Patotyömaalla tehdään töitä virtausten mukaan

Imatran voimalaitoksen patotyömaalla on kahdenlaista liivijengiä: paukkuliivi- ja turvaliiviporukkaa.

Jukka Nissinen

Rakennusliike Pulkkinen Oy:n mittakirvesmies Antti Sirppiniemi on joutunut tänä kesänä miettimään useamman kerran miten työkohteelle oikein pääsee.
– Varasin ruokatunnilla, että laudoitan yhden betonirakenteen. En ole vielä keksinyt millä pääsen sinne ja miten sen laudoitan, joku lautta siihen on laitettava, Sirppiniemi puntaroi.
– Täällä on kahdenlaista jengiä: paukkuliivillistä ja turvaliivillistä.
Laudoitus pitäisi tehdä Vuoksen keskelle, Imatran voimalan yläpuolelle rakennettuun virtauksen jakajaan. Sirppiniemellä riittää työmaalla seuraa. Tiirat ja lokit tykkäävät lepuuttaa siipiään työlautalla.
Näillä näkymin patotyömaalla riittää Sirppiniemelle töitä vielä ensi kesäksikin, sillä vuonna 2015 aloitettu saneeraus etenee patoluukku kerrallaan. Patoluukkujen lisäksi tänä kesänä remontin alla on muun muassa yläkanavan ylisyöksyosuus ja koneaseman välpänhoitotason korjaus. Alkuperäisestä patomuurista löytyy melkoisia laatueroja.
– Muuria on tehty aikanaan pätkissä. Jotkut pätkät ovat kunnossa, toisissa on melkein pelkästään kiviä ja ohuemmasti betonia.
Patomuurista on piikattu mantereen puoli paljaaksi. Tällä kertaa muurin sisään asennetaan salaojaputket, jotka johtavat injektoidun muurin läpi mahdollisesti tihkuvan veden hallitusti ulos.
– Tämä valetaan pystysuorissa 7,5 metrin pätkissä. Joka toinen väli jätetään valamatta ja valetaan sitten umpeen, kun ne ovat kuivuneet ja kutistuneet, Sirppiniemi kertoo.

Rekka-autollinen lankkua, saman verran lautaa

Voimalaitostyömaan turvamääräykset ovat hyvin tiukat. Omat turvaohjeet ovat niin urakan tilanneella Fortumilla kuin urakoivalla Destiallakin. Koska voimalaitoksen vanhimmat osat ovat 1920-luvun lopulta, on Museovirastollakin sanottavaa työn jäljestä.
– Museovirasto vaati, että muottilautoja piti vähän hammastaa ja jättää mutkalle. Mitään näkyvää ei saanut tehdä levyllä, Sirppiniemi kertoo.
Työmaalla saa tehdä töitä juuri sellaista tahtia mitä työ vaatii. Kukaan ei tule hoputtamaan. Mieluummin tehdään kerralla kunnollista kuin pistetään vesivoimala ajamaan toiseen kertaan alhaisemmalla teholla. Sirppiniemellekin tämän kokoinen vesistörakentaminen on uutta. Imatran voimalaitoksen patotyömaa onkin Suomen suurin patotyömaa pitkään aikaan. 1920-luvulla rakennetun Suomen suurimman vesivoimalaitoksen remonttia vastaavaa kohdetta saadaan odottaa tovi.
– Täällä on nähnyt paljon sellaista, mitä ei tiennyt olevan olemassakaan.
Työmaan koko hahmottuu myös tavarantilauksessa.
– Destian pomo esitti meille helpon kysymyksen: paljonko tarvitsette lankkua ja lautaa tänä kesänä. Sanoin, että otetaan rekka-autollinen molempia.
Voimala-alueen remontti aloitettiin vuonna 2015 ja se kestää vuoden 2018 loppuun asti. Sirppiniemi aloitti työt pääsiäisenä ja palaa näillä näkymin tontille myös ensi kesänä.
– Ensimmäisenä vuotena tehtiin uusi huoltosilta. Joka vuosi on uusittu yksi patoluukku ja tehty betonirakenteita, Destian työmaapäällikkö Jari Tirri kertoo.

