Myanmarissa naisen euro on rakennusalalla 60 centtiä

CTMU:n apulaispääsihteeri Phyo Sandar vietti viikon Suomessa tutustuen ay-maailmaan.

Johanna Hellsten

Burmanakin tunnettu Myanmar vapautui diktatuurista tämän vuosikymmenen alussa. Siihen asti ammattiliittojen perustaminen oli maassa laitonta. Nykyään ammattiliittoja voi jo perustaa, mutta maan työlainsäädäntö ja se, että suuri osa esimerkiksi rakennusalan työntekijöistä tekee hommia pätkätyöläisinä, vaikeuttaa työvoiman järjestäytymistä.
Järjestäytyminen olisi kuitenkin olennaista; aiemmin kauppasaarrosta kärsinyt maa on alkanut ottaa nyt avosylin vastaan ulkomaisia sijoituksia ja Myanmarissa avataan yksi uusi tehdas per viikko. Työvoima on hyvin halpaa ja sen oikeudet ovat vielä melko minimaaliset.
Myanmarin ammattiliittojen keskusjärjestön, CTMU:n apulaispääsihteeri Phyo Sandar oli ennen Myanmarin demokratisoitumista Thaimaassa siirtotyöläisenä vaatetehtaassa. Paikallinen ammattiliitto kävi tehtailla organisoimassa työntekijöitä, ja Sandar liittyi liittoon.
– Silloin tajusin, että minun on myös tehtävä jotain oman maani työntekijöiden hyväksi, Sandar sanoo.

Rakennusalalla on hankala järjestäytyä

– Vuodesta 2011 eteenpäin maani työlainsäädäntö on sallinut ammattiliittojen perustamisen. Laissa on kuitenkin rajoitteita; yrityksessä pitää olla vähintään 30 liiton jäsentä ja esimerkiksi rakennusalalla vaaditaan vähintään puolen vuoden työsuhdetta yrityksessä, ennen kuin voi liittyä liittoon, Sandar selventää.
Rakennusalalla, jossa yli 90 prosenttia työvoimasta on päiväksi palkattuja ilman työsopimusta, vaatimus puolen vuoden työsuhteesta tekee työntekijöiden organisoinnista hankalaa.
Mies tienaa rakennusalalla noin 5 000 kyatsia eli noin 4 euroa. Naiset, joita rakennusalan työvoimasta on noin puolet, tienaavat 3 000 kyatsia eli noin 2,5 euroa. Maan minimipalkka on noin 80 euroa kuukaudessa eli alhaisempi, kuin melkein missään kehittyvässä maassa.
– Myanmarissa naiset muodostavat yllättävän ison osan työvoimasta myös rakennusalalla. Naisten ja miesten välinen palkkaero on kuitenkin todella suuri, vaikka naisia toimii samoissa tehtävissä kuin miehiäkin; muurareina, maalareina ja rakentajina.
Rakennusala on maan vaarallisin ala. Tapaturmia ja kuolemantapauksia sattuu työmailla paljon, mutta tilanteesta ei ole saatavilla edes minkäänlaista tilastoa.
– Työsuojelusta ei ole olemassa lainsäädäntöä. Lisäksi, vaikka muu työvoima kuuluu työministeriön alaisuuteen, kuuluu rakennusala rakennusministeriön alaisuuteen. Se hidastaa työlainsäädäntöä, Sandar sanoo.
Työnantajan ei myöskään tarvitse ottaa rakennustyöntekijöille minkäänlaista vakuutusta eikä maassa ole yleistä sosiaaliturvaa.
Mitä Sandar toivoo muuttuvan 5 vuodessa?
– Työlainsäädäntö pitäisi harmonisoida. Lainsäädäntö on pirstaleinen ja osia on syntynyt eri aikoina. Osana tätä prosessia vaatimus pitkistä työsuhteista rakennusalalla on saatava muutettua, jotta työvoiman järjestäytyminen helpottuu. Minimipalkan nosto olisi myös ajankohtaista. Lähimmässä kilpailijamaassamme Bangladeshissä se on lähes kaksinkertainen Myanmariin verrattuna, Sandar sanoo.
Sandar osallistuukin huhtikuussa kolmikantaneuvotteluihin työlainsäädännön uudistamisesta ja toukokuussa minimipalkan nostosta.
Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK sekä rakentajien maailmanliitto BWI tukevat ammattiliittoja Myanmarissa.