Järki ja tunteet

Helinä Häkkänen-Nyholm ja Jan-Olof Nyholm yhdistivät saman katon alle lakimies- ja psykologipalvelut.

Teksti: Johanna Hellsten
Kuvat: Antti Kirves

PsyJuridican toimisto Helsingin Kampissa näyttää enemmän kodikkaalta porvarisasunnolta kuin lakitoimistolta. On pehmeitä sohvia, nojatuoleja ja tyynyjä, vanhoja mattoja, taidetta seinällä ja vanhan kerrostaloasunnon sokkeloisuutta. Vierailija ei hämmästyisi, vaikka ovella tassuttaisi vastaan koira.
– Pidämme tästä toimistosta todella paljon. Sen on tarkoituskin olla kodikas. Vaikka se onkin ehkä vähän pieni porukallemme, väki tekee niin paljon etänä töitä, että se toimii, toimitusjohtaja, psykologi ja tutkija Helinä Häkkänen-Nyholm sanoo.
PsyJuridican juuret ulottuvat aikaan, kun Helinä ja oikeusavustaja Jan-Olof Nyholm työskentelivät keskusrikospoliisissa. Jan-Olof oli työskennellyt siellä jo 30 vuotta ja Häkkänen-Nyholmkin jo 10 vuotta.
–Yhteistyömme alkoi sieltä tutkimushankkeesta. Syntyi ajatus, voisiko lakiasiaintoimisto tarjota myös psykologisia palveluita ennen kaikkea psykologisen tuen näkökulmasta. Ja miksipä ei voisi? Helinä muistelee.
– Meistä se kuulosti jo heti alkuun varsin loogiselta, varsinkin mitä tulee esimerkiksi työoikeusriitoihin, saati sitten perheoikeusriitoihin. Näkemyksemme siitä, miten nämä 2 asiaa yhdistyisivät, oli aika selkeä jo silloin alussa. Yritys perustettiin vuonna 2010, Helinä jatkaa.
– Pääsääntöisesti ihmisiltä tullut palaute on sellaista, että ”Sehän on itse asiassa ihan looginen yhdistelmä”, Helinä sanoo.
– Tämä lähtee asiakkaan tarpeista. Jos ihmisellä on ongelma, mikä hänelle se tärkein asia? Ei se, mikä on juristin näkökulma tai mikä on psykologin näkökulma. Vaan hänen ongelmansa, Jan-Olof sanoo.

Anteeksipyynnön vaikeus

Minkälaisia työoikeudellisia juttuja toimistoon tulee?
– Usein kyse on siitä, että työyhteisössä on konflikti ja meitä pyydetään sovittelijoiksi. Joku on esimerkiksi kokenut tulleensa kohdelluksi epäasiallisesti. Joskus on selvitysmiehen tehtäviä, eli halutaan selvitys siitä, onko työyhteisössä jo jollakin tapaa rikottu lakia. Sitten on niitä, joissa ollaan jo menossa riitana tuomioistuimeen tai halutaan laittaa vireille sellainen juttu, oli sitten kyseessä syrjintäkokemus tai kiusaamiskokemus, Helinä kertoo.
Helinä on vahvasti mukana sovittelujutuissa ja selvittelyjutuissa, mutta hän toimii myös oikeuspsykologisena asiantuntijana esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa selvitetään sitä, onko esimerkiksi käyty kirjeenvaihto tulkittavissa epäoikeudenmukaiseksi kohteluksi. Asiaan kuuluu myös psyykkinen jälkihuolto tilanteessa, jossa oikeuden päätökseen ollaan tyytymättömiä.
Työoikeusriidat voivat olla psykologisesti todella vaikeita.
– Joku voi kokea tulleensa kohdelluksi epäasiallisesti, mutta toinen osapuoli ei välttämättä ymmärrä lainkaan sitä, että tapa olisi ollut sellainen. Niissä tilanteissa on hyvin paljon tulkintaa, Helinä sanoo.
Tulkinnanvaraa on nykymaailmassa enenevässä määrin, kun työasioita hoidetaan paljon sähköpostitse. Ihmiset lukevat kirjoitettua kieltä erilaisin tavoin.
– Jos minä työntekijänä koen tulleeni väärin kohdelluksi ja saan esimieheltäni (jonka koen kohdelleen minua väärin) sähköpostin, luen sen sillä äänensävyllä, jonka satun liittämään siihen ihmiseen. Ja näissä tilanteissa tehdään paljon virheitä, Helinä jatkaa.
Suomalaisessa työkulttuurissa myös anteeksipyytäminen koetaan vaikeaksi, vaikka sillä voitaisiin laukaista monia tilanteita.
– Tiedämme ulkomaisesta tutkimuskirjallisuudesta, että kun hoitovirheestä tehdään kantelu, ei moni juttu olisi ikinä edennyt oikeuteen asti, jos lääkäri olisi pyytänyt anteeksi. Suomalaisessa kulttuurissa tulkitaan niin, että jos pyydän anteeksi työntekijältäni, tunnustan tehneeni rikkeen. Ne asiat kulkevat omassa mielessä yhtäläisinä, vaikka ne eivät ole sitä. Anteeksi voi pyytää monin avoin. Voi olla pahoillaan myös siitä, että toinen voi huonosti, Helinä sanoo.

