Asfalttiaseman hoitajille riittää töitä

Koneasemanhoitajaksi pääsee myös ilman asfalttialan työkokemusta.

Lauri Haikola

Kun tie johtaa soramontulle ja sieltä leijailee pien haju, voi helposti päätellä saapuvansa asfalttiasemalle. Myös asfalttitehtaiksi kutsutuilta koneasemilta kuorma-autot kuljettavat tonneittain massaa levitysryhmille. Työmaita voi olla käynnissä puolenkymmentä ja autoja kierrossa jopa 20.
Aikaisemmin asemat olivat hyvin pitkälti käsikäyttöisiä, nykyään lähes kaikkea ohjataan ATK-laitteiden kautta. Koneasemanhoitajien vastuulla on valmistaa massaa ja suunnitella missä järjestyksessä erilaisia massalaatuja tehdään, jotta työryhmille riittää levitettävää. Työ on hyvin monipuolista.

Paljon hakijoita täsmäkoulutukseen

Nykyään koneasemanhoitajia koulutetaan myös ilman asfalttialan aikaisempaa työkokemusta. Kotimainen Amomatic on Pohjoismaiden suurin asfalttiasemien valmistaja. Vuonna 2013 yritys aloitti yhteistyön Salon Seudun Ammattioppilaitoksen kanssa. Tavoitteenaan kouluttaa ammattitaitoisia operaattoreita. Oppisopimuskoulutus kestää 3 vuotta. Pääsin tutustumaan koulutukseen Amomaticin Jussi Länsitalon ja Salon seudun Ammattiopiston opettajan Mikko Kemppaisen opastuksella.
Miten opinnot rakentuvat? Koulutuksen jälkeen oppilas kykenee itsenäiseen työskentelyyn asfalttimassan valmistustehtävissä ja aseman erilaisissa huoltotöissä. Talvikaudet opiskelijat osallistuvat Amomaticin tuotantoon Paimiossa, missä heidät perehdytetään asemien rakenteeseen ja huoltotöihin. Kesäisin opiskelijat sijoittuvat eri yritysten työkohteisiin, missä he osallistuvat asfalttimassan tuotantoon.
Ammattiopiston tehtäväksi jää kouluttaa maanrakennusalan ammattitutkinnon asfalttiosio, yhteiset aineet ja alalle vaadittavat korttikoulutukset. Amomatic keskittyy aseman toiminnan periaatteisiin ja tarkemmin itse prosessiin omissa teoriaopinnoissaan.
– Millään oppilaitoksella ei olisi edellytyksiä järjestää vastaavaa koulutuskokonaisuutta, Mikko Kemppainen summaa.
Miten valmistuneet on työllistyneet? Vuosittain arvioidaan montako koulutettavaa voidaan ottaa seuraavana vuonna. Lähtökohtana on, että yritykset sitoutuvat etukäteen ottamaan opiskelijat töihin. Koulutukseen on osallistunut 16 henkilöä ja kaikki valmistuneet ovat työllistyneet.
Tällä hetkellä koulun penkillä on 8 oppilasta ja tammikuussa otetaan 4 lisää, mikäli sopivia hakijoita löytyy. Ylimääräisiä ei lähtökohtaisesti kouluteta, vaan tarpeen mukaan laitetaan uusi haku käyntiin. Toistaiseksi joka vuosi on kurssi käynnistynyt. Parhaillaan hakijoita on ollut noin 80.

Ensimmäinen nainen koneasemanhoitajana

Vierailemme NCC:n tuliterällä asfalttitehtaalla Espoon Ämmänsuolla. Koneen äärestä löytyy 2 vuonna 2015 valmistunutta koneasemanhoitajaa. Topi Ulmala on jo toisen polven koneasemanhoitaja. Miten olet alalle sopeutunut?
– Hyvin, kahden kesän jälkeen on tuntunut kivalle. Kesälomia ei saa olla ikävä ja siihenkin on jo tottunut, kun olin aikanaan levitysryhmässä töissä. Silloiset pomot ehdottivat, että lähtisin mukaan koulutukseen, eikä ole kaduttanut, Ulmala sanoo.
Kim Ulkuniemi on jäänyt valmistumisensa jälkeen töihin Amomaticille ja työskentelee Topin kanssa samalla asemalla koneasemamiehenä. Molemmilla on jo kokemusta useammista eri asemista. Onko asemissa paljon eroja. Löytyy niitä. Koneasemia valmistaa useampi eri toimija ja niissä kaikissa on hieman eri sielunmaailma. Lähtökohtaisesti ATK-ohjelmisto toimii samalla periaatteella. Kuukaudessa pääsee jo aika hyvin perille kokonaisuudesta.
Asfalttiala on hyvin miehinen ala ja naisia löytyy pääasiassa liikenteenohjauksesta, muutamia levitysryhmissä työskentelevää naista lukuun ottamatta. Tiettävästi alalta ei löydy yhtään naista koneasemanhoitajana, kunnes Maria Sulander aloitti operaattorikoulutuksen Amomaticilla tammikuussa ja työskennellyt viime kesän Lemminkäisen koneasemilla. Mikä sai lähtemään alalle?
– Huomasin, että kaveri oli linkannut haun Facebook-seinälleen. Olin jo hetken miettinyt mitähän sitä haluaisi tehdä isona ja päätin laittaa hakupaperit. Ensimmäiset pari kuukautta meni ihan pihalla, mutta sitten lähti selkeytymään. Onneksi ei ole ollut mitään negatiivisia yllätyksiä, Sulander kertoo.
Miten olet sopeutunut työhön?
– Aikaisemmin en ollut nähnyt massan valmistusta. Komponentit olivat kyllä tuttuja. Aikaisemmalta koulutukseltani olen automaalari ja opiskellut myös korikorjaaja-puolta, kunnes työllistyin Laakkoselle. Aikaisemmin opituista hitsaustaidoista ynnä muusta sellaisesta on apua alalla. Olen myös työskennellyt kartonki- ja vaneritehtaalla, missä sain kokemusta prosessinohjaustyöstä. Työajat ei minua haittaa, kun olen koko ikäni tehnyt vuorotyötä ja reissaaminenkin on tuttua ennestään. Sen olen oppinut kesän aikana, että mikään ei ole varmaa näissä töissä, äänekoskelainen Maria Sulander naurahtaa.