Parman tehtaan työntekijän puristumiskuolema käräjäoikeudessa

Tehtaan tehdaspäällikkö ja työnjohtaja tuomittiin kuolemantuottamuksesta, Parmalle 40 000 euron yhteisösakko.

Johanna Hellsten

Rakentaja-lehti kertoi vuonna 2015 työtapaturmasta Parmaan tehtaalla otsikolla Kuolema pysäytti Parman tehtaan. Jutussa käsiteltiin sitä, miten työyhteisö selviää työkaverin kuolemasta. Sittemmin juttu on siirtynyt käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Tuomio julistettiin lokakuun puolivälissä. Tehtaan tehdaspäällikkö ja työnjohtaja tuomittiin työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta ja Parma tuomittiin yhteisösakkoon. Tuomio on lainvoimainen.
Tapaturmassa tehtaan työntekijä teki ontelolaattahallissa siirtoajoa kiskoilla liikkuvalla ontelolaattasahalla. Hän oli kytkenyt sahan ohjaamossa olleen narulenkin avulla siirtovivun niin, että saha liikkui hidasta kävelyvauhtia eteenpäin. Hän itse siirtyi tekemään työtehtäviä sahan etupuolelle. Samanaikaisesti viereisellä linjalla oli ollut hitaasti liikkuva valukone.
Koneiden ollessa lähestymässä toisiaan oli työntekijä mennyt koneiden väliin, tarkoituksenaan pyrkiä sahan ohjaamoon. Hän ilmeisesti takertui jaloistaan koneen rakenteiden ja laatan väliin puristuen koneiden väliseen kapeaan tilaan ja menehtyi välittömästi, ennen kuin toinen työntekijä oli ehtinyt sahan takapuolelle pysäyttämään sahaa.

Selkeä valvonnan laiminlyönti

Parma kiisti syytteet ja pyrki todistelemaan, että työnjohto ei ole tiennyt ”naruvirityksestä”, eikä siten voinut olla vastuussa työtapaturmasta. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi todistetun, että menetelmä on ollut käytössä kolme vuotta, eikä erityisesti työnjohtaja ole voinut välttyä näkemästä tapaa, jolla konetta ajettiin. Tehdaspäällikön kohdalla katsottiin, että siitä olisi pitänyt tietää.
Käräjäoikeus muun muassa totesi, että työturvallisuusnormeilla suojellaan työntekijöitä itseltään. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että jos jokin – etenkin inhimillisestä toiminnasta ja arviointikyvystä riippumaton – tapahtuma ylipäätään voi erityisissä olosuhteissa tapahtua, se ennen pitkää myös tapahtuu. Yrityksessä pitäisi siis kaiken aikaa huolehtia siitä, että vaaratekijöiden syntyminen estetään, vaaratekijät poistetaan ja mikäli se ei ole mahdollista, ne korvataan vähemmän haitallisilla ratkaisuilla.
– Jutussa oli olennaista se, että tuomari tulkitsi työnantajan velvollisuuksia perinteisellä tavalla; työantajan on huolehdittava, seurattava ja selvitettävä vaaratilanteita koko ajan, Rakennusliiton vastaava lakimies Jyrki Ojanen sanoo.
Se on Ojasen mielestä kiinnostavaa, sillä viime vuosina on ollut selvää yritystä siirtää vastuuta työturvallisuudesta työntekijän kontolle.
Vaikka oikeuden mukaan Parmassa oli yleisellä tasolla huolehdittu työturvallisuudesta asianmukaisesti, on sen toiminnassa ja vielä ontelolaattatuotannon keskeisissä tuotantotavoissa ja -menetelmissä laiminlyöty työturvallisuusmääräysten noudattamista. Laiminlyönnit ovat myös olleet pitkäkestoisia. Yritys ei ole huolehtinut työturvallisuusvelvoitteistaan ja se tuomittiin 40 000 euroa yhteisösakkoihin.
– Puolustus toi työnantajan yleistä työturvallisuuskulttuuria esille todella voimakkaasti, yli 30 asiakirjan avulla. Yleiskuva ei kuitenkaan vaikuttanut, sillä selkeästi myös jotain oli jäänyt tekemättä, Ojanen toteaa.
Kuvaavaa on, että onnettomuuden jälkeen ainakin tällä tehtaalla vierekkäisillä valupedeillä ei työskennellä samaan aikaan. Esimerkiksi Länsi-ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tarkastaja oli omassa raportissaan kiinnittänyt huomiota tällaiseen vaara-alueella työskentelyyn koneen ja ohjeistuksen puutteiden lisäksi.
Tehdaspäällikön ja työnjohtajan katsottiin rikkoneen työturvallisuusmääräyksiä huolimattomuudellaan valvoa määräyksiä ja antaessaan tilanteen jatkua. Heille määrättiin kuolemantuottamuksesta yhteinen 70 päiväsakon sakkorangaistus.