Putkiasentajasta tuli urakanlaskija

Nivelreuma pisti putkiasentaja Kalevi Järvisen työuran katkolle vuonna 2009. Siitä huolimatta hän aikoo viettää 71-vuotissynttäreitään työn merkeissä.

Jukka Nissinen

Kalevi Järvisen työuralle tuli heinäkuussa mittaa 56 vuotta.
– En ole tekemässä mitään ennätystä. Teen töitä niin pitkään kuin hyvältä tuntuu ja homma toimii.
Rakennustyöt hyvinkääläinen Järvinen on aloittanut vuonna 1962, kun kansalaiskoulun päästötodistuksen jälkeen Kalevin isä vei pojan rakennustyömaalle kesätöihin. Järvistä eivät lukuhommat kiinnostaneet, joten isä ja paikallisen putkifirman omistaja sopivat, että poika lähtee opettelemaan putkitöitä.
– Minulta ei kysytty mitään, sanottiin vain yhtenä aamuna, että mene töihin Riihimäen vesi ja lämpö -yritykseen, Järvinen nauraa.
Siitä käynnistyi Järvisen putkimiehen ura, joka polveili lähtien oppisopimuskoulutuksesta ja päätyen putkiporukan etumieheksi. Järvisellä oli myös tuuria matkassa, sillä vanhemmat ammattimiehet opettivat ja tukivat Järvistä työuran eri vaiheissa.
Valitettavasti hyvä onni ei jatkunut loputtomiin.
– Sairastuin tammikuussa 2008 kuumeettomaan angiinaan. Muutaman viikon päästä siitä minulle tuli niveloireita, jotka diagnosoitiin reaktiiviseksi niveltulehdukseksi.
Toukokuussa nivelkivut äityivät niin pahoiksi, että oli pakko hakeutua reumalääkärin vastaanotolle. Reumalääkäri pitäytyi vielä samassa diagnoosissa ja piikitti Järviseen hidasvaikutteista kortisonia. Pistokset vaikuttivat heti, Järvinen lähti jopa moottoripyöräreissulle Brittein saarille.
– Luulin jo, että paranin niveltulehduksesta.
Mutta pari kuukautta myöhemmin Järvinen heräsi tunteeseen, että hän on halvaantunut. Tällä kertaa nivelreuma tunnistettiin kipujen aiheuttajaksi. Järvisen nivelreumassa oli lisäksi harvinaisempia oireita, kuten jänteiden turpoamista ja hermojen kremppaamista.
– Starttasin autoa kahdella kädellä ja pystyin kävelemään korkeintaan kilometrin, 20 kertaa Finlandia-hiihtoon osallistunut kestävyysurheilija Järvinen kuvailee silloista tilaansa.

Ensin teki mieli eläkkeelle

Järvisen lääkitys saatiin uuden diagnoosin ansiosta kohdilleen ja putkitöitä jatkettiin vanhaan malliin. Se oli moka.
– Tein kuukauden töitä ja kunto alkoikin pettää. Se kävi minulle hermon päälle ja halusin sairaseläkkeelle.
Työterveyslääkäri ei kuitenkaan halunnut kirjoittaa eläkepapereita. Sen sijaan Järviselle ehdotettiin, että YIT:stä etsittäisiin kevyempiä hommia. Se ei kuulostanut Järvisestä hyvältä idealta.
– Olin ammattimies. En halunnut siirtyä säätömieheksi tai hanankorjaajaksi.
Järvinen sanoo suoraan, että siinä tilanteessa hän oli hyvin masentunut. Työkyvyttömyyseläke tuntui sentään tarjoavan jonkinlaisen poispääsyn umpikujasta. YIT:n työhyvinvointiyksikkö ei kuitenkaan halunnut antaa vielä periksi, kuten ei Järvisen pomo Petri Lehtinenkään. Järviselle tarjottiin mahdollisuutta tulla YIT:n toimistolle kokeilemaan tarjouslaskentaa.
– Se on tietokonepohjaista hommaa. Olin juuri hankkinut ensimmäisen tietokoneen pankkiasioiden hoitamista varten. Vaimon siskonpoika oli luonut minulle sähköpostitunnukset. Siinä oli minun tietotekniikkaosaamiseni.
Lehtinen kannusti kuitenkin tulemaan 3 kuukauden kokeilujaksolle vakuutusyhtiön piikkiin.
– 2 viikon kuluttua huomasin, että se oli oikea ratkaisu.
Masennus helpotti kertaheitolla, kun oli mielekästä tekemistä. Toimisto-olosuhteet olivat melkoista luksusta rööriasentajan työmaihin verrattuna.
– Työhyvinvointiyksikön päällikkö Nina Sulonen tuli erikseen tarkastamaan, että ergonomia on työpisteellä kohdallaan. Aikaisemmin se ergonomia oli ollut lattian tai katon rajassa.
Ensimmäiseksi Järvinen keräsi piirustuksista massoja, mikä oli etumiehelle ennestään tuttua. Alkuun Järvisellä oli aluksi työparina entinen vienti-insinööri, joka hallitsi tietotekniikan ja toimisto-small-talkin paremmin. Vienti-insinööri päätti kuitenkin lähteä takaisin projektitehtäviin ja Järvinen jäi vähän orvoksi tietotekniikan osalta.
– Päätin, että ennen kesälomaa en opi tätä, lopetan tähän.
Sähkölaskentaa tekevän Ilkka Hakkaraisen opastus osui kuitenkin kohdilleen ja Järvinen pääsi kärryille laskentaohjelman logiikasta ja rakenteesta.
– Nyt johto sanoo, että kellään kouluja käyneellä ei ole varaa sanoa, että toiminnanohjausjärjestelmä olisi vaikea, kun putkimieskin osaa pyörittää sitä, Järvinen hymähtää.

