Rakennusliiton reissunaisen matkassa

Sini Partinen käy ammattikouluissa kertomassa työntekijän oikeuksista, velvollisuuksista sekä syistä kuulua liittoon.

Johanna Hellsten

Eletään huhtikuun loppua. Forssan ammatti-instituutin pihalle on pysäköity kymmeniä mopoja, piikkejä ja moottoripyöriä, vaikka taivaalta sataa taaskin rakeita, vettä ja räntää. Ammattikoulun opiskelijat eivät selvästikään pelkää pieniä säähaasteita. Olen tullut kuuntelemaan Rakennusliiton nuorisotoimitsijan, Sini Partisen esitystä ammattikoulun putkipuolen kolmasluokkalaisille.
Rakennusliitolla on usean vuoden ajan ollut 3 eri puolilla Suomea kiertävää nuorisotoimitsijaa. Partisen lisäksi kouluja kiertävät Niko Seppänen Pohjois-Suomessa ja Ida Kuikka Keski-Suomessa. Koulutuksen lisäksi nuorisotoimitsijat organisoivat erilaisia hauskoja tapahtumia ja pitävät yhteyksiä muiden liittojen nuoriin sekä kansainvälisiin järjestöihin. Vahvan nuorisotoiminnan ansiosta Rakennusliitolla on aivan poikkeuksellisen paljon nuoria jäseniä.

Putkimies on palkkansa ansainnut

Tasan kymmeneltä luokan ovi au­keaa ja sisään pölähtää koko putkiluokka, 16 oppilasta. Kaikki nuoria miehiä. Kukaan ei tietenkään istu eturiviin, mutta takarivin pulpeteissa on tungosta. Opettaja Tomi Kulmalan ei tarvitse pahemmin vahtia. Kaikki ovat paikalla, vaikka hommat on jo hoidettu; porukka saa päästötodistuksensa tällä viikolla ja viimeinen työssäoppimisjakso on hoidettu. Osa muistaa Partisen käynnin pari vuotta sitten, kun hän kävi morjenstamassa porukkaa näiden ensimmäisenä opiskeluvuotena.
– Tämä on nyt todella hyvä hetki tulla puhumaan teille, koska te olette nyt siirtymässä työelämään ihan kunnolla. Te tuskin olette olleet työssäoppimispaikoissa töissä ihan tessin mukaisilla palkoilla, mutta jos te jäätte samaan paikkaan, on nyt neuvoteltava palkka uudestaan, Partinen kertoo nuorille.
Partinen näyttää nuorille oranssia kirjaa, eli putkialan työehtosopimusta. Hän pyytää nuoria kertomaan, kenen he ajattelevat tekevän työehtosopimukset.
– Siinä on vähintään 2 osapuolta­ ja toinen niistä on Rakennusliitto eli te. Te pääsette vaikuttamaan liiton jäseninä myös tulevaisuuden työehtoihin.
Valmistuvat putkimiehet saavat vähintään S-ryhmän palkkaa, joka on alin palkkaluokka. Kun valmistumispaperit ovat kourassa, pitää kuitenkin neuvotella henkilökohtaisesta palkanlisästä.
– Kun työsuhde on kestänyt vuoden verran, se on käytännössä automaattinen palkkaryhmän nousu. Mutta muistakaa oma aktiivisuus; kissa on nostettava pöydälle.

Työsopimuksen tärkeys

Noin puolet luokasta viittaa, kun Partinen kysyy, kuinka monella on kirjallinen työsopimus.
– Älkää luottako suulliseen työsopimukseen! Mitäs luulette, että käy siinä vaiheessa, jos tulee jotain ongelmia? Pankaa aina asiat paperille. Tarkistakaa, että sopimuksessa on mainittu, mitä työehtosopimusta noudatetaan sekä työsuhteen muoto. Rehellisillä työnantajilla ei ole mitään ongelmaa tehdä kirjallista työsopimusta. Se ei ole heille mikään mörkö, Partinen muistuttaa.
Hyvä neuvo vähän vanhemmillekin työntekijöille.
Partinen kehottaa myös katsomaan työsopimuksesta, mihin palkkaryhmään työntekijä on laitettu, kuten myös sen, mikä henkilökohtainen palkanlisä on.
– Ja muistakaa, että putkimiesten koeaika on enintään 3 kuukautta, vaikka laissa lukeekin 6 kuukautta. Sekin olisi hyvä kirjata ylös.

Oikeudet ja velvollisuudet

Erityisesti nuorille työntekijöille on äärimmäisen tärkeää, että työmaalla perehdytys hoidetaan kunnolla.
– Te ette ole vielä valmiita ammattilaisia. Jos te menisitte nyt esimerkiksi putkisukitusfirmaan töihin, olisivat ne hommat teille aivan uusia. Teidän pitää olla itsekin aktiivisia ja kertoa, mitä ette osaa. Teillä on oikeus saada apua ja neuvoja, Partinen sanoo.
Myös työterveys on oltava järjestyksessä. Monissa pienemmissä firmoissa se on minimaalinen, mutta isommissa yrityksissä palvelu voi olla hyvinkin laaja.
– Ilmoittakaa aina työnantajalle, kun sairastutte. Ja krapula ei sitten ole mikään sairaus ja silloin on vaan mentävä töihin. Ensimmäinen päivähän sairastetaan omaan piikkiin alle vuoden työsuhteessa.
Henkilökohtaisten suojavälineiden tärkeydestä ei voi liikaa puhua. Työnantajan on ne järjestettävä.
– Ne eivät ole teidän omaisuuttanne, mutta teidän pitää huolehtia niistä ja ne on palautettava työnantajalle, kun työsuhde päättyy. Muuten ne voidaan vähentää lopputilistä.
Partinen kertoo myös sosiaalitiloista.
– Te teette raskasta ja likaista työtä. Teidän pitää pystyä vaihtamaan paskaiset työvaatteet pois ennen kotiin menoa. Sosiaalitiloista työnantajat yrittävät edelleen luistella. Ei ole harvinaista, että kun te menette alkuvaiheessa tekemään pohja­viemäritöitä, ei työmaalla ole vielä sosiaalitiloja. Kyllä ne on oltava kunnossa silloinkin.
Partinen käy loppua kohden läpi myös työntekijän velvollisuuksia. Niitäkin on pitkä lista. Yksi tärkeimmistä lienee se, että työnantajalla on direktio-oikeus.
– Työnantaja määrää, mitä teet. Tietysti tehtävien pitää kuulua sinun ammattiisi, mutta siihen kuuluu paljon myös siivousta ja kanniskelua. Ja vaikka kuinka ärsyttäisi, on hommat hoidettava.
Porukassa mietitään, milloin työtehtävästä voi kieltäytyä. Vastaus on yksinkertainen; silloin, kun esimerkiksi vehkeet eivät ole kunnossa.
– Vaarallisesta työstä saa kieltäytyä, Partinen tiivistää.