Lumilaudalta torninosturin ohjaimiin

Huippulumilautailija Petja Piiroinen pani kilpailu-uransa pakettiin ja lähti töihin, jotka kiinnostivat jo lapsena.

Johanna Hellsten

Vantaalla, Aviapoliksen viereisellä asuintalotyömaalla tuulee. Niin kovaa, että torninosturinkuljettajat ovat saaneet lähinnä odotella, josko töitä päästäisiin tekemään. Torninosturinkuljettaja Petja Piiroinen on juuri laskeutunut kopista alas. Häntä hiukan harmittaa, kun säät ovat koko viikon hiukan vaikeuttaneet työntekoa.
– Maksimituulennopeus on ollut 23,6 metriä sekunnissa eli koneet ovat kiinni, Piiroinen kertoo.
Piiroiselle Vantaalla sijaitseva työmaa on hänen torninosturityöuransa toinen. Sitä ennen hän työskenteli 13 kuukautta Helsingin Lasipalasin työmaalla.

7-vuotiaana  laskettelusuksille

Piiroinen on kotoisin Hyvinkäältä. Moni tietää, että paikkakunnalla sijaitsee myös vanha, tunnettu hiihtokeskus, Hyvinkään Sveitsi. Tuolle pikkunyppylälle Piiroinen kapusi ensi kertaa 7-vuotiaana ja lasketteli mäen alas.
– Laskin pari vuotta suksilla, mutta sitten innostuin lumilaudasta. Isoveli laski sellaisella ja sitä piti tietysti seurata perässä, Piiroinen kertoo.
Lumilautailu meni syvälle vereen ja muuttui harrastuksesta kilpailutoiminnaksi. Piiroinen sai ensimmäisen kisavoittonsa vuonna 2003.
– Silloin voitin ensimmäisen kerran SM-kisat. Olin aivan täpinöissäni, sillä olen ollut aina hyvin kilpailuhenkinen. 2000-luvulla oli 2 sarjaa, johon pystyi osallistumaan; minorit eli alle 16-vuotiaat ja miehet eli yli 16-vuotiaat. Nykyään noiden kahden sarjan välissä on lisäksi juniorit.
Lumilautailu vei nuoren pojan mukanaan maailmalle jo varhaisessa vaiheessa.
– Olin 15-vuotias, kun matkustin ensimmäisen kerran yksin kisoihin Yhdysvaltoihin. Olin aivan paniikissa. Kisamatkat olivat tietysti myös kivoja. Kauden lopussa alkaa toki olla puuduttavaa. Ensin lasket ympäri maailmaa koko MM-kauden ajan ja kun palaat kotiin, lasket lisää.
Piiroinen pärjäsi hyvin. Vuosina 2008 ja 2010 Piiroinen voitti nuorten MM-kisoissa kultaa big airissa ja vuonna 2011samassa lajissa aikuisten maailmanmestaruuden. Big airissa kilpailija hyppää lajia varta vasten tehdystä hyppyristä ja suorittaa temppuja.
Piiroinen kertoo, että siinä vaiheessa kilpailu-uran lopettaminen alkoi tuntua selvältä, kun jo kisamatkalle lähteminen alkoi tuntua vaikealta.
– Pääasiassa lopetin kuitenkin taloudellisen tilanteen takia. Laskufirmoja meni konkkaan ja koko lautailualalla meni huonosti. Oli jatkuva stressi, kun piti elää kädestä suuhun. Oli pakko pärjätä, että sponsorit tykkäisivät. Oli pystyttävä elättämään itsenä ulkomailla ja Suomessa. Mitä sitten, jos loukkaantuisi pahasti?
Piiroiselle tuli vakavia ongelmia toisen jalan kantapään kanssa. Piiroisen lajissa, big airissa hypätään korkealle ja tullaan korkealta kovaa alas. Kantapää oli saanut iskuja. Joissakin kisoissa kantapää puudutettiin uudelleen ja uudelleen, aina vain suuremmilla puudutusainemäärillä.
– Kisakauden jälkeen, kun puudutus lopetettiin, sattui niin paljon, että kävelin päkiöilläni. Siitä kärsi koko ruumis. Vaiva palasi aina uudelleen.
Piiroisen kilpalasku-ura loppui vuonna 2015. Sen jälkeen piti miettiä, mitä tekisi isona.

