Oman kylän pojat varuskuntaa korjaamassa

Vaikka armeijassa ei joka aamu ollut mukavaa, Vekaranjärven varuskuntaan on helppo palata tekemään remonttia.

Jukka Nissinen

Vekaranjärven ravintolarakennuksen työmaalla uskaltaa jättää vehkeet työpäivän päättyes­sä niille sijoilleen.
– Harvalla työmaalla on 3 500 aseistautunutta vartijaa. Täällä ei ole hävinnyt mitään, Lemminkäisen aluetyösuojeluvaltuutettu, rakennusmies Petri Nikula sanoo.
Nikula on tullut tontille heinäkuussa. Ravintolarakennuksen uudispuoli luovutettiin tammikuussa ja varusmiesten muonittaminen sujuu siellä jo täydellä tohinalla. Tällä hetkellä remontoidaan ravintolarakennuksen vanhempaa osaa.
Ravintolan remontointia valvoo myös Museovirasto, vaikka päällisin puolin ravintolarakennus näyttää tavalliselta 1970-luvun alun talolta. Paikalla valettujen väliseinien läpivientien paikkauksiin on pitänyt käyttää 5 tuuman laudoitusta ja yksi läpimätä ikkuna on kunnostettu karmeineen alkuperäiseen asuun.
Nikulalle Vekaranjärvi on entuudestaan tuttu.
– Olin täällä armeijassa vuonna 1990. Pyörin täällä kertausharjoituksissa vuosittain joka kolkassa, sillä kuulun varuskunnan pelastusryhmään palomiehenä.
Nikula pääsee Selänpään VPK:n mukana harjoittelemaan pelastustoimintaa erittäin hyvissä olosuhteissa kunnon kalustolla.
Lemminkäisen pääluottamusmies Ari Hantulle Vekaranjärvi on myös tuttu paikka.
– Käyn täällä joka vuosi keväisin ja syksyisin kouluttamassa varusmiehiä laskuvarjohyppääjiksi. Täällä käydään läpi teoriat ja hypyt tehdään Utissa. Parhaimmillaan on yli 90 kurssilaista, vapaa-ajallaan Suomen suurimman laskuvarjokerho Skydive Finlandin kouluttajana toimiva Hanttu kertoo.
Sekä Nikula ja Hanttu olivat jo edellisen firman eli Okan aikaan vuonna 2002 Vekaranjärvellä rakennushommissa.
– Tämän työmaan porukka on melkein kokonaan tältä kylältä, Hanttu sanoo.
Tuohikotista kotoisin olevalle timpuri Aarno Maunolle on lyhin työmatka kautta aikojen Lemminkäisen palkkalistoilla. Nuoruudesta 11 kuukautta kului Vekaranjärven porttien sisäpuolella.
– Nyt olen palannut nuoruuteni lähteille. Armeijassa ollessa tuntui, että on yksi hemmetin paikka, mutta aika on kullannut muistot. ­Sitä muistelee jo kaiholla, Mauno naureskelee.
Lyhyt työmatka on mukavaa vaihtelua jatkuvaan posottamiseen maantiellä.
– Kun on useamman vuoden pörrännyt Hiacella Haminassa ja Kotkassa, ei sekään niin lystiä ole ollut.
Nikulallekin lyhyemmät työmatkat passaavat. Tavallisesti ratissa istutaan yli 60 kilometriä suuntaansa
– Lappeenrantaan sahattiin yksi vuosi. Työmatkaa oli 100 kilometriä sivunsa.

