Tuoteteollisuuden palkoissa liikaa hajontaa

Johanna Hellsten

Vaikka tuoteteollisuuden palkkaus on osin kunnossa, on valitettavan paljon myös sellaisia kokeneita ammattilaisia, joiden tuntipalkka pysyttelee keskimäärin 11 eurossa. Koko alan keskimääräinen tuntipalkka on Rakennusliiton toukokuussa tekemän palkkakyselyn mukaan 14,39 euroa, tuoteteollisuudesta vastaavaa työehtotoimitsija Lauri Haikola sanoo
– Tehdaskohtaisesti voi sanoa, että tietyillä tehtailla on kohtuuttoman pienet palkat työn vaativuuteen nähden. Vaihtelu näkyy alueellisesti; Etelä-Suomessa palkat ovat kauttaaltaan selvästi paremmat kuin muilla alueilla, Haikola toteaa.
Ongelma koskee erityisesti betoniteollisuuden tehtaita.
– Prosessiteollisuudessa, jossa jalostetaan tuotteita, palkat ovat usein korkeampia kuin esimerkiksi elementtitehtaissa. Osittain tämän selittää se, että työtä tehdään paljon keskeytyvänä tai keskeytymättömänä kolmivuorona, mikä erilaisten lisien myötä nostaa vuosiansiota, Haikola selventää.

Sekavat palkkausjärjestelmät tulevat tes-pöytään

Sellaisilla tuoteteollisuuden tehtailla, joissa keskusteluyhteys työnantajan ja työntekijöiden välillä on hyvä, on useimmin toimiva suorituspalkkajärjestelmä.
– Suora urakka tai osaurakka ovat yleisimpiä muotoja. Kun työntekijä tai työryhmä pystyy aidosti¬ vaikuttamaan panoksellaan ansioon, on myös tehtailla parempi yhteishenki ja vähemmän ongelmia, Haikola sanoo.
Kaikilla tehtailla näin ei ole, eikä selkeä palkkausjärjestelmä ole niissä ole itsestäänselvyys.
– Aito oikea urakkapalkkaus on kannustava palkkausjärjestelmä, jossa tekemällä jää jaettavaa reilummin ja jokainen ymmärtää mistä palkka koostuu, Haikola sanoo.
Näyttäisi siltä, että myös vuokra¬työn käyttö korostuu monesti samoissa työpaikoissa, joissa palkkataso on matalampi.
– Mielestäni hyvänä malliesimerkkinä toimivat tehtaat, joissa on esimerkiksi sovittu, että tehtaan henkilöstöstä on enimmillään 10 prosenttia vuokratyövoimaa. Suomessa on kuitenkin tuoteteollisuustehtaita, joissa vuokratyöntekijöiden osuus on jopa yli 80 prosenttia.
Vuokratyöntekijöiden palkkatasoa on todella vaikea selvittää.
– Vuokramiehille on sovittu jokin henkilökohtainen tuntipalkka, jonka muodostumisen ehdoista on vaikea tietää. Tuoteteollisuuden työehtosopimuksessa työntekijälle tulee määritellä työkohtainen palkka. Työkohtaisen tason määrittämisen jälkeen määritellään olosuhdetaso. Perustaso¬määritelmät on tehty tehdaskohtaisesti luokittelemalla kaikki eri työt ja tehtävänkuvat, minkä mukaan palkkaluokka määräytyy, Haikola ¬huokaa.
Näiden lisäksi tulee vielä määritellä henkilökohtainen palkanosuus, mikä on enintään 20 prosenttia perustasomääritelmästä.
– Määritelmiä ei ole lähtökohtaisesti koskaan tehty vuokratyöntekijöille, sillä ei vuokratyön välitysfirmat eivät ymmärrä järjestelmää eivätkö tunne käyttäjäyrityksen työnkuvauksia. On myös tapauksia, joissa¬ vuokrafirman työntekijä on mukana suorituspalkkausjärjestelmässä, eikä saa hänelle kuuluvaa osuutta.
– Olisikin kaikkien etu, että vuokratyöntekijöillä olisi osaamiseen perustuva aikapalkka. Yleensä tehtailla missä on paljon vuokratyövoimaa, on palkkataso kehnompi myös käyttäjäyrityksen työntekijöillä, Haikola jatkaa.
Haikolan mukaan tuoteteollisuuden monimutkaiset palkkausjärjestelmät otetaan ensi vuoden tes-neuvotteluissa.
– Kaikille tehtaille ja kaikkiin töihin on mahdotonta tehdä täysin yhteneväistä järjestelmää. Siksi tarvitaan yhteinen, selkeä perustaso, jonka päälle erilaiset suorituspalkkajärjestelmät voi tarvittaessa rakentaa. Valmiiksi toimivia järjestelmiä ei tarvitse rikkoa ja muutoksen tekeminen onnistuu varmasti, kunhan työnantajapuoli saadaan aidosti mukaan tekemään uudistusta, Haikola toteaa.
Tärkeänä tavoitteena on siis palkkausjärjestelmien yksinkertaistaminen.
– On liian monta erilaista taulukkoa, jotka ovat myös jääneet ajastaan jälkeen. Seitsemän palkkaluokkaa 9,62–12,59 euron välillä ei kestä vertailua muiden alojen työehtosopimuksiin. Palkkauksen muodostuminen on saatava sellaiseksi, että¬ työntekijän on helppo lukea niitä ja ymmärtää, mistä palkka muodostuu.