Asbestoosi koettelee

Putkiasentaja Matti Järvinen saa taistella sekä sairauden että vakuutusyhtiön kanssa.

Johanna Hellsten

Kouvolassa vuonna 1954 syntynyt putkiasentaja Matti Järvinen tuli vuonna 1973 Helsinkiin Wärtsilän telakan kouluun opiskelemaan laivaputkiasentajaksi.
– Vanhempi veljeni oli putkiasentaja ja olin jo saanut olla hänen apumiehenään. Minulla ei ollut muuta koulutusta ja homma tuntui luontevalta vaihtoehdolta, Järvinen kertoo.
Wärtsilän putkiasennuskoulutus oli 9 kuukautta kestävä kurssi, ei sellainen 3-vuotinen koulutus, jota nykyään annetaan ammattikouluissa.
– Pääsimme lähes heti tositoimiin koulutuksen aikana. Teimme iltaisin laivassa töitä, josta sai vähän taskurahaa.
Laivojen höyryputket ovat todella kuumia ja ne eristettiin tuohon aikaan asbestikankaalla. Järvinen asensi putkia uusiin laivoihin ja saneerasi vanhoja. Ensimmäiset altistumiset tapahtuivat jo tuolloin.
– Ei silloin 1970-luvulla tiedetty asbestin vaaroista yhtään mitään. 1980-luvulla asiasta alkoi olla jo jotain vihiä, mutta rakentamisessa ei vielä silloinkaan osattu oikeasti varoa sitä. 1970-luvulla saattoi olla joku paperinen suojus naamalla ja 1980-luvulla tuli vähän paremmat hengityssuojaimet, mutta ei mitään sellaista, kuin nykyään.
Järvinen siirtyi laivahommista talonrakennuspuolelle. Siellä hän uusi taloyhtiöiden kaukolämpöpaketteja eri puolilla Itä-Helsinkiä.
– Putkia uusittaessa piti aina purkaa vanhat eristeet, joissa oli asbestia. Käytimme kyllä tilassa vettä, sillä pölyä tuli työssä todella paljon. Emme kuitenkaan tienneet, että se pöly on niin vaarallista.
Järvinen ei täysin usko, että asbestipurut olisivat nykyäänkään täysin kunnossa.
– Silloin aluksi, kun asbestin todellinen vaara ymmärrettiin ja lainsäädäntö muuttui, oltiin todella tarkkoja. Nyt tuntuu, että valvontaa ei ole riittävästi ja purut tehdään vähän sinne päin. Voi olla, että samanlainen tilanne kuin minulla, tulee vielä vastaan nuoremmalla sukupolvellakin.

Vedenjakajavuosi 2014

– Vuonna 2014 alkoi kova yskä ja köhiminen. Menin työterveyslääkärille, joka pani heti lähetteen Työterveyslaitokselle testeihin. Loppuvuodesta 2014 ja alkuvuodesta 2015 kävin erilaisissa testeissä, Järvinen kertoo.
Asbestoosissa potilaalta tutkitaan keuhkoröntgenkuva sekä tehdään ohutleiketietokonekerroskuvaus ja keuhkojen toimintakokeet: spirometria ja diffuusiokapasiteetti. Spirometrialla katsotaan, kuinka paljon potilas voi hengittää ilmaa keuhkoihin (tilavuus) ja kuinka nopeasti hän pystyy tyhjentämään keuhkonsa (virtaus). Diffuusiokapasiteetti kuvaa hapen kulkeutumista keuhkoista verenkiertoon.
– Vuonna 2015 minulla todettiin asbestoosi ja plakkitauti. Tänä vuonna köhiminen on ollut niin pahaa, että syön 800-Buranaa, koska kylkiluissani on yskimisestä aiheutuneita hiusmurtumia.
Kylkiluun murtuma huomattiin tänä vuonna, kun Järvinen kävi uusissa testeissä. Asbestoosialueet olivat laajentuneet, mutta mitään sen uhkaavampaa keuhkoissa ei näkynyt. Mies ihmetteli, kuinka sitten yskiessä kylkeen sattuu niin kovin. Lääkäri kertoi, että se johtuu murtumasta.
Järvinen on joutunut syömään suuria määriä kortisonia, jolla on yritetty hillitä yskimistä. Kahden viikon jaksoissa 40 milligrammaa joka päivä, jo 3 erillistä kertaa vuoden aikana. Sellainen määrä alkaa olla jo vahingollista muilla tavoin.
– Ei tule nukuttua hyvin sekä kortisonin että yskimisen takia, Järvinen sanoo.