Toiveita työmaan jatkumisesta

Toiveita on työmaiden jatkumisesta saman aidan sisäpuolella. Seuraavaksi kilpailutukseen on tulossa sotilaskodin remontti.
– Urakan saaminen Lemminkäiselle olisi tärkeä asia meidän kulmakunnalle.
Kouvolassa ei ole tällä hetkellä kovinkaan montaa isompaa työmaata käynnissä, Hanttu toteaa. Rakennushankkeita on kuitenkin viriämässä, pahin aallonpohja on nähtävästi jo sivuutettu. Kouvolassa kokonaistyöttömyysaste on tippunut merkittävästi.
– Toissatalvena näytti aika pahalta. Silloin pani mietityttämään mistä päin niitä töitä rupeaisi kyselemään Nikula muistelee.
Hanttu toivoo, että isojen julkisten rakennuskohteiden lisäksi teollisuusinvestoinnit lähtisivät liikkeelle, muuten rakennusinto jäähtyy taas.
– Kouvola on muuttotappiokunta. Tänne ei kovin montaa kerrostaloa ei tänne voi vuosittain tehdä.
Julkisten hankkeiden kohdalla Hanttu toivoo päättäjien katsovan myös sitä, että lähiseudun rakentajille löytyisi töitä. Veroeurot pyörittäisivät osaltaan kaupungin taloutta.
Lemminkäisellä on Kouvolan työssäkäyntialueella 21 työntekijää.
– Kaikilla on ollut pitkät työsuhteet, vähintään toistakymmentä vuotta, Hanttu laskeskelee.
Lemminkäisen porukka on hitsautunut yhteen myös siksi, että työmailla uskalletaan ottaa urakkaa.
– Olemme tehneet mahdollisimman paljon omana työnä, näissä remonttikohteissa tarvitaan tietenkin ulkopuolista väkeä.
Hantun mukaan Lemminkäisen alueorganisaatiot voivat päättää hyvin itsenäisesti miten paljon tehdään urakalla.
– Paras esimerkki on Joensuu, siellä tehdään suurin osa omista töistä urakalla.

Riittäisikö sentin tes-korotukset?

Rakennusliiton hallituksessa ensimmäistä kautta istuva Ari Hanttu on huomannut, että paikallisesti tehtävälle työolojen ja -turvallisuuden parantamiselle jää tilaa. Kaikkien organisaatioiden ongelma on tiedonkulku, se pitää saada Hantun mielestä sujumaan.
– Meillä on hyviä käytäntöjä, joita kannattaa tuoda mahdollisimman laajalle.
Rakennusliiton hallituksen vahvuus on se, että siellä on osaamista ja näkemystä niin alueellisesti kuin ammattikuntakohtaisesti.
Hanttu kerää koko Lemminkäisen työntekijöiden mielipiteet ja parannusehdotukset vuosittain. Lemminkäisen porukalla on seuraavan kerran isompi palaveri ensi syksynä. Hanttu toivoo alueluottamusmiesten tuovan palaveriin työntekijöiden kehitysehdotuksia niin tessin kuin Lemminkäisenkin osalta.
Hantulla on jo pieni aavistus yhdestä ehdotuksesta.
– Sentin korotukset on nyt korotettu. Se varmasti herättää keskustelua.
Lemminkäisen henki on sellainen, että kiky-sopimuksen torppaaminen oli paikallaan. Hanttu muistuttaa, että mikäli liiton hallituksen päätökset eivät miellytä, sen voi vaihtaa 2 vuoden päästä.
– Joku muu saa yrittää parempaa, Hanttu toteaa.
Vuonna 2011 alkaneen Lemminkäisen luottamusmiespestin yhtenä tärkeimpänä saavutuksenaan Hanttu pitää pekkasvapaiden paikallista sopimista. Pari muutakin yritystä on ottanut saman järjestelyn käyttöönsä.
– Työnantajakin on pitänyt tästä. Ideana on, että palataan vähän vanhaan eli osa pekkasista on etukäteen kaikkien tiedossa, ja pekkaset maksetaan silloin, kun ne pidetään.
Kaikkia pekkasia ei ole kuitenkaan ennakolta määrätty. Lemminkäisellä luotetaan työntekijöihin ja oma ilmoitus kahta viikkoa ennen vapaapäivää riittää.
Hanttu kehuu Lemminkäisen luottamusmiesjärjestelmää, jonka jaotus on tiheämpi kuin virallisen organisaation.
– Olen ylpeä meidän porukasta.
Vaikka työmaat näyttävät päällisin puolin aivan samanlaisilta, työmaiden meiningissä on eroja ympäri maata.
– TR-mittauksissa kaikki kaikki 94 pisteen työmaita, vaikka ei ne sitä vielä ole. Suunta on kuitenkin oikea, Hanttu on tyytyväinen työturvallisuuden hitaaseen, mutta vakaaseen paranemiseen.