65-vuotias jäi vahingossa töihin

Järvinen oletti, että työt olisivat pulkassa silloin, kun hän täytti 63 vuotta. Petri Lehtinen pyysi kuitenkin jatkamaan 65-vuotiaaksi asti. Nyt mennään sellaisella sopimuksella, että kummallakin osapuolella on mahdollisuus purkaa työsopimus nopeallakin aikataululla.
Urakanlaskentaan ei kuitenkaan ole ollut tunkua ja Järviselle on riittänyt töitä. Lvi-alan urakanlaskenta antaa hyvän pohjan myös tarjouslaskennalle. Etumies tietää mistä palkka muodostuu ja miten urakasta saadaan jäämään korvaus niin tekijöille kuin työnantajallekin.
– Olen laskenut 1960–1970-luvun saneerauskohteita, joista tiedän kuinka ne on alunperin tehty. Se auttaa hinnoittelussa, oli kuinka huonot alkuperäiset suunnitelmat hyvänsä, Järvinen sanoo.
Järvinen on elänyt nyt 10 vuotta nivelreuman kanssa. Sairaus muistuttaa välillä olemassaolostaan hyvästä lääkityksestä huolimatta. Uusi työ on kuitenkin tuonut hyvää sisältöä elämään, vaikka ikääntyminenkin tuo omat hidastuvuutensa.
– Ajan kesäisin työmatkat Hyvinkäältä Helsinkiin moottoripyörällä. Teen pitkiä moottoripyöräreissuja. Viime kesänä käytiin Moskovassa ja Valko-Venäjällä
Tarjouslaskenta on opettanut myös pääoman logiikkaa. Tiimityö edellyttää venymistä silloin kun töitä on
– Olin yllättynyt kuinka paljon joudutaan satsaamaan siihen, että saamme jonkun urakan meille. Kyllä toimistopäälliköt ovat myös lujilla.
Järvinen ajatteli aikaisemmin, että toimistotyö on kevyttä duunia. Tarjouslaskenta onkin yllättävän kovaa hommaa.
– Olen joskus ollut väsyneempi työpäivän jälkeen kuin putkiasentajan töissä. Olen myös laihtunut täällä. Kyllä energiaa haihtuu silmienkin kautta.

Työkierto onnistuu usein

Caverionin asunto-, alue- ja automaatioratkaisujen yksikönjohtaja Petri Lehtinen on hyvin tyytyväinen työntekijöiden sijoittumiseen uusiin tehtäviin. Caverionilla mietitään uusia työtehtäviä työnjohdon, työterveyshoitajan ja työterveyslääkärin avustuksella.
– Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen ei yleensä ole hyvä ratkaisu työntekijän kannalta. Ihminen kokee itsensä tarpeelliseksi uusien työtehtävien kautta, Lehtinen toteaa.
Työnantaja joutuu käyttämään hieman mielikuvitustaan uusien tehtävien löytämisessä. Caverion on iso yritys, mutta se muodostuu useista erillisistä yksiköistä. Caverionin henkilöstöresurssiyksikkö on hyvä apu työpaikkojen löytämisessä ja räätälöinnissä.
– Meillä tutkitaan aina sairastumistapauksissa onko tehtäväkierto mahdollista.
Putkiasentajille löytyy muutakin kevyempää työtä kuin konttorityöt. LVI-laitteet kaipaavat aina säätämistä ja huoltoa.
Yrityksessä on laajemminkin käytössä työtehtävien kierrätysjärjestelmä, jonka kautta pääsee kokeilemaan ja tutustumaan uusiin töihin Caverionin eri työpisteissä. Kiertoon pääsee, jos haluaa esimerkiksi kehittää omaa osaamistaan oman työkuvan ulkopuolella.
Lehtisen mukaan ihmisen perusluonteeseen kuuluu pelätä elämänmuutoksia. Työnantajan ja työterveydenhuollon on autettava tämän kynnyksen yli, sillä uuden työuran löytäneet työntekijät ovat olleet tyytyväisiä.
– Järvisen Kalevikin pelkäsi alkuun toimistolle siirtymistä, mutta Kalevi huomasi aika nopeasti, miten hyvä uusi työura oli, Lehtinen sanoo.
Lehtisen mukaan työkyvyttömyyseläke pystytään välttämään reilusti yli puolessa tapauksista.
– Sairastuminen on aina tragedia, mutta se saattaa avata uusia ovia työelämässä, Lehtinen muistuttaa.
Työelämän vaatimukset muuttuvat koko ajan. Kukaan ei enää pärjää pelkästään parikymppisenä opitun ammattitaidon varassa.