Pahikset saavat sitovat raja-arvot

Rakentajien terveysongelmien ja syöpäkuolemien vähenemisestä on toivoa. Työmailla on kuitenkin paljon kirittävää esimerkiksi kvartsipitoisuuden kanssa.

Riitta Malve

Suomessa teollisuudella on hyvää aikaa justeerata syöpädirektiiviin tulevien aineiden vähentämistä ennen kuin sitovat raja-arvot tulevat voimaan 2 vuoden kuluttua. Ne ovat jo nyt meidän HTP-arvoissamme, osa jopa tiukempia, sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Sirkku Saarikoski kannustaa.
Saarikoski on ollut mukana sekä EU:n syöpädirektiivin että Suomen haitallisiksi tunnettujen pitoisuuksien
eli HTP-arvojen päivityksessä. Direktiivin uusiminen on loppusuoralla.
Euroopassa kuolisi 440 000 työntekijää kvartsipölyn aiheuttamaan työperäiseen syöpään 60 vuoden aikana ilman mitään raja-arvoja. Raja-arvolla 0,1 mg/m3 työntekijöiden henkiä säästyisi 98 670 ja puolet pienemmällä 0,05 mg/m3:n arvolla 107 350.
Vertailu on EU:n syöpädirektiivin päivityksiin liittyvästä vaikutusraportista. Puntarissa ovat myös raja-arvojen taloudellinen merkitys yhteiskunnalle ja yritysten kannattavuus.
Ei ole ihme, jos rakentajille jää raportin numeroista ikävä tunne, ettei heidän terveytensä ole samanarvoinen kuin toisten kansalaisten. Kun muualla yhteiskunnassa pyritään lopettamaan syöpävaarallisten aineiden käyttö kokonaan ja niistä johtuvat syöpäsairaudet, rakennusalalla on edelleen hyväksytty riski sairastua työperäiseen syöpään.

Turvallisia raja-arvoja ei ole

Syöpädirektiiviin on kuulunut tähän saakka vain 3 kemikaalia, mutta nyt lukumäärä on kasvamassa pariin kymmeneen. Ne on huomioitava Suomen syöpäasetuksessa viimeistään vuonna 2020.
Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC ehdotti direktiiviin 50 syöpävaarallista ainetta, jotka kattavat 80 prosenttia työntekijöiden työperäisestä altistumisesta EU:n alueella. Monet ammattiliitot ovat ottaneet jyrkemmän linjan ja kannattavat syöpävaarallisten aineiden käytön lopettamista työpaikoilla kokonaan.
Elokuun alussa Suomessa tiukennettiin HTP-arvoja 18 aineelle ja yksi uusi myrkky nostettiin listalle. Niiden tulee noudattaa vähintään EU:n vastaavia raja-arvoja. Suomessa HTP-arvoja on yli 700.
Syöpädirektiivin ja -asetuksen raja-arvot ovat sitovia. HTP-arvot ovat taas enemmänkin suosituksia.
– On kuitenkin muistettava, että hyvin pienikin pitoisuus voi aiheuttaa syövän. Täysin turvallista raja-arvoa ei aina ole lääketieteen näkökulmasta, Saarikoski sanoo.
Yleensä pitoisuus mitataan ilmasta, mutta muutaman kemikaalin kohdalla verestä tai virtsasta.

Kvartsi- ja puupöly ovat jo listoilla

Työperäisten kuolemien suurin syy on syöpä. Näin on myös rakentamisessa. Rakentajien terveyden kannalta 3 vaarallisinta ainetta, kvartsi- ja puupöly sekä kromi VI on jo hyväksytty direktiiviin. Dieselpakokaasut, joille altistutaan paljon etenkin tunnelitöissä, ovat myös mukana.
Sen sijaan ETUC:n vaatimus lisääntymiskyvyn vaarantavien aineiden pääsystä direktiiviin näyttää jäävän toteutumatta. UV-säteily, joka aiheuttaa ihosyöpiä, karsittiin pois jo päivityksen alkuvaiheessa rakentajien ja muiden ulkona työskentelevien tappioksi.
Kvartsin sitovaksi raja-arvoksi hyväksyttiin 0,1 mg/m3, joka on asiantuntijoiden mielestä liikaa. Se on korkeampi kuin Suomen HTP-arvo 0,05 mg/m3. Suurin osa rakentajista hengittää työssään kvartsipölyä enemmän tai vähemmän.
Hitsaajat altistuvat työssään krom­i VI:lle, jonka sitova raja-arvo on 5 vuoden siirtymäajan jälkeen 0,005 mg/m3. Siirtymäaikaan päädyttiin, koska huurujen vähentäminen on vaikeaa. Hitsaajat todennäköisesti tarvitsevat hengityssuojaimet myös jatkossa.
Kova ja pehmeä puupöly, jotka kurittavat rakentajia erityisesti puulattioiden hiomisessa, saivat omat raja-­arvot.
HTP-arvojen tiukentaminen parantaa rakentajien terveyttä ennen muuta hitsaushuurujen, liuottimien ja bisfenoli A:n kohdalla. Liimoista ja maalinpoistoaineista haihtuu muun muassa dikloorimetaania. Bisfenoli A:lle, jota on hartseissa, altistutaan epoksipinnoituksessa.

