Onko Singapore rikkaiden Shangri-La?

 

Demokratia on taloudellisen eliitin mielestä turhan kankea systeemi.

Teksti: Jukka Nissinen, kuva: Kimmo Brandt

”Meillä työskentelevällä timpurillahan voi olla ihan samankokoinen asunto, sama auto, samalla paikalla oleva mökki. Nämä on aika pieniä nämä erot sitten kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa.”

Näin toteaa Suomen rikkaimpaan promilleen kuuluva rakennusliikkeen johtaja Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan Huipputuloiset-kirjassa, joka pohjautuu tutkijakaksikon tekemiin haastatteluihin. Haastateltavat edustivat Suomen rikkainta promillea eli 5 000 eniten verotettavaa ansio- ja pääomatuloa vuosina 2007–2016 saanutta ihmistä. Tutkijat haastattelivat tutkimusta varten 90 henkilöä. Tutkimus on osa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -tutkimushanketta.

Haastattelujen perusteella löytyi 3 erilaista rikkaiden kulttuuria: perijät, yritysjohtajat ja yrittäjät. Tutkijoiden suuri yllätys oli se, kuinka pessimistisesti rikkaat suhtautuvat suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Miten vauraimmat ja parhaiten menestyneet suomalaiset suhtautuvat niin synkästi yhteiskuntaan, Kantola kysyy.

Sama yhteiskunta on auttanut heitä luomaan vaurautensa, kouluttanut heille osaavaa työvoimaa ja antanut sen päälle ilmaisen akateemisen koulutuksen.

– Se voi olla yleisempikin ajatus, että suomalaisen hyvinvointivaltion kulta-aika on ohi ja edessä on vain alamäkeä. Hyvätuloiset katsovat tulevaisuuteen ja näkevät, että suomalaisesta mallista ei voi pitää kiinni, Kuusela sanoo.

Rikkaille kaikki verotus on pahasta.

– Eliitin veroprosentti on 34, mutta he eivät enää halua maksaa veroja. Ihmettelen tätä, sillä en itse kanna päivittäin huolta veroprosentista, vaikka tulotasoni on huomattavasti matalampi, Kantola vertaa.

Verotuksen ja tulontasauksen ansiosta sosiaalinen liikkuvuus on ollut suurta ja ne ovat luoneet talouteen dynamiikkaa.

– Suomi on ollut loistava menestystarina toisen maailmansodan jälkeen. Olemme olleet joustava kansakunta, joka ponnahti maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta tietoteolliseksi yhteiskunnaksi. Rikkaat eivät nähneet tätä hienoa tarinaa. Se on hyvin huolestuttava piirre, koska he ovat hyvin vaikutusvaltaisia, Kantola sanoo.

 

Vuorineuvosten metsästysporukka

Rikkaille Suomi on kerho, jossa kaikki tuntevat toisensa.

– Kysyimme sitä suoraan ja ylivoimaisen enemmistön mielestä Suomi on kerho, Anu Kantola kertoo.

Kerhoja on useampia, mutta yritysmaailmassa ylimpänä on vuorineuvosten metsästysseurue, joka tekee kovimmat taloudelliset päätökset Suomessa.

– Tähän raskaaseen sarjaan kuuluu 10–20 päättäjää. Metsästyksestä kysyttäessä haastateltavat puhuivat luottamuksesta, joka syntyy erätulilla. Siellä nähdään voiko kaveriin luottaa, jos tulee asiaa, Kantola sanoo.

– Metsästys on keskeinen, mutta hieman myyttinen verkostotumistapa. Jotkut halusivat haastaa tämän vanhan tavan ja klubin toimintatavat, Hanna Kuusela jatkaa.

Haastajia löytyi etenkin nuoremmassa polvessa. Yritysjohtajat painottivat erityisesti urheilua, suosikkilajeja olivat triathlon ja golf.

– Yritysjohtajat vertasivat itseään huippu-urheilijoihin. Elämä on hyvin kurinalaista ja he menevät koko ajan ylikunnon rajalla, Kantola kuvaa.

 

Demokratia toimii liian hitaasti

– Valtiota ja julkista sektoria tarkastellaan suoraan yritysmaailmasta lähtöisin olevien näkemysten kautta. He ihmettelevät, miksi sellaisia asioita vatvotaan, jotka voisi ratkaista hetkessä lounaspalaverin yhteydessä, Hanna Kuusela toteaa.

