykokeeseen, Suursalmi kertoo.

Suursalmen mukaan ammattikoulussa kannustettiin jatkamaan opintoja. Metropolian rakennusinsinööripuolelle oli paljon hakijoita, mutta Suursalmen pääsykokeet menivät putkeen. Suursalmellakin aito kokemus montusta auttoi sisäänpääsyssä.

– Hain 3 kouluun eri puolilla Suomea ja olisin päässyt aloittamaan kaikissa, mies kehaisee.

Suursalmi suoritti armeijan välissä ja meni sitten heti jatkamaan opintojaan. Hän oli työskennellyt pääosin betonirakentamisen parissa, lisäksi hän teki raudoitustöitä ja normaaleja timpurin hommia. Tällä hetkellä hän kuitenkin vetää maanrakennusporukkaa Kivenlahdessa kerrostalotyömaalla.

– Päädyin työnjohtoharjoittelussa maapuolen hommiin. Tuttu työpäällikkö otti minut sinne.

Suursalmi kehuu, että rakennustyö on hyvin monipuolista.

– Vähän ehkä klisee, mutta täällä mikään päivä ei ole samanlainen. Ala on hyvin mielenkiintoinen. Yhden päivän sisällä joutuu soveltamaan oppimaansa eri tavoin, sillä oikein mikään ei mene niin kuin on ennalta suunniteltu.

 

Johanna Hellsten