Pettymys vakuutusyhtiöön ja lääkäreihin

Kun Työterveyslaitoksen diagnoosi asbestoosista tuli, lähetti Järvinen vakuutusyhtiöön paperit korvausta varten. Asbestoosista, kun se todetaan ammattitautina, suoritetaan korvausta tapaturmalain perusteella.
– Vakuutusyhtiö hylkäsi hakemuksen. He myönsivät kyllä, että sairastan asbestoosia. Kielteisen päätöksen mukaan siitä ei kuitenkaan ole minulle mitään haittaa, Järvinen kertoo järkyttyneenä.
Kolmas hakemus muutoksenhakulautakuntaan tuotti vihdoin tulosta. Nyt Järvinen on tapaturmaeläkkeellä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tappelut vakuutusyhtiön kanssa olisivat ohi. Nyt saa vääntää lääkkeistä.
– Minulla on mennyt usko erityisesti terveyskeskuslääkäreihin ihan täysin. He diagnosoivat minulla keuhkoputkentulehduksen yskän syyksi. Vakuutuksen pitäisi korvata lääkekuluni, mutta sieltä tuli hylkäävä päätös, koska kyseessä ei ole lääkärintodistuksen mukaan asbestoosi vaan ylähengitystietulehdus. Eiväthän lääkkeet ole vielä maksaneet ihan hirveästi, mutta tulevaisuudesta ei voi tietää. Ne pitäisi korvata.
Järvinen miettiikin, kuka maksaa seuraavan käynnin Työterveyslaitoksen testauksessa, jossa hänen pitää käydä 3 vuoden välein, sillä taudin etenemistä pitää seurata.
– Varmaan sieltäkin tulee sitten lasku minulle. Pitää muistaa sanoa lääkärille, että älä nyt laita, että minulla on vain keuhkoputkentulehdus!

Asbestoosi vaikuttaa elämään

Se, että keuhkojen kapasiteetti on heikentynyt, näkyy arkielämässä.
– Jos kävelen vähän nopeammin tai tulen ylös rappusia, henki ei kulje. Olin pari viikkoa sitten Pavilla tansseissa, koska rakastan tanssimista. Ensimmäisen tanssin jälkeen oli pakko lopettaa. En saanut riittävästi henkeä, Järvinen sanoo.
Järvinen käyttää astmapiippua, mutta ei ole huomannut siitä olevan isompaa apua.
Asbestoosiin ei ole parannuskeinoa. Se etenee hitaasti valloittaen lisää keuhkokudosta.
– Liikkuminen olisi tietysti hyvästä. Kunhan tähän köhään saisi jotain rotia, voisi liikkua.
Järvisellä oli pitkän tähtäimen suunnitelmia, jotka eivät nyt toteudu. Putkiasentajan poika opiskelee nyt toista vuotta putkiasennusta. Järvisellä oli tarkoitus toimia poikansa mentorina, auttaa eteenpäin.
– Sekin meni nyt ohi.
Mitä miehellä sitten on tulevaisuudensuunnitelmissa?
– Kun nyt saisi tuon pojan läpi ammattikoulun ja siirtymään aikuiselämään. Eihän sitä tiedä, jos yskä saadaan hallintaan, vaikka muuttaisin Bahamalle heti, kun ei tarvitse olla koko ajan terveyskeskuksen vieressä, Järvinen vitsailee.
Pelolle mies ei ole antanut pikkusormeaan.
– Haluan tietää, missä taudin kanssa mennään. Olen nyt menossa taas testeihin ja lääkärille.