Koko yhteiskuntaa koskevien päätösten teko on hitaampaa kuin yhden yrityksen investoinneista päättäminen. Kuuselan mukaan vahvan johtajan ja valistuneen diktaattorin kaipuu oli yllättävän vahvaa.

– Aasialaiskasvoinen markkinatalous houkuttelee taloudellisesta näkökulmasta. Lyhyellä tähtäimellä demokratiaa rajoittava keskusjohtoinen järjestelmä voi olla taloudellisen kasvun kannalta hyvä. Pysyykö sellainen yhteiskunta pitkään kasassa, Kuusela kysyy.

Suomen rikkaimmilla on suora yhteys poliittisiin päättäjiin. Jos he haluavat keskustella ajankohtaisista aiheista ministerin kanssa, poliitikolta löytyy varmasti aikaa siihen. Varmuuden vuoksi rikkaat ovat miehittäneet elinkeinoelämän keskusjärjestöjen hallitukset, joiden hallituspaikoista he ovat saaneet lähes puolet.

– Tästä syntyy kaksijakoinen kuva: poliittista järjestelmää ja demokratiaa arvosteltiin paljon, mutta omia vaikutusmahdollisuuksia kuvattiin tiiviiksi ja luontevaksi osaksi omaa toimintaa, Kuusela sanoo.

– Keskeisissä etujärjestöissä, kuten EK:ssa eliitin osuus hallituspaikoista nousee lähes 70 prosenttiin.

Eräs syy tähän voi olla se, että ay-liike on rikkaiden eliitin ykkösvihollinen. Keskitetyt palkkaratkaisut ovat suoraan helvetistä ja kolmikantainen edunvalvonta pitää ampua kuun pimeälle puolelle. Tutkijoiden mukaan eliitin sisällä on kuitenkin säröjä tässä asiassa.

– Haastateltavissamme oli paljon sellaisia, jotka eivät toimineet kovin työvoimavaltaisella toimialalla. EK:n keskittyminen palkankorotuksiin koettiin vanhentuneeksi ajatteluksi, Kuusela sanoo.

 

Uraaurtavaa eliittien tutkimusta

Erityisesti yritysten omistajat ja suurituloiset eläkeläiset ovat julkisuudessa uhkailleet pääoman massapakoa Suomesta. Tutkimuksen mukaan tämä on enemmän uhoa kuin käytännön toimintaa.

– Pääkonttoreita ei ole kovin montaa täältä lähtenyt ja lähtöpäätökset on tehty muilla perusteilla kuin veroprosentin suuruudella, Anu Kantola toteaa.

– Ajattelumalleja kyllä lainataan amerikkalaisesta ajattelusta. Perijöillä oli kansainvälinen malli monisukupolvisesta dynastisesta omistajuudesta, Hanna Kuusela valottaa.

Vuonna 1997 perustettu Perheyritysten liitto ajaa aktiivisesti rikkaiden sukuyhtiöiden verohelpotuksia Suomessa ja verkottuu myös kansainvälisesti. Ulkomailta haetaan oppia pitempään toimineiden perheyritysten onnistuneista varainsiirto-operaatioista.

Eliittejä on tutkittu hyvin vähän. Yhteiskuntatutkijoita löytää helpommin itähelsinkiläisestä lähiöstä kuin Kauniaisten Grani-kauppakeskuksesta. Osittain tästä syystä Huipputuloiset-kirja aiheutti jo ennen julkistusta melkoisen mediakohun.

– Suomessa eliitti on ehkä tottunut yritystalouden ja liike-elämän tutkimukseen, Kuusela miettii.

Haastateltaville taattiin täysi lähdesuoja, mikä osaltaan helpotti omien mielipiteiden esilletuomista. Suomalainen eliitti ei halua näkyä julkisuudessa. Monet haastateltavat korostivat kuinka tavallista elämää he elävät.

– Meidän tehtävämme on kertoa helppotajuisesti suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta. Tämä ei voi olla vain akateemista harrastelua, Kantola muistuttaa.

 

 

 

 

– Viime vuosikymmeninä yhteiskunnat ovat epätasa-arvoistuneet ja etenkin huippueliitti on alkanut elää omaa elämäänsä. Suomessa on ollut samanlaisia merkkejä 1990-luvulta lähtien.