”Vakuutusyhtiö varmaan toivoisi, ettei minua enää olisi”

”Vakuutusyhtiö varmaan toivoisi, ettei minua enää olisi”

Rakennusliiton selvitys tapaturmaisesti syntyneen CRPS II -oireyhtymän korvauskäytännöistä vakuutusyhtiöissä tuo esiin synkkiä tarinoita.

 

CRPS II:lla tarkoitetaan vaikeaa kipuoireyhtymää, joka voi syntyä esimerkiksi tapaturman seurauksena. Oireyhtymän oireita ovat alueellinen kipu, tuntomuutokset sekä autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston toimintamuutokset, kuten muutokset ihon lämpötilassa, hikoilussa ja verenkierrossa. Oireyhtymä saa useimmiten alkunsa vammasta.

Rakennusliiton sosiaalisihteeri Tiina Nurmi-Kokko halusi tutkia vakuutusyhtiöiden korvauskäytäntöjä liiton jäsenille tapahtuneiden, työtapaturmasta alkunsa saaneiden CRPS II -oireyhtymien hoitojen korvauksissa. Hän keskittyi tutkimuksessaan hylättyjen etuuk- sien korvauskäsittelyyn ja niiden perusteluihin vakuutettujen näkökulmasta.

Nurmi-Kokko haastatteli sekä suullisesti että kyselylomakkeella liiton jäseniä ja asiantuntijalääkäreitä. Lisäksi lähteinä toimivat luennot ja aiheeseen liittyvät artikkelit.

Lausuntoja vaikea ymmärtää

Nurmi-Kokon mukaan vakuutettujen haastatteluissa kävi selkeästi ilmi, ettei vakuutusyhtiöiden päätöksiä ymmärretty eikä niitä hyväksytty. Syyt liittyivät perusteluihin, joita vakuutetut eivät ymmärtäneet.

– Tutkimukseni mukaan vakuutusyhtiöiden päätöksien perustelut eivät tällä hetkellä täytä kaikilta osin hyvän vakuutustavan ja oikeudenmukaisuuden perusperiaatteita, Nurmi-Kokko sanoo.

Nurmi-Kokon mukaan tutkittujen vakuutettujen vastauksista nousee esille ristiriita, miten vakuutusyhtiöt tulkitsevat hoitavien lääkäreiden lausuntoja ja miten toimitettujen lausuntojen sisältö näkyy päätösten perusteluissa. Tämä puute aiheuttaa vakuutetuissa suuttumusta ja epäuskoa vakuutusjärjestelmää ja vakuutuslääkäreitä kohtaan.

– Negatiivinen suhtautuminen päätöksiin ja niiden perusteluihin vaikuttaa oleellisesti vakuutettujen toipumiseen ja kuntoutumiseen, Nurmi-Kokko sanoo.

Nurmi-Kokon mielestä vakuutuslääkäreillä pitäisi olla aikaa ja mielenkiintoa uusiin lääketieteellisiin tutkimuksiin ja lisää aikaa asiakirjojen läpikäymiseen ja perusteluiden miettimiseen.

– Vakuutusyhtiöissä varsinkin kielteisten päätösten kirjoittamiseen tulee paneutua ja perustelujen tulee olla selkokielellä ja ymmärrettävästi kirjoitettuja, hän toteaa.

Johanna Hellsten

Yksi tarina putkiasentajasta

”Vakuutuslääkäreillä ei ole sydäntä, ei armoa, ei inhimillisyyttä.”

Yksi heistä, joita Tiina Nurmi-Kokko haastatteli tutkimuksessaan, on oululainen putkiasentaja, entinen työsuojeluvaltuutettu ja luottamusmies Perparim Fetahu.

– Olin töissä saneeraustyömaalla ja sain sähköiskun. Koko talon sähköjen piti olla katkaistuna. Yksi kytkin oli jätetty työmaalle, mutta siinä ei pitänyt olla enää virtaa. Siitä roikkui johtoja. Olin yhdistämässä uusia putkia vanhoihin ja putkipihdit osuivat johtoihin, Fetahu kertoo.

Seuraava muistikuva Fetahulla on siitä, että hän nousee neljän metrin päästä lattialta. Työkalut ovat hujan hajan. Hän soittaa sähkömiehen paikalle katsomaan kytkintä. Sähkömies tulee paikalle ja toteaa kauhuissaan, että virtahan siellä edelleen kulkee. Fetahu menee kahvitauol­le ja siinä vaiheessa häntä alkaa pyörryttää. Hän menee lääkäriin, joka määrä Fetahun sairaslomalle.

– Viikon kuluttua kipukohtaukset olivat sellaisia, että työkalut eivät enää pysyneet oikeassa kädessä. Oikea käsi oli todella kipeä ja siinä oli myös leposärkyä. Mitä enemmän kipua ajatteli, sitä enemmän kipua tuntui.

Vakuutusyhtiö ei korvaa kipupsykologia

Kipu on sittemmin levinnyt kaulalle, rintakehälle, vatsalle ja oikeaan alaraajaan. Kunnollisten yöunien nukkuminen on kipujen takia ollut mahdotonta. Voimavarat ovat poissa. Kipulääkkeistä ei ole apua. Sekä neurologi että psykiatri ovat todenneet miehen tarvitsevan kipupsykologia. Toimintaterapia ja kipupsykologi helpottaisivat kivun kanssa elämistä. Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta niitä.

– Vakuutusyhtiön kanta on, että sellaista ei tarvita. Minusta tuntuu siltä, että vakuutusyhtiö vain haluaa minusta eroon. En ymmärrä sitä, että jos kaikki minua hoitavat lääkärit kirjoittavat, mitä tarvitsen niin se vakuutuslääkäri minua näkemättä ilmoittaa, että sellaista ei tarvita. Vakuutuslääkärillä ei ole sydäntä, ei armoa, ei inhimillisyyttä. Heille ei ole väliä, olenko elossa vai kuollut. Olisivat varmasti mielissään, jos tekisin itselleni jotain, Fetahu toteaa.

Fetahu on miettinyt elämänsä lopettamista. Jatkuvan kivun kanssa eläminen on niin raskasta.

– Joskus mietin, miksi en vain kuollut siihen. Olisiko se ollut parempi kaikille. Olen vasta 36-vuotias ja minun pitäisi miettiä näitä kipuja 30 vuotta eteenpäin ja elämistä niiden kanssa. Minulla on kaksi pientä lasta. Rakastan heitä yli kaiken ja haluan antaa heille kaiken. Heitä minun pitää ajatella.

Fetahu olisi valmis matkustamaan ihan mihin tahansa, jos vakuutuslääkäri haluaisi nähdä hänet.

– Mutta eivät he välitä. En tiedä, mitä tekisin ilman Jyrkiä ja Tiinaa (Jyrki Ojanen, Rakennusliiton johtava lakimies ja Tiina Nurmi-Kokko, sosiaalisihteeri). Minun ei ole tarvinnut taistella yksin vakuutusyhtiön kanssa.

Hän sanoo olevansa hirvittävän pettynyt vakuutusyhtiöön.

– Suomesta aina sanotaan, että tämä on oikeusvaltio, mutta ei se aina mene ihan niin kuin pitäisi, hän toteaa.

Synkistä ajatuksista huolimatta kaikki toivo ei ole kuitenkaan poissa. Haastattelusta seuraavalla viikolla Fetahu otetaan sisään Oulun yliopistollisen sairaalan kipuosastolle. Toivottavasti apu löytyisi vihdoinkin.