Tusina sukeltajia palkkalistoilla

Säännöstelypadon huoltosilta tehtiin junasillan lujuuslaskelmilla, sillä sillalla seisoo useampikin järeä työkone yhtä aikaa. Vanhat padon päällyskivet on numeroitu ja viety Destian varastokentälle odottamaan uudelleenasennusta. Perinteisen remonttityömaan mukaisesti purkutyöt paljastavat aina yllätyksiä.
– Joka päivä tulee jotain uutta. Suunnitelmat päivittyvät sen mukaan, Jari Tirri toteaa.
Hyvä esimerkki on patoseinämän injektointi, jonka arveltiin valmistuvan 3 viikossa. Valmista tuli vasta 7 viikon jälkeen. Isosta työmaasta huolimatta työvaiheet pilkkoutuvat pieniksi.
– Täällä pääsee harvoin laudoittamaan satoja neliöitä kerrallaan. Hyvä kun muutaman kymmenen neliötä pääsee nykäisemään, Sirppiniemi sanoo.
Padon mantteloinnissa tarvitaan myös tuhdisti rautaa. Esimerkiksi 12 neliön muottialalle saattaa tulla 60 rassia.
– Korkea sidontatiheys tarvitaan, koska se valetaan it-betonilla valuyhteiden kautta ja pumppuauto jaksaa painaa kovalla paineella.
Patotyömaa on Sirppiniemen mieleen, sillä mestalla pääsee tekemään mitä erilaisimpia työvaiheita. On hitsaamista, laudoitusta ja raudoitusta sopivassa suhteessa. Välillä on päässyt tekemään metsurinkin hommia, kun läpimitaltaan 75-senttinen kuusi piti kaataa pois tieltä.
– Kaadoin kuusen kaivinkoneen avustuksella. Sillä työnnettiin puu lopulta nurin. Sahanterä ei yltänyt, vaikka kuinka kiersi kuusta.
Työmaan vahvuus on reilut 50 miestä. Töitä tehdään osittain 2 vuorossa.
– Meillä oli 23 ukkoa viime yönä töissä, Tirri laskeskelee.
Yövuoroa tehdään tarpeen mukaan. Esimerkiksi sukeltajat tekevät työtään öisin. Voimalaitosta halutaan ajaa päivällä mahdollisimman suurella teholla ja siihen vaikuttaa veden virtausnopeus, joka on 760 kuutiometriä sekunnissa. Yöllä voidaan vähentää turbiinien läpi juoksevan veden määrää, kun sähköä tarvitaan vähemmän. Sukeltajia työmaan kirjoilla on kaikkiaan 12.
Voimalatyömaa on keskellä kulttuurimaisemaa.
– Työskentelemme kaupungin keskustassa. Kaikki portit on oltava kiinni, muuten on turisteja paikat täynnä. Olemme käyntikortteja joka ukko. Melkein jokainen työntekijä vaihtaa päivän mittaan muutaman sanan turistien kanssa.

Palkankorotuksia odotellessa

Rakentajat ovat myös rytmittäneet kesälomansa kohteen mukaisesti. Sirppiniemelläkin viimeinen pätkä kesälomasta koittaa vasta helmikuulla.
– Karibialla on vielä muutamia näkemättömiä saaria ja vesikin on kirkkaampaa, Sirppiniemi tietää aikaisemmasta kokemusta.
Sirppiniemi on ensimmäistä kautta Rakennusliiton hallituksessa. Hallitustyöskentely ei ole tarjonnut suuria yllätyksiä, sillä Antti Sirppiniemi on ollut parin ammattiosaston puheenjohtajana sekä parhaillaan myös aluejärjestön puheenjohtaja.
– Olin aiemmin Joutsenon osaston puheenjohtaja. Kuntaliitoksen myötä yhdistyimme Lappeenrannan osastoon, jonka puheenjohtaja olen nykyään.
Tes-linjaukset ovat tulleet tutuiksi niin kirvesmies- kuin mittamiestyöryhmissä. Tulevalta tes-kierrokselta Sirppiniemi odottaa palkankorotuksia.
– Nyt pitää tulla rahaa. Kaikki maksut ovat nousseet ja yhteiskunnan velvoitteet tiukkenevat. Ei voi olla niin, että kaikki revitään työntekijän selkänahasta. Firmojen tilinpäätösten julkistuksissa on nähty komeita lukuja ja osinkoja on maksettu reilusti, Sirppiniemi erittelee.