Hehtaaritolkulla vedeneristystä

Siltojen vesieristys on tarkkaa työtä. Keilaniemen tunnelin viherkansi on tavallista suurempi eristystyömaa.

Lauri Haikola

Kehä ykkösellä on taas ruuhkaa. Espoon Keilaniemessä rakennetaan 440 metriä pitkää tunnelia, mikä aikanaan sujuvoittaa liikennettä. Tunnelin katolle tulee Tapiolan ja Keilaniemen yhdistävä viherkansi, jonka päälle on suunnitteilla muun muassa tenniskenttä.
Akaan Toijalasta ja Viialasta kotoisin olevat AL-Katot Oy:n työntekijät Mauri Ahonen ja Tero Moisio vesieristävät kohteessa tunnelin kantta ja seiniä. Hämeenlinnalainen Ahti Leppänen on juuri tullut mukaan massiivisen eristyskohteen miesvahvuuteen. Viime aikoina on ollut paljon puhetta siltojen lujuusongelmista. Nämä miehet pitävät huolen, etteivät betonirakenteet pääse kastumaan.
Miten kyseinen kohde poikkeaa normaalista siltatyömaasta?
– Yleensä kohteet ovat suuruudeltaan 500 neliömetrin kokoisia. Täällä ollaan oltu toukokuusta lähtien ja työmaa kestää vuoteen 2019 saakka. Pelkästään eristettävää seinäpintaa on 2,5 hehtaaria ja kantta 1,5 hehtaaria. Lisäksi on joitain pieniä siltoja ja tukimuureja, siltatyömailla vuodesta 2005 työskennellyt Mauri Ahonen toteaa.
–  Aloitimme siltojen eristämisen, kun aikanaan vaihdoimme työnantajaa. Edellinen ei tehnyt ollenkaan sillan eristyksiä Tero Moisio kertoo.
Ahti Leppänen on ollut ensimmäisellä silta-työmaalla jo 1980-luvun alussa.
Minkälaisen suojapeitteen betonisilta saa veden varalle?
– Puhtaan betonipinnan päälle tehdään ensin kylmäsively. Tämän jälkeen kannulla levitetään kumibitumi, jonka päälle rullataan aluskate ja myöhemmin päälle hitsataan kauttaaltaan pintahuopa. Tämän kokoisella mestalla pikipatoja täytyy olla 2, jotta työtä pystyy tekemään urakkavauhdilla, Moisio toteaa.
Osa vedeneristysalan yrityksistä ei tee ollenkaan siltoja. Yksi syy on työhön vaadittava VTT Expert Services Oy:n myöntämä henkilösertifikaatti. Pätevyys löytyy vain 97 henkilöltä Suomessa ja se täytyy uusia vuosittain.
– Menneinä vuosina siltojen eristykset ei aina onnistuneet ja osa lopetti niiden tekemisen. Ennen huopakatteet asennettiin hitsaamalla ja eristeen alle jäi ilmakuplia. Kuplat nousivat kuumalla kelillä ja rikkoi asfaltin. Nykyään, kun asennus tehdään liimaamalla, niin en ole kuullut yhdestäkään epäonnistumisesta, Ahonen sanoo.

Tarkat olosuhteet

Ennen työn aloittamista Moisio ottaa esiin mittareita ja lomakekansion.
– Mittaan ensin ilmankosteuden, minkä tulee olla alle 85 prosenttia, sekä ilman lämpötilan. Tämän jälkeen mittaan kannen eristysalueen pintalämpötilan ja kastepistelämpötilan. Kannen pintalämpötilan on oltava vähintään 3 astetta korkeampi kuin kastepistelämpötilan. Merkitsen kaikki lukemat olosuhdepöytäkirjaan. Joskus betonin pinnasta saatetaan mitata myös makrokarkeus lasihelmimenetelmällä. Testillä mitataan sillan pinnan karheutta, ettei pinta ole liian karhea tai liian sileä.
Antavatko mittaukset varmuuden siitä, että kannesta tulee vesitiivis ja että kermit ovat tarttuneet kunnolla alustaan?
– Jokaista tuhatta alkavaa neliötä kohden teemme vielä vetokokeen. Tartuntavetokokeessa mittaamme tartuntalujuuden aluskermin ja eristysalustan välillä. Liimaamme kaksikomponenttiliimalla 6 alumiinista kiinnikettä aluskermiin. Seuraavana päivänä otamme vetolaitteen, mittaamme tartuntalujuuden ja merkitsemme ne vetokoepöytäkirjaan.
Tapahtuuko eristystyö aina teltassa?
– Nykyään eristys- ja tiivistystyö tehdään aina sääsuojan sisällä. Suojalla luodaan parhaat olosuhteet kuivumiselle ja kuivana pysymiselle. Onhan täällä välillä pölyä ja käryä, riippuen työvaiheesta. Sisäilmaan ja ilmankosteuteen voi vaikuttaa lämmittimillä ja tuulettamalla. Liikenteen kannalta on myös turvallisempi työskennellä sääsuojassa. Toisinaan ohi mennään aivan sairasta ylinopeutta. Liikenteeltä suojaavat myös betoniporsaat. Pitkillä ja kapeilla silloilla välit voi olla todella ahtaita. Yhdellä työmaalla teltan kulmaan rikkoutui 6 rekan peiliä, Moisio kertoo.

Vedeneristysalalle oma sertifiointi

Vuonna 2015 katto- ja vedeneristysalalle oli oma tulityökortti. Ennen vuotta 2016 suoritettu koulutus on voimassa kortissa mainitun ajan. Vanha tulityökortti oli osoitus siitä, että työntekijällä on jonkinlainen tietämys tai kokemus kattoalan töistä.
Tulityökorttien yhdistyessä yhdeksi kortiksi alalle haluttiin kehittää uusi työntekijän ammattitaidosta kertova todistus. Uudessa kattoasentajasertifioinnissa alan työntekijät suorittavat näyttökokeen. Kokeita on tehty neljälle eri osaamisalueelle: bitumikermikatot, PVC-katot, peltikatot ja tiilikatot. Koe sisältää 24 kysymystä ja suorittamisen yhteydessä voi käyttää apuna muun muassa vedeneristysalan tessiä ja kattotöiden työturvallisuusjulkaisuja.
Kokeen voivat suorittaa Kattoliiton jäsenyrityksissä työskentelevät, vähintään 5 vuotta alalla olleet työntekijät. Ammattitutkinnon tai henkilösertifioinnin suorittaneet saavat kattoasentajasertifikaatin ilman näyttökoetta. Kattoliiton arviointitoimikunta hyväksyy kokeen ja myöntää sertifikaatin. Ensimmäiset näyttökokeet suoritettiin keväällä.