Yleensä kannattaa sopia

– Perinteinen lähtökohta työoikeuskonfliktissa on, että sitä lähdetään käsittelemään juridisesti. Tulkitaan, mitä laki sanoo. Silloinhan me olemme jo keskellä riitaa. Minun mielestäni, jos todella haluaa auttaa, on tärkeintä kysyä, mistä tässä oikeasti on kysymys, Jan-Olof sanoo.
Jan-Olofin mukaan konflikteissa on usein kysymys aivan muusta kuin laista, laki vain otetaan tueksi omille perusteluille.
– Olit sitten loukkaantunut, haluat eroon jostain työntekijästä tai muita hyvin inhimillisiä tekijöitä. Ethän sinä voi sanoa, että en enää halua olla tuon henkilön kanssa tekemisissä. Mitä teet? No otat juristin, joka keksii pykälän sen tueksi. Lakihan on siitä ihana, että toinen lukee sitä toisella tavalla kuin toinen ja siitähän me juristit saamme oikeusjutun pystyyn. Mutta itse riita ei ole siitä koskaan lieventynyt, Jan-Olof sivaltaa.
Hän kuitenkin muistuttaa, että on myös konflikteja, joihin on todellisia syitä.
– On esimerkiksi oikein haluta irtisanoa ihminen, joka myrkyttää koko työyhteisön. Mutta silloinkin pitää miettiä, miten se hoidetaan? Yksi tapa on hoitaa asia hirveällä metelillä ja saadaan lopputulos, jossa juttu voitettiin, mutta hävittiin julkisuusarvo. Joskus asiat vaan kannattaa hoitaa sovinnolla, Jan-Olof sanoo.
Sama pätee silloin, jos asiakkaana on työntekijä. Asianajaja voi toki nostaa lipun salkoon ja lähteä ajamaan oikeusjuttua, mutta aina kannattaa miettiä asia loppuun asti.
– Minä sanon asiakkaalle, että ”Sinä voit saada vähän isomman summan oikeudessa, mutta takaan sinulle, että sen ajan kuin tämä juttu kestää, 13–14 kuukautta, sinä et voi hyvin. Onko se sen väärti?”
Firman perusajatus tulee tässä hyvin esiin; ei lähdetä automaattisesti ajamaan jotain juttua oikeuteen, jos on todennäköistä, että ihminen tulee voimaan psyykkisesti pahoin sen ajan.