Euroopassa napit vastakkain, Suomessa konsensus

Euroopan neuvosto, parlamentti ja komissio päättävät yhdessä syöpädirektiivin päivityksestä. Sitä edeltää pitkä komiteoiden ja komission käsittely, joissa on käyty läpi asiantuntijoiden lausuntoja ja kuultu etujärjestöjä.
– Teollisuuden lobbaus on ollut voimakasta. Isot yritykset teettävät myös omaa tutkimusta ja julkaisevat sitä. Niitä katsotaan kuitenkin päivitystyössä kriittisesti, Saarikoski vakuuttaa.
HTP-arvoja valmistellaan kolmikantaisesti sosiaali-ja terveysministeriön HTP-jaoksessa, jossa on myös SAK:n edustus. Valmistelun pohjana on Työterveyslaitoksen keräämä viimeisin tutkimustieto.
– Työntekijöiden ja työnantajien­ napit ovat olleet vastakkain EU:n syöpä­direktiivin neuvotteluissa. Suomessa HTP-arvoista päätetään yksimielisesti, Saarikoski kuvailee.
SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring kertoo, ettei hänellä ole mitään syytä olla tyytymätön uusiin HTP-arvoihin.
– Raja-arvojen tulee olla myös sekä työntekijöiden kuin työnantajien tiedossa riskiarviota varten, painottaa Haring, joka on toiminut pitkään HTP-jaostossa.
Epäterve kilpailu löysemmillä arvoilla ja työntekijöiden terveydellä vähenee EU-maiden välillä, kun EU:n raja-arvot kotiutetaan kansalliseen lainsäädäntöön. Joillain aloilla tiukka säännöstely saattaa johtaa yritysten ja syöpäriskien siirtymiseen pois Euroopasta maihin, joissa työsuojelu on matalammalla tasolla.
Rakennustyömailla pystytään korvaamaan osa vaarallisista aineista vaarattomammilla.

Suomessa valvonta on Euroopan löysintä

Eri EU-maiden HTP-arvojen sitovuus vaihtelee. Suomessa, Portugalissa ja Kroatiassa niihin suhtaudutaan löysemmin kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi Saksassa se on sitova.
Jos sitova raja-arvo ylittyy, työnantajan on välittömästi vähennettävä pitoisuutta. Jos tilannetta ei korjata, sanktiona on sakot.
Myös HTP-arvojen ylitys edellyttää tilanteen korjaamista. Työsuojelutarkastajan puuttuminen tilanteeseen on kuitenkin kärsivällistä ja ohjaavaa.
– Hälytyskellojen pitää soida jo siinä vaiheessa, kun ylitetään 10 prosenttia HTP-arvosta. Silloin on ryhdyttävä toimiin pitoisuuden alentamisessa ja uusittava mittaus vuoden päästä, Työterveyslaitoksen asiantuntija Mauri Mäkelä korostaa.
– Valitettavasti rakennusalalla mitataan ilman epäpuhtauksia hyvin harvoin muuhun teollisuuteen nähden. Mittaukset ovat kuitenkin riski-
arvion perusta.
Rakennusyritykset ovat kokeneet pitoisuusmittaukset tähän asti vaivalloisiksi ja kalliiksi. Varmasti edullisten ja helppojen mittausmenetelmien kehittämiselle on tilausta.
Mutta olisi hyvä myös pysähtyä pohtimaan, onko reilua, että edelleen uhrataan yhden työntekijäryhmän terveys yrityksen kannattavuudelle. Nolla työperäistä syöpää jää työmailla yhä haaveeksi.