Isän kanssa raksalla

– Rakennusalalle olen päätynyt isän kautta. Hänellä on rakennusalan yritys. Aloitin työmaalla 13-vuotiaana irrottelemalla nauloja ja siivoamalla. Auttelimme veljen kanssa työmaalla esimerkiksi silloin, kun piti saada hankittua uusi skeittilauta, Piiroinen kertoo.
Piiroinen meni ammattikouluun pintakäsittelylinjalle peruskoulun jälkeen. Veri olisi vetänyt jo tuolloin nosturin ohjaimiin, mutta ikäraja K-18 esti sen.
– En ole ollut koskaan hyvä koulussa. Oli pakko päästä tekemään jotain konkreettista. Olin pintakäsittelypuolella noin vuoden. Se muuttui kuitenkin todella hankalaksi, kun aloin pärjätä kisoissa, joten lopetin koulun ja keskityin lumilautailuun.
Kun lumilautailu-ura katkesi, Piiroinen haki Forssaan torninosturinkuljettajalinjalle.
– Siellä pääsi jo heti ensimmäisenä päivänä simulaattoriin kokeilemaan ja seuraavana päivänä nosturin ohjaamoon, Piiroinen kertoo innoissaan.
Piiroisen mukaan koulutus oli hyvä ja järkevän mittainen.
– Kun lopetin lautailun ja mietin, mitä haluaisin tehdä, tuntui ajatus jostain 3-vuotisesta koulusta ihan mahdottomalta. En vaan olisi pystynyt enää.
Piiroinen piti nosturikoulusta. Sieltä jäi mukaan hyviä uusia kavereitakin.
– Yhdenkin kanssa ollaan melkein päivittäin yhteydessä. Soittelemme, jos tulee jotain asioita esimerkiksi koneisiin liittyen.
Ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen irtosi Kallioinen Cranes Oy:n palkkalistoilla. Tämän vuoden tammikuun puolivälissä Piiroinen vaihtoi Trenox Oy:lle.
– Pidän korkeista paikoista. Jos minä teen jotain, haluan tehdä sen mahdollisimman tarkasti ja hyvin. Kun saa ajettua oikein hyvin jossain haastavassa tilanteessa, tulee onnistumisen tunteita. Kun alhaalta saa kehuja ja kiitellään, se on tosi myönteistä. Aina ei voi tulla vain hyvää palautetta ja sekin on kuunneltava.
Piiroinen uskoo pysyvänsä rakennusalalla. Tällä hetkellä hän miettii ajoneuvonosturikortin hankkimista kaiken varalta.
– Mitäs sitten, kun rakentamisen buumi taas loppuu? Siinä vaiheessa tulee paljon torninosturinkuljettajia hakemaan töitä. On hyvä olla jotain ylimääräistä osaamista, Piiroinen tuumaa.

Urheilu ei unohdu

Ei Piiroinen ole sentään sohvaperunaksi muuttunut nosturikoppiin noustuaan. Urheilu on edelleen eri muodoissaan mukana elämässä. Lumilautailua vähemmän, mutta sitäkin välillä.
– En oikein ehdi edes laskea. Työ vie kaiken ajan. Olimme kuitenkin tyttöystävän kanssa Iso-Syötteellä vähän aikaa sitten. Kun näin rinteet, teki mieli alkaa hyppiä ja pomppia. Päätin kuitenkin opettaa sittenkin tyttöystäväni laskemaan laudalla. Hän oppi todella nopeasti, Piiroinen kertoo.
Piiroisen todellinen intohimo on tällä hetkellä golf. Hän käy pelaamassa säännöllisesti lähellä Bodom-järveä sijaitsevalla Master Golf -radalla.
– Voisin olla siellä vaikka koko päivän. Puhelimen on oltava äänettömällä. Saa olla ihan rauhassa ja mietiskellä tai pelleillä ystävien kanssa. Siinä saa hyvin myös liikuntaa, kun työntelee golf-kärryä pitkin ylämäkiä. Kierroksen aikana tulee 10 kilometriä kävelyä.
Piiroinen on myös aloittanut uudelleen vanhan juoksuharrastuksen ja lisäksi hän pyöräilee töihin.
– Nosturinkopissa venyttelen aika paljon, jos on aikaa.