Tunteet pelissä

Puhutaanpa tunteista. Ne ovat vahvasti pinnalla minkä tyyppisessä oikeusjutussa tahansa.
– Ei sanota turhaan, että juristit joutuvat toimimaan paljon myös terapeutteina. Erityisesti jos halutaan sovitella, on saatava aikaan ilmapiiri, jossa toinen tulee vastaan. Sitä pitää työstää, koska kun ihminen on räjähtämispisteessä, se voi olla vaikeaa, Jan-Olof sanoo.
– Tiedämme tieteellisten kokeiden perusteella sen, että yksi isoin asia, joka määrittää ihmisen käyttäytymistä, on se, miten hän tulkitsee konfliktin toisen osapuolen käyttäytymistä. Jos toinen osapuoli kokee toisen käyttäytyvän hyvin kilpailullisesti, alkaa toinenkin tiedostamattomalla tasolla käyttäytymään kilpailullisemmin, Helinä kertoo
Kun PsyJuridicaan tulee asiakas, joka on hyvin kilpailullinen, he pyrkivät vähentämään sitä piirrettä, jos edessä on sovintoneuvottelu.
– Saatamme keskustella asiakkaan kanssa hyvin avoimestikin tästä asiasta, Helinä sanoo.
Valveutunut asiakas ymmärtää sen. Tietynlaisten yritysten johtoportaassa vaaditaan tietynlaisia piirteitä, kuten kohtalaista itsetuntoa ja ulosantia, jolla saa ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla.
– Ominaisuudet eivät ole sinällään pahoja, mutta kun tullaan neuvotteluun sellaisen ihmisen kanssa, joka kokee tulleensa alistetuksi, nämä ominaisuudet eivät ole parhaimmillaan. Jos johtaja on valveutunut, hän tajuaa sen, Jan-Olof sanoo.
Kilpailullisuuden lisäksi myös toinen inhimillinen piirre määrittää sovintomahdollisuuksia. Se on yhteistoiminnallisuuden kyky ja halu.
– Jos meillä on kilpailullinen henkilö, jolla ei ole yhteistoiminnallista kykyä, hän ei osaa ajatella myötätuntoisesti, ei osaa asettua toisten ihmisten asemaan, on todella haasteellista päästä sovintoon. Sovinto edellyttää kuitenkin kompromissia ja toisen näkökulman huomioimista, ja esimerkiksi vaikka sitä anteeksi pyytämistä, Helinä pohtii.
Myös oikeudenkäynnissä on oleellista, miten ihminen siellä käyttäytyy.
– Teemme paljon työtä valmistellessamme ihmisiä oikeuteen. Olemme kehittäneet Cope for court -menetelmän, joka on psykologinen valmistelumenetelmä oikeuden istuntoon. Kaikki asiakkaamme käyvät sen läpi. Asiakas tapaa ensin juristin ja sen jälkeen minut tunnin ajan. Teen heidän kanssaan psykologisen stressivalmistelun. Tavoitteena on, että he pystyvät esiintymään siellä mahdollisimman hyvin, Helinä selventää.
– Oikeudenkäynnin jälkeen on hieno tunne, kun on pystynyt valmentamaan asiakastaan siten, että hän on ollut parhaimmillaan antaessaan itseään koskevaa todistelua, Jan-Olof sanoo.

Psykologia ja juridiikka

PsyJuridicassa 2 toimintakenttää kohtaavat myös muilla tavoilla.
– Se näkyy myös juridisessa kirjelmöinnissä. Ajatellaan ihmistä, jolla on lääkärin lausunto traumaperäisestä stressihäiriöstä. Totta kai käytämme toimistomme psykologista asiantuntemusta sen esilletuomiseen, mitä se käytännössä tarkoittaa, Helinä sanoo.
Jan-Olofin mukaan toki voi puhua kieltä, jossa sanotaan, että henkilöllä on F16-diagnoosi ja kaikki istuvat oikeudessa nyökyttelemässä päätään, vaikka kukaan ei ole todellisuudessa kuullutkaan sellaisesta.
– Mutta kun sen aukaisee, että tämä tarkoittaa, että tuskin nukut yöllä ja olet valvonut 14 vuorokautta. Oletteko miettineet mitä tämä tarkoittaisi omalla kohdallasi? Sen jokainen tuomioistuimen jäsen ymmärtää, Jan-Olof toteaa.
– Me voimme myös arvioida vastapuolen esittämiä psykologisia arviointeja, kuinka päteviä ne ovat. Pystymme siihen eri tavalla, kuin toimistossa, jossa tätä asiantuntemusta ei ole, Helinä jatkaa.
Havaintopsykologiaa hyödynnetään firmassa myös siinä, millä tavalla juristi menee oikeussaliin.
– Saan tässä Helinältä paljon apua, hän on mukana käsittelyssä, kun pystyy. Enhän minä voi esiintyä aina samalla tavalla. Ainoa, mitä voin salissa muuttaa, olen minä itse. Jos näen, että oikeutta istuu tyyppi, joka on sataprosenttinen juristi ja nolla prosenttia psykologi, käytän hyvin varovasti psykologisia perusteluja ja keinoja, Jan-Olof toteaa.

Oma pesä

Miten omaa työyhteisöä hallitaan niillä opeilla, joita perustajat ovat saaneet työuransa aikana?
¬– Asia, jota peräänkuulutamme jo työhaastattelussa, on se, että emme siedä henkilöstön välillä minkäänlaista kilpailua. Me sanomme sen ihan ääneen, Helinä kertoo.
Nyholm pohtii, miten ihmiset saadaan toimimaan toisiaan tukien:
– Yksi tapa on näyttää selkeästi, että arvostan, kun Pekka auttoi Eevaa. Silloin Pekka alkaa auttaa ja Eeva alkaa auttaa ja kaikki alkavat auttaa toisiaan. Mutta jos minä vain kehuisin Pekkaa siitä, mitä hän saanut itse aikaiseksi, alkaa Eevakin katsoa, että hetkinen, tämä on se, mitä päällikköni arvostaa.
Helinän mukaan yritykseen on myös hakeutunut töihin sellaisia ihmisiä, jotka arvostavat enemmän yhteistyötä kuin kilpailua.
– Ja kaikki täällä tietävät, että vaikka emme voi koko maailmaa parantaa, voimme silloin tällöin jonkun ihmisen onnelliseksi, Jano-Olof sanoo.
– Meillä ei ole koskaan ollut ongelmia siitä, että joku lähtee lomalle tai jollain on työpaineita. Lakimiehemme vaihtavat juttuja keskenään, hän jatkaa.
Yrityksessä on myös vahva etätyökulttuuri. Jos joku haluaa tehdä laiturinnokasta töitä, se on ihan ok.
– Etätyökulttuurikin tukee tietyllä tavalla sitä kilpailullisuuden minimoimista. Työntekijät eivät ole välttämättä päivittäin tekemisissä keskenään. Jos me istuisimme yhdessä isossa toimistossa ja kaikilla olisi työhuoneet, jokainen tiedostamattaan havainnoisi toisten työntekoa enemmän kuin tässä kulttuurissa, Helinä arvioi.
Jan-Olofin mukaan omistajien tehtävä on tukea työntekijöidensä luovuutta, tapahtui työ missä tahansa.
– Se näkyy juridisessa kirjelmöinnissä. Tulee persoonallista otetta juttuun, eikä niin, että kaikki on aina kirjoitettu alkamaan ja loppumaan samalla tavalla, Jan-Olof sanoo.
Helinä pitää tärkeänä myös sitä, että jos kuka tahansa työntekijöistä kokee työnsä haasteelliseksi, ei vain voi, vaan pitää tulla juttelemaan.
– Juristin työ on välillä raskasta ja tulee iholle. Työ on tunnetyötä, jossa joutuu pitämään omat tunteensa asiantuntijana kurissa, vaikka asiakas kuinka herättäisi ikäviä tunteita sanomisillaan ja tekemisillään. Joskus niitä on vaan hyvä päästää ilmoille.