Sukkaa putkeen ja sitten kiinni mikkiin

Pohjoisen räppäri Talonpoika Lallilla on kaksi ammattia, jotka tukevat toisiaan.

Teksti: Johanna Hellsten
Kuva: Kimmo Brandt

Torniossa asuva putkien sukittaja ja muusikko Lalli Mustakallio eli Talonpoika Lalli tekee pohjoisen räppiä, jossa pilkitään, kairataan ja rakastetaan kotiseutua. Rakennusalalla hän on ollut pian 10 vuotta.
Musiikki tuli Mustakallion elämään jo äidinmaidon mukana.
– Äitini on musiikkitieteiden tohtori. Hän toimii nykyään kanttorina Övertorneåssa, Ruotsin puolella. Täältä ei löytynyt koulutusta vastaavaa työtä. Hän lauloi tuutulaulut ja muutenkin paljon, Mustakallio kertoo.
Kun poika täytti 8 vuotta, pani äiti hänet rumputunneille.
– Rahat olivat tiukassa, mutta sain silti harrastaa. Rumputunnit maksoivat 100 markkaa tunnilta, Mustakallio muistelee.
Luovuutta Mustakallio on saanut myös isän puolelta, joka on kuvataiteilija.
– Olen minä joskus piirtänytkin ihan onnistuneesti, mutta huomasin, että musiikki on silti minun juttuni, vaikka nuotinluku ei kiinnostakaan.
Räppiin mies ihastui aikoinaan Jyrki-nimisen nuortenohjelman myötä. Siellä hän kuuli ensimmäistä kertaa Finntelligensien Voittamaton-biisin.
– Siinä oli video ja kaikkea ja se oli kuvattu VR:n varikolla, jossa lökäpöksyt räppäsivät kameroille. Se vähän nauratti vielä silloin, mutta se oli jotain ihan uutta. Olen kuunnellut paljon myös muuta 1990-luvun musiikkia, varsinkin ysäripoppia; Prodigya ja Scooteria.

Countryä, funkia ja reggaeta

”Mie pilkin ja pilkin, pimennän vintin,
tulimma tänne ottaa halthuun baarista drinkin,
pilkin, pilkin ja poka ko mie pilkin,
Tunnen kurkussani viskin sileän kuin silkin.
Mie pilkin ja pilkin väsynein silmin
Tämon viiminen fisu joka katkassee filmin
Pilkin, pilkin ja poka ko mie pilkin
En mieti mithään ko päästän arjesta irti.”
Pilkin

Mustakallio aloitti biisinteon 14-vuotiaana.
– Kuuntelin silloin useita eri musiikkigenrejä. Se näkyy musiikissani edelleen, Mustakallio kertoo.
Viime aikoina hän on kuunnellut erityisesti USA:n etelävaltioiden country-räppiä, mikä kuuluu selkeästi miehen viimeisimmässä kappaleessa Pilkin, joka tehty yhteistyössä Meänland-bändin kanssa. Biisissä kuuluvat myös vahvasti reggae ja folk-vaikutteet.
– Yksi suosikkiartisteistani on Yelawolf, joka tekee country-rappia. Siinä on sellaista punaniskameininkiä, viuluja, steel-kitaroita ja banjoja. Se punaniskatunnelma on jotenkin lähellä Lapinmeininkiä. Täälläkin ajetaan neliveto-pick-upeilla ja vieraanvaraisuuden periaatteet ovat samanlaisia.
Pilkin-biisi leikittelee pilkkiä-sanan kahdella merkityksellä. Videossa on sitä Lapinmenoa parhaimmillaan. Komeaa Lapin maisemaa, paljon ihmisiä jäällä, pullo kiertää ja kalaa nousee. Video kuvattiin vain 1,5 tunnissa ja se oli editoituna pari päivää myöhemmin.
– Se sai ensimmäisen vuorokauden aikana yli 10 00 katselukertaa, eli todella hyvin.
Miten Mustakallio itse määrittelee räppinsä genren? Joku voisi kutsua sitä bile-räpiksi.
– Omaa musiikkia on vaikea määritellä. Joku yritti joskus loukata minua sanomalla, että teen iskelmäräppiä. Ei se minua loukannut. Ihan hyvä jos on niin.
Monissa Mustakallion biiseissä lauletaan juhlimisesta, hyvästä meiningistä, seksistä ja viinasta.
– Minulla on erilaisia aiheita, mutta haluan tuoda ennen kaikkea positiivisia fiiliksiä ihmisille. Olen saattanut tehdä myös rankemmista aiheista räppiä, mutta sellainen ei toimi kovin hyvin keikoilla.
Lapissa on oma rap-skenensä. Timo Pistooli, Jouni J., saamenkielinen Aziz ja jo edesmennyt Ezkimo, ja onpa Stepakin syntynyt pohjoisessa.
– Niihin räppäreihin, jotka jaksavat tulla tänne etelästä, kyllä tutustuu heti. Inarissa on keikkapaikka nimeltä Papana. Asa tuli sinne pistokeikalle uutena vuotena. Sen jälkeen olen aina voinut lähettää hänelle kommentoitavaksi uusia sanoitusideoitani. Aika harva voi kutsua Asaa mentorikseen.
Mustakalliolla on ajatus eräänlaisen Suomi-räppäreiden kesäkesäleirin järjestämisestä.
– Siitä on puhuttu yhdessä Laineen Kasperin kanssa. Järjestettäisiin se joko jossain Saimaalla tai Lapissa. Se olisi biisileiri, jossa ihmiset voisivat tutustua toisiinsa ja pelailla sulkapalloa. Nyt tarvittaisiin enää aikaa ja rahaa.
Mustakallio on nyt keikkaillut aktiivisesti 10 vuotta. Keikkoja on myös Oulun eteläpuolella. Tornio on kätevä päämajan paikka, sillä sieltä 500 kilometrin säteellä on useita kaupunkeja.

Liiton miehii

 ”Ja niin se diisseli pärähtää käyntiin,
se on valiokone, koni komiasti käyphi,
silloin liikkuu nokka työmaata kohti,
ja matkalla kerkiää vielä plänejä pohtii.”
Ylityöläinen

Mustakallio on tehnyt putkien sukitusta jo 8 vuotta. Hän aloitti LVI-Kilpimaa Oy:ssä, joka oli yksi ensimmäisistä sukitusfirmoista Suomessa.
– Kun aloitin vuonna 2010, oli tekniikka jo kehittynyt niin, että myös putkien haaroista saatiin kunnolla tiiviitä. Alalle ei oikein kouluteta missään ja firmat kouluttavat itse työntekijänsä. On ollut hienoa saada oppia töissä, Mustakallio sanoo.
Mustakallio tekee nykyisin sukituksia pääosin kesätöinä, sillä musiikinteko ja keikkailu vie aikaa.
– Mutta kun ammattina on sukittaja, löytyy aina töitä ja niitä voi tehdä melkein missä päin maailmaa tahansa. Tekniikka ei myöskään muutu niin nopeasti, että taidot katoaisivat tauon aikana.
Mustakallion mukaan sukitus onkin parasta vastapainoa räpille.
– Kun on viikonlopun etelässä keikalla ja maanantaiaamuna laskeutuu kaivoon, pysyvät jalat tukevasti 3 metriä maanpinnan alapuolella. Saa perspektiiviä viikonloppuun, hän naureskelee.
Mustakallio liittyi Rakennusliittoon jo ammattikoulussa ja osallistui Raksanuorten tapahtumiin. Järjestäytymisasteen lasku herättää huolta.
– Pojanklopit eivät ymmärrä, mitä ammattiliitot ovat tehneet meidän eteemme. Se, että meillä on 5 päivää viikossa töitä 40 tuntia ja lauantaina ei tarvitse mennä töihin, ei ole itsestäänselvyys. Jos oikein pahaksi menee, niin sitten meillä on minimipalkat, joita niitäkin poljetaan. Mediasta huomaa, että ammattiliittoja mustamaalataan koko ajan, hän harmittelee.
Mustakallio oli ehdolla myös eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton riveissä. Hän kiersi yhdessä Rakennusliiton aluetoimitsija Jarmo Alatarvaan kanssa pitkin toreja liiton teipatulla pakettiautolla.
– Olin ensimmäistä kertaa ehdolla. Ääniä tuli vajaat 500. Olisi pitänyt olla yli 3 000, että olisi päässyt läpi. Pitäisi lähteä ensin kunnallispolitiikkaan, jos haluaisi kansanedustajaksi. En oikein tiedä, kiinnostaako sellainen harrastepohjalta.
Mustakallion teemoina oli muun muassa aktiivimallin poisto. Myös palveluiden yksityistäminen huolettaa sekä se, että voittoa tuottavia valtion yrityksiä myydään pois.
– Tietenkään hallituksessa ei tehdä yhden puolueen politiikka vaan kompromissejä. Uskon kuitenkin, että jos tulevassa hallituksessa on punaväriä, olisi se hyvä asia köyhille ja duunareille.

Lappi itsenäiseksi

”Tahon takasin Tanhuaan,
pick-uppi tien päälle, ei lisättävää
Mut jos kulkuri ei pysty sieluaan pysäyttään,
mitä jää, jos ei pääse elämään,
Pokan tiellä hiekka pölisee,
ja sun kanssa meen vaan höpiseen,
Pokan tietä vielä hetken, kun tiedän etten,
voi jättää reissua kesken.”
Takasin Tanhuaan

Mustakallio on munaskuitaan myöten pohjoisen mies. Takasin Tanhuaan -biisi lähtee kotiseuturakkaudesta. Vaikka Mustakallio ehti asua lapsena Turussa niin monta vuotta, että murrekin tarttui hetkeksi, ei matka todennäköisesti käy kohti etelää.
– Olen joskus miettinyt muuttoa Helsinkiin, mutta Torniossa on hyvä musiikkikoulu ja hyvin studioita. Ei nykyään ole pakko muuttaa etelään, jossa haluaa tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa. Teknologia mahdollistaa työskentelyn missä tahansa, Mustakallio sanoo.
Kotiseuturakkaus menee jopa niin pitkälle, että Mustakallio vitsailee unelmansa olevan itsenäinen Lappi.
– Paluumuuttajilla on 3 päivää aikaa palata takaisin pohjoiseen, sitten menevät rajat kiinni.
Vakavammin puhuen Mustakallio on huolissaan Lapin tilanteesta.
– Lapin tärkein symboli on poro ja porotalous on vaikeuksissa. Jäkälää on liian vähän ja Lapissa on vain yksi paliskunta, joka ei joudu ruokkimaan poroja. Nyt puhutaan uudelleen Jäämeren radasta, joka on jo laskelmissa aiemmin todettu kannattamattomaksi. Se halkaisisi saamelaisten poronhoitoalueen kahtia, mikä voisi tarkoittaa loppua porotaloudelle. Ja jos Lapissa ei poronhoitoa, ei ole